Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Vieraskirja  1  2  3  > [ Kirjoita ]

Nimi: Josku

25.11.2012 11:15
Jatkuu..

Menemme vähitellen sisälle koirien kanssa, etteivät ne likaannuta itseään liikaa. Friidu haistelee innokkaana paikkoja ja Tuisku seuraa Rion ja Cassyn perässä innokkaana. Huh mikä kaaos olisi jos tuo kolmikko asuisi saman katon päällä. Jo Morriksessa ja Tuiskussa on tarpeeksi harmia yhteensä.

Kannan autostani Friidun tavarat ja asetan pedin Mistyn pedin viereen. Friitu tulee luokseni katsomaan mitä ihmettä oikein touhuan. Kaadan lelut kassista ja Friidu pomppaa kasan päälle innoissaan. Muutkin koirat tulevat kiinnostuneina katsomaan uusia leluja ja Friidu urahtaa kasansa päältä. "Nämä ovat minun lelut"m tyttö varoittaa muita. Annan koirille myöhästyneen aamupalan ja ne hotkaisevat ruuat ylinopeasti masuihinsa.
- Jaaha, lähdetäänkös me sitten kotiinpäin Tuisku?, kysäisen ja Tuisku nostaa korviaan. Astelen ovelle kaikki koirat perässäni. Laitan Tuiskulle pannan ja Friitu katsoo minua ihmeissään. "Enkö minä pääse mukaan?" se vinkaisee kun laitan välioven kiinni.
- Tulen pian takaisin, huudahdan koirille ja kuulen kuinka tassujen askeleet lähtevät takaisin olohuoneeseen.
Hyppään autoon Tuisku takakontissa ja lähden takaisinpäin pitkälle ajomatkalle, mutta tyytyväisenä. Friitu olisi nyt yksi rakkaista yksäreistä

LOPPU

Nimi: Josku
Kotisivut: http://www.vkkarvakuonon.suntuubi.com/

11.11.2012 20:57

Järjestelin viimeisiä tavaroita kohdalleen ja katsoin kasaa. viltti, peti, ruokakupit, purulelut/luut, iso jalkapallopehmolelu, hammastikkuja, namipaloja, hihna, panta ja vaikka mitä. Niin, Friidukka olisi nyt sitten muuttamassa, onneksi ei pois minun luotani, vaan yksarisivuilleni, jonne se kuuluisi.

Nostin kasan käsiini ja kannoin ne avoimesta ovesta ulos autolle. Friidu ja muu koiralauma seurasi kiinnostuneena minun touhujani ja hymyilin koirille. Friidu nuuskutti Taraa innostuneena ja koirat alkoivat leikkiä pihamaalla.
Kyllä niillä virtaa riitti, se oli myönnettävä itselle. Ja virtaa oli paljon ja monella koiraa. Kävelin takaisin hännäheiluttajien luokse ja vein joitain koiria tarhoihin. Muut jäivät tyytyväisenä makoilemaan sisälle. Vain Tuisku kattoi minua moittivasti ja surullisesti.

- No mitä poika?, menin uroksen luokse ja silitin sen päätä. Se katsoi minua tummilla silmillä ja päätin ottaa koiruuden mukaan matkaan. Se nousi ilahtuneena kun kutsuin sitä. Annoin koirien olla vapaana autolle ja ne hyppäsivät yhdessä takakonttiin. Suljin oven ja näin vain innokkaat katseet sekä heiluvat hännät. Automatka saattoi alkaa. Talolleni olisi matkaa kolme tuntia ja rentoutuen aloitin automatkan.

Tunti oli kulunut kun Friidu- pentuni alkoi vinkua takakontissa. Sillä taisi olla hätä, koska se ei ollut käynyt hirveästi tarpeillaan ennen automatkaa. Huokaisten kaarroin läheiselle huoltoasemalle, joka onneksi oli keskellä korpea! Tankkasin auton, sillä mittari näytti jo punaista. Sitten otin koirat takakontista ja Friidu juoksi läheiselle nurmikolle autotien vieressä. Sillä ei ollut hihnaa ja hätääntyneenä huudahdin "Friidu". Tyttö teki heti tarpeensa ja kiirehdin laittamaan sille hihnan.
Tuisku onneksi oli jäänyt autoon odottamaan lupaa ja annoin sille namin. Laitoin senkin hihnaan ja teimme autotien viertä pientä lenkkiä. Friidu teki vielä kakatkin joka oli hyvä. Kehuin sitä ja korjasin jätökset läheiseen roskalaatikkoon. Tuiskullakin oli hätä ja tyytyväisenä totesin, että oli ihan hyvä pysähtyminen. Vein koirat autolle ja ostin kaupasta hiukan matkaevästä. Vähän karkkia itselleni...
- Kyllä näillä pärjää, tokaisin koirille vetäistessäni auton oven kiinni. Sitten vain tien päälle.

2h myöhemmin...

Auto kaartoi pihaan viimein. Tuttu talo näkyi ja koirien haukunta kuului rakennuksesta. Pysäytin auton ja koirat alkoivat vinkua takakontissa. Molemmat varmasti ihmettelivät missä olimme. Vielä pitäisi ajaa takaisinkin jonkin ajan päästä. Tyytyväisenä perillepääsystä nousin autosta ja otin koirat ulos. Lähdin niiden kansa läheiseen metsään lenkille. Koirat tutkivat nenillään jokaisen sentin ja Tuisku merkkaili innokkaana läheisiin puihin.
- Raikasta ilmaa, vedin ilmaa keuhkoihini. Lähdimme itse talolle ja avasin etu-oven. Innokas koiralaumani sinkaisi pihalle.
Caza, Misty, Cassy ja Rio, superkoirat! Ne tervehtivät Tuiskua ja Friidua yli-innokkaasti ja Tuisku pomppi Rion kanssa innoissaan..

jatkuu..

Nimi: Josku
Kotisivut: http://www.vkkarvakuonon.suntuubi.com/

29.09.2012 15:50
ÄRRRR, MURRRRR, GRRRR!!!!

- Friituuu, hihkaisin kun koira ravisteli saalistaan voitonriemuisena. Olimme juuri äsken leikkineet vähän narunvetoa ja Friidu oli pannut kaikkensa peliin. Olihan se aikamoinen koira, hilpeä ja vahva! Nousin ylös ja menin hakemaan sille pari namia.

Astelin pikkutalossani ja Friidu tuli viimein kurkkaamaan mitä puuhasin.
- Haistoitko ne viimein, naurahdin kun yhtäkkiä Friidu rupesi haistelemaan ilmaa häntä heiluen. Sitten se lähti määrätietoisesti kävelemään touhottaen ympäri huushollia.
- Hienosti, kehaisin kun innokas koira huomasi nenänsä johdattaneen sen namipalan luokse. Friidu ahmaisi viimeisenkin namin ja näytti tyytyväiseltä.
- Mennäänkö kennelille, kysyin innostaen. Friidun korvat kävivät ja pian se jo ryntäsikin eteiseen vilkaisten minua koko ajan odottavasti.
- Hyvä, mennään, sanoin yli-iloiselle koiralle joka porhalsi ulko-oven avattuani täyttäpäätä pitkin pihaa. Ryntäsin perään laittaen vielä takkia kiinni. Kiskaisin ulko-oven kiinni ja kävelin Friidun perässä kennelrakennukselle.

Yhtäkkiä näin tupsupäisen hahmon viilettävän kuusten lomassa kohti kenneliä. Friidukin huomasi sen ja alkoi murista ja haukkua ärhäkästi. Katsoin jännittyneenä metsään päin ja viimein esille asteli Minttu tervehtien minua iloisesti.
- Höh, mitä sä mua haukuit, Minttu nauroi ja Friidu meni Mintun luo vähän nolostuneena.
- Ihan hyvä, että meillä on talonvahti, naurahdin ja menimme yhtämatkaa sisälle.

Koirat tervehtivät jo malttamattomina sisällä meitä. Osa piti viedä ulkotarhoihin, osa pienelle lenkille ja kaikille koirille oli yhteistä se, että niillä oli NÄLKÄ. Morris katsoi jo kuola valuen kun astelin keittiön luo. Se seurasi minua koiralauma perässään ja oli päättänyt, että sen oli aivan pakko saada ensimmäiseksi ruokaa.
- Voi hömelö teitä, sanoin koirille ja laskin kippoja tusinan verran lattialle. Koirat istuutuivat yhtäaikaa kun kohotin kättäni.
- Olehyvä, sanoin huvittuneena. Friidu oli jo saanut ruokansa, joten se katseli muita koiria makoillen sohvalla pitkin pituuttaan.

Kun koirat olivat syöneet, vein Tuiskun, Titan, Millin, Karperin, Sallin ja Ellan ulkotarhauksiin. Ne olivat jo innokkaina menossa ulos loikoilemaan vilpoisaan ilmaan. Varsinkin Tuisku, joka kiskoi minkä kerkesi.
- Hmm, sinua pitäisi opettaa. Missäköhän Sofzu oikein on, tuumailin.

Kun oikeat koirat olivat oikeissa paikoissa oli aika lähteä suklaasilmään. Friidu pomppi ympärilläni innoissaan kuullessaan sanan: Suklaasilmä. Suklaasilmässä oli sen hyvä ystävä Myy. Pidin Friidua vapaana kun lähdimme kävelemään pitkin hiekkatietä. Suklaasilmän rakennus ei ollut kaukana, vain toisella puolen tietä, mutta vähän matkaa kauempana tiestä. Vihdoin käännyimme metsätielle jonne olin merkannut hienon suklaasilmä (karvakuono) kyltin. Koirat rupesivat haukkumaan kun kuulivat askelia pihamaalta.
- Wuvuvuvuvuhhh, kuului kuoro joka vain voimistui kun tulimme lähemmäs.
- Riittää jo, huudahdin koirille ja ne vaikenivat. Sitten alkoi iloinen vingahduskuoro, jota johti tottakai innokas Jekku. Avasin oven ja koirat tungeksivat pihamaalle, onneksi suklaasilmä oli metsässä, joten koirat eivät voineet juosta tielle. Ne hyppivät ulkona viileässä syysilmassa pöllyttäen värikkäitä lehtiä ympäriinsä. Menin sukliksen pieneen keittiöön ja laitoin koirille ruuat valmiiksi.
- Ruoka-aika, kuului tuttu kailotus, jonka koirat tunnistivat. Ne tulivat toisiaan tuuppien syömään ahneesti ruokiaan.
Friidu odotti läähättäen, että Myy tulisi mukaan leikkimään. Sen toive toteutui nopeasti ja koirat juoksivat innoissaan toisiaan takaa pihalla.
Päivä oli melkoisen vauhdikas ja kohta alkoikin jo olla ilta. Vein koirat takaisin sisään ja laitoin niille kaiken yökuntoon. Sitten lähdimme jo vähän pimeässä tarpomaan kotia kohden.
- Kotona viimein, huokaisin onnellisena kun ei ollut liian pimeää ehtinyt tulla. Friidun kanssa kävelimme yöpuulle ja ihastuttava collie hyppäsi viereeni antaen hyvänyönpusun naamalleni.


Loppu

Nimi: Josku
Kotisivut: http://www.vkkarvakuonon.suntuubi.com/

26.08.2012 19:16

Heräsin kun joku innokas hyppäsi vatsani päälle.
- Umph, älähdin ja siinä samassa häntääsä heiluttava iloinen karvakuono tunki kuononsa poskelleni.
- Friiduu, nythän on sunnuntai, vastustelin unisena. Käänsin kylkeä niin, että Friidu tippui viereeni sängylle. Se nousi ravistellen itseään ylös, ja alkoi nuolla kättäni.
- Iääh, huokaisin ja nousin unenpöpperöisenä istualleni. Hieroin silmiäni ja Friidu loikkasi iloisena maahan. Se haukoitteli ja venyttely edessäni, kuin näyttäen miten uni karkoitetaan pois.

Hetken päästä olin jo tepsuttelemassa kohti kennelrakennusta. Ulkotarhassa yönsä viettänyt Tuisku puhkesi riemukkaaseen haukkuun huomatessaan minut ja Friidun. Friitu meni ulkoaitauksen verkon luo nuuskuttamaan Tuiskua häntä viipottaen ja iloisesti vingahdellen.

Kun avasin kennelrakennuksen oven, kuonojen sekamelska katsoi minua ylöspäin tapittaen ruskeilla silmillään iloisesti. Koirat haukahtelivat ja Morris hyppäsi sohvalta alas tyytyväisenä tepastellen eteeni.

Raahustin kaupan eteen ja huomasin kassalla pienen rahakasan, joku oli siis ostanut jotain, enkä ollut ollut paikalla. Katsoin seinäkelloa ja huomasin sen näyttävän kymmentä. Ei ihme, että Friidu tuli herättämään minut niin topakasti. Ana hyppäsi kaapin päältä kassalle ja kiehnäsi kättäni vasten maukaisten vienosti.
- Sinullakin taitaa olla nälkä?, kysyin kerman vaalealta kissalta joka katsoi häntä pystyssä minua sinisillä silmillään. Ana naukui ystävällisesti kiehnäten pehmeää päätään kämmentäni vasten.
- Juu juu, sanoin kissalle ja astelin keittiöön, suuri koiralauma perässäni hännät heiluen.
- Morris, alas, komensin tiukasti koiraa, joka hyppäsi pöydälle innoissaan. Morris loi minuun vekkulimaisen katseen ja pudottautui takaisin neljälle jalalle. Otin suuren määrän kippoja kaapista ja laitoin niihin sopivan määrä ruokaa. Kaikille tollereille 2½ desiä. Morris ja Wenni olivat innoissaan ruokansa kimpussa heti kun laskin ne maahan.

Sain ruokittua koirat nopeasti ja Ana muistutti naukaisemalla olemassaolostaan. Annoin sille myös kissanruokaa ja sitten lysähdin nojatuoliin.
- Hmm, ihankuin minulta olisi unohtunut jotain, mietiskelin itsekseni. Mitä ihmettä se voisi olla. Karviksessa oli kaikki ihan hyvin. Kiakki oli ruokittu..
- Eikun hetkinen, Spring ja Summer, huudahdin lyöden kädelläni otsaani.

Kiiruhdin gerbiilien häkin luo ja siellä ne vipelsivät selvästi levottomina. Kaadoin niille omaa ruokaansa ja huokaisin helpotuksesta.

Päätin lähteä Suklaasilmään katsomaan, että siellä olisi kaikki hyvin. Pitäisi ehkä palkata sinne joku työntekijä hoitamaan sen puolen koiria, tuumailin itsekseni kävellessäni ulkona jossa tuuli kylmästi. Taivas oli harmaa jua enteili selvästi syksyn tuloa. Koirat saisivat peuhata lehdissä, joita alkoi jo putoilla vähitellen.
Onneksi Suklikseen ei ollut pitkä matka ja olin noin viidessätoista minuutissa perillä. Kennelrakennuksen koirat haukkuivat iloisina kuullessaan askeleita oven takana. Avasin oven ja sujahdin sisään nopeasti.

Iloinen tollerilauma syöksyi jalkoihini ja muut makoilivat leppoisasti sohvilla ja muilla. Päätin antaa niille ruuat nopeasti. Tollerit kuolasivat jaloissani kun kaadoin niiden kuppeihin ruokaa. Vähitellen koko koiralauma olikin jo kasassa ja kaikki tuijottivat kuppejaan odottavasti.
- Olkaahyvä, sanoin koirille jotka alkoivat hotkia heti ruokiaan kuin niitä olisi pidetty nälässä. Friidu pomppasi sohvalle innoissaan. Unohdin kokonaan, että se oli hiljaisena seurannut perässäni Suklikseen.

Avasin koneen koirien syödessä ja laitoin ilmoituksen vapaasta työpaikasta Suklaasilmässä. Toivottavasti tärppäisi ja joku voisi hoitaa koiria täällä. Suljin läppärin nopeasti ja nousin ylös.
Pitäisi sitten lähteä kohti karvista ja pitkälle lenkille Friidun kanssa, mutta sitä ennen. Oli aika juoda kuppi kahvia.

Loppu

Ei oikein inspannut nytten :D

Nimi: Josku
Kotisivut: http://www.vkkarvakuonon.suntuubi.com/

14.08.2012 15:44
jatkuu..

Istuin maassa sumun pyörteillessä hallin ympärillä. Katsoin hätääntyneenä vähän matkan päässä makaavaa tajutonta naista. Mistä hän oli tullut tänne? Ja mitä hän teki täällä? Kysymykset seilasivat päässäni muodostaen arvoituksen.
Hetki sitten koirani oli lähtenyt hakemaan apua, urhea pikku koirani. Viisas ystäväni, jonka kanssa vietin unohtumattomia hetkiä.
Kyynel vierähti poskelleni.
Tämä ihana karvakasa oli ollut kauan poissa, ja pelkäsin pahinta.
- Ei, niin ei ole voinut käydä, hoin itselleni yrittäen nostaa pintaan ajatusta, että kaikki olisi hyvin.
Käteni puristuivat nyrkkiin ja hartiani lysähtivät.
Milli tuli luokseni ja nuolaisi poskeani. Se heilutti häntäänsä katsoen kysyvästi minuun.
"Mikä sinun on? Eikö me treenatakkaan?"
'Ryhdistäydy', yksinkertainen sana pääni sisällä käski. Tottakai Friidu selviäisi avunhakureissustaan, miksi se ei selviäsi?

Nousin ylös ja kävelin hitaasti hallin oviaukon luo. Katsoin ulos. Sumu oli jo kirkastunut, mutta alkoi tulla jo pimeää. Päätin viedä koirat sisään. Ne eivät välttämättä ymmärtäneet, miksi kyyhötimme hallissa vieraan naisen luona.
- Tänne, kutsuin koiria ja vihelsin. Ne ravasivat innoissaan luokseni ja vein koirat sisälle.
Avasin oven ja koirat pujahtivat ohitseni sohville, matoille ja peteihinsä.
Ne käpertyivät tyytyväisinä kerälle.

Olin juuri lähdössä takaisin kohti hallia kun huomasin tiellä koiran ja pari ihmistä.
- Joskuu, Mimi ja Minttu huusivat. Heidän äänensä tuntuivat pelastavalta ihanalta soinnulta. Friidu juoksi luokseni ja hyppäsi syliini yhdellä valtavalla loikalla.
- Friidu, pärskin iloisena. Friidu nuoli naamaani. Se oli päättänyt tehdä täyspesun kasvoilleni. Laskin Friidun maahan ja suoristauduin katsoen Mimiä ja Minttua, jotka olivat huolestuneen näköisiä.
- Mikä hätänä?, Minttu kysyi.
- Olin juuri tulossa ulos kaupasta kun Friidu juoksi luokseni kaupan eteen. Se tarttui kiinni lahkeeseeni, olin ihan ihmeissään. Ei Friidu yleensä tehnyt niin. Se kiskoi ja haukkui vieden minua kohti tietä. Tajusin että jokin oli hätänä.
Lähdin Friidun perään, kun näin tiellä Mintun ja päätimme mennä yhtä matkaa Friidun perässä, Mimi selosti suu vaahdoten, silmät jännityksestä hehkuen.
- Juu, täällä tosiaan on hätä, nimittäin löysin tajuttoman naisen hallista, selitin Mimille ja Mintulle. - Minulla ei ollut kännykkää lähettyvilläni, joten ajattelin, että Friidu voisi hakea apua, oli minun vuoroni selostaa. Mimi nyökkäsi ja Minttu kaivoi kännykän taskustaan.
- Mihin soitetaan, hän kysyi.
- Soitetaan nyt ensin ambulanssi!

Pian auto kaartoikin pihaan valot vilkkuen. Pari miestä hyppäsi autosta ja kiiruhtivat minun näyttämään suuntaan. Miehet olivat nopeita ja pian nainen kannettiinkin paareissa pois ja ambulanssi lähti siinä silmänräpäyksessä pois.
- Wau, sepä oli nopeaa, Minttu henkäisi.
- Nyt mennään sisälle juomaan kuumat kaakaot, sanoin ääni vielä vähän vapisten.
Kaikki oli taas hyvin ja Friidu vierelläni kävelimme kotoisaan kennelrakennukseen pohtien naisen arvoitusta, joka ei välttämättä ratkeaisi vielä vähään aikaan.

Loppu

//Lue tarina huolellisesti alkujaksosta alkaen läpi ja laske, kunika monta kertaa koira-sana on tarinassa esiintynyt. Koira sana saa olla taipunut esim. koirat, koiran, koirien jne. Kirjoita tulos vieraskirjaan YKSITYISELLÄ.

Vastaus:

ps. myös yhdyssanoissa esiintyvä koira (saa olla myös taivutettuna) lasketaan mukaan. Oikeasta laskennasta saa palkinnoksi koiralle hammastikun sekä 6 tassua

Nimi: josku
Kotisivut: http://www.vkkarvakuonon.suntuubi.com/

07.08.2012 18:26
jatkuu..

Katsoin apposen auki repsottavaa ovea. Jade käveli oven luo ja nuuskutti sen karmia.
- Vai tällaista sinä olet oppinut. Ymmärsin koiraa hyvin. Se ei olklut viimeaikoina saanut aktiivista hoitoa mkun Dekkari ei ollut käynyt, joten se oli keksinyt jotain omaa tekemistä. Katselin vielä hetken ovea joka roikkui saranoissaan heiluen hiljalleen. Lopulta kävin sulkemassa sen. Jade livahti jalkojeni välistä sisään.

Moni koira oli ollut tylsistynyt. Hoitajat eivät olleet ehtineet käydä kesällä kamalasti hoitamassa. Päätin purkaa koirien energiaa juoksuttamalla niitä juoksumatolla ja sen jälkeen ottaisin hallilla tokoa.
Kävelin ruskealle naulakolle ja otin sieltä kasan hihnoja vilkaisten samalla viereisestä ikkunasta ulos. Ulkona oli hyvin sumuista. Metsänrajaa ei tuskin erottanut. Halli näytti leijuvan sankan sumun keskellä. Toivottavasti sumu olisi hälventynyt juoksutuksen jälkeen.

- Tedi, Ella, Jade, Titta, Tuisku, Kukka, Milli, Lili, Salli, Kasper, Tico, Vilperi, kutsuin koiria jotka kaipasivat toimintaa.
Koirat ryntäsivät innoissaan täynnä energiaa luokseni. Naurahdin kun ne pomppivat sinne tänne häntiään heilutellen.

Päätin aloittaa ensin Kukasta. Laitoin sille hihnan ja ohjasin sen juoksumatolle. Kukka katsoi ihmeissään minua ja juoksumattoa. Se ei ollut ennen ollutkaan semmoisessa. Laitoin jkuoksumaton hitaalle vaihteelle ja otin Kukan hihnasta tiekan otteen tukien Kukkaa.

Kun hihna alkoi liikkua Kukka otti varovaisen askeleen eteenpäin. Toisen, kolmannen ja neljännen, kunnes se jo käveli tahdikkaasti juoksumatolla. Lisäsin tehoa niin, että Kukka hölkkäsi juoksumatolla ja päätin, että se olisi siinä noin kymmenisen minuuttia. Kukkakin oli jo yksi vuotta, siitä oli kasvanut jo iso neiti niinkuin veljestään Vilperistä herrakin.

Kun Kukka oli juossut, oli Vilperin vuoro mennä juoksumatolle. Sille ei tarvinnutkaan säätää mitään muuta vaihdetta.
Kiakki koirat juoksivat innoissaan ja kaikki sujui hyvin lukuunottamatta Kasperia joka meni juoksumatolla maahan ja liukui lattialle hämmästyneenä.

Vein hihnat eteiseen ja puin lämpimää vaatetta päälle. Kun astuin ulos koiralauma ympärilläni tunsin kostean ilman kasvoillani. Piti kävellä varovaisesti sillä usvaa oli vieläkin paljon. Koirat pomppivat iloisena kosteassa maassa.

Saavuin viimein hallille ja vedin liukuoven auki. Katsoin äimistyneenä halliin sisälle. Sumun seassa makasi maassa nainen mustan viltin alla. Viiletin naisen luo ja katsoin hänen kasvoihin. Hän hengitti ja näytti sairaalta.
- Apua, mitä minä teen! Herää!, yritin ravistella naista hereille. Mutta hän oli vaipunut horrokseen eikä herännyt millään. Koirat katsoivat naista ihmeissään ja Salli tepasteli naisen luo. Se painoi tassunsa naisen rintakehän päälle kallistaen päätään katsoen suurilla viisailla silmillään tuntematonta. Sitten se meni maahan makaamaan lämmittämään naista.

Katsoin ympärilleni hätäisesti. Koirat vaistosivat kireän tunnelman ja liikehtivät levottomina. Jotkut olivat käyneet makaamaan tai istumaan. Toiset nuuskuttivat hallin maata innoissaan.

Yhtäkkiä kuulin ulkoa tassujen rapinaa. Kuka sieltä olsii voinut tulla? Oviaukkoon ilmestyi collie, jonka tunnistin heti.
- Friitu, huudahdin iloisesti yllättyneenä. Friidu käveli luokseni ja nuolaisi kättäni. Viimein keksin keinon.
- Friidu, etsi Mimi! Tarvitsemme apua!, sanoin Friidulle. Etsi Mimi, ne sanat se tunnisti sillä olimme leikkineet usein piilosta.
Friidu tassutteli ulos hallista ja kuulin innokkaisen tassunaskeleiden loittonevan kauemmas.

Odotin kymmenen minuuttia. Pian oli kulunut jo kaksikymmentä minuuttia.
- Friidu, missä sinä olet, kuiskasin sumuun. Minbut valtasi huoli, mitä jos Friitulle oli sattunut jotain? En voinut muuta kuin odottaa, että urhea koirani tulisi takaisin.


jatkuuu....

Nimi: josku
Kotisivut: http://www.vkkarvakuonon.suntuubi.com/

27.07.2012 19:00
Ensinnäkin, anteeksi etten ole kirjoittanut yp:n tarinoita vähään aikaan. Tässä nyt kumminkin olisi sellainen :).

Istuskelin pienen lammen rannalla. Katselin vettä, joka välkehti aamuauringon vaikutuksesta. Oli kesä, vuodenajoista se lämmin, aurinkoinen ja energinen taipale. Tänään olikin oikeia hellepäivä, 24 astetta. Kastelin paljaat jalkani veteen ja tunsin kuinka viileä ihana järvivesi otti jalkani hellään syleilyyn. Katsoin porpttavaa aurinkoa, ja vaaleita kasveja jotka kukkivat lammenrannassa. Lumpeet kelluivat vedessä ja näin kuinka kalaan välkehtivä evä vilahti rantavedessä. Jostain kuului suuri molskahdus, kyllä kalojakin riitti tällaisessa järvessä. Katsoin kuvajaistani vedenpinnasta, näin tytön jolla oli keskipitkä ruskea tukka ja harmaansiniset silmät. Tavallinen tyttö, tavallisessa paikassa. Mutta sitä se ei ollut. Tyttö joka katseli takaisin minua, oli kennelinpitäjä, Josku. Hymyilin peilikuvalleni joka hymyili takaisin.
Yhtäkkiä lammen pintaan viereeni putkahti karvainen vaalea koira joka tuijotti tummilla nappisilmillään veteen pää kallellaan.
"Mikä tuolla nyt noin mielenkiintoista on"- se tuntui kysyvän. Tämä koira asteli lähemmäs minua ja nuolaisi kasvojani. Hätkähdin vasta sitten todellisuuteen.
- Jade, mitä sinä täällä teet?, kysyin äimistyneenä.
Jade heilutti häntäänsä ja nuoleskeli huuliaan, sitä selvästi vähän nolotti.
- Miten pääsit tänne, ja miten löysit minut, kysyin ja nousin seisomaan. Katselin Jadea epäluuloisesti. Ei multaa tassuissa, vain nolo ilme ja vaisusti heiluva häntä.
- Noniin, tuleppa. Lähdetään takaisin kennelille, sanoin tuimasti ja Jade vierelläni kävelimme metsän halki. Pian näinkin tutun keltaisen talon pilkahtavan puiden takaa. Jade juoksi pihalle ja kipitti talon taakse ulkoaitausten luokse tervehtimään siellä olevia koiria. Menin sisälle ja komensin Jaden mukaan. Ehkäpä se oli livahtanut jostain reiästä..
Mutta vaikka kuinka tutkailin taloa en löytänyt koiran kokoista reikää. Yhtäkkiä keksin mitä Jade olisi saattanut tehdä. Kipaisin nopeasti takaoven luokse.
- Jade, en tiennytkään että osaat tällaista!, huudahdin ärtyneenä..

jatkuu

//Keksitkö sinä miten Jade oli päässyt metsään luokseni. Kerro veikkauksesi vieraskirjaan ja jos veikkauksesi on oikein, löydät rahoistasi 5 tassua lisää. Jos ei, ei tule mitään :).

Vastaus:

ja hupsista, anteeksi että kappaleenjaot puuttuvat, unohdin sen kun en vähään aikaan ole kirjoitellut :D HUOM: KIRJOITA YKSITYISELLÄ VASTAUKSESI VIERASKIRJAAN!

Nimi: josku
Kotisivut: http://www.vkkarvakuonon.suntuubi.com/

07.04.2012 18:38

- Hyvää pääsiäistä, huudahdin ihanalle koiralaumalleni oven suusta. Minulla oli jokaiselle koiralle oma pääsiäismuna (koiran suklaata) ;). Tassuttelin sisälle kassini kanssa. Neppa tuli nuuskuttelemaan kassiani.
- Ehei, saatte munat vasta huomenaamulla kun etsitte ne, nauroin.
Olin hyvällä tuulella. Nostin kassin keittiön kaappiin varmuuden vuoksi, ettei jotkuit ovelukset vain pääsisi niihin käsiksi ennen aikojaan. Kävelin olohuoneen nurkkaan jossa oli pentulaatikko. Pennut joita ei otu vielä haettu olivat Suloinen Sokeri, Veikeä Velmu ja Pieni Pippuri. Tietenkin Tarakin oli seassa. Ne vipelsivät jo kovaa vauhtia laatikossa. Kohta pitäisi vaihtaa sanomalehdet jonne oli jo pisuttu. Pennut pääsisivät tänään ulkotarhaan käymään ensimmäistä kertaa. Nostin Taran syliini ja se nuolaisi huuliani.
- Voi sinua ylisöpöä, naurahdin sille ja laskin sen Nepan luokse joka oli tullut pentulaatikon luo. Enään se ei imettänyt pentuja todellakaan mielellään, kun ne purivat. Monta sanomalehteä olikin vilputtu parin viikon aikana. Mimi saisi opettaa taraa sisäsiistiksi. Nousin ylös ja menin tervehtimään Anaa joka oli kissanpuussa omassa kolossaan. Ana oli ollut viimeaikoina paljon poissa ulkona. Päätin pitää sitä nyt enemmän sisällä, sillä pelkäsin että se karkaisi. Gerbiilitkin voivat hyvin. Siirryin niiden luokse ja päästin Springin ja Summerin vipetämään matolla. Yhtäkkiä Kukka oli vieressäni nuuskuttamassa Summeria.
- Kukka, ei ota sitä, komensin pelästyneenä. Kunhan se ei nyt söisi sitä. Summer oli yhtä säikähtänyt uudesta vieraasta ja viilettikin nopeasti terraarioonsa. Sille seikkailu oli liikaa.

Spring tuli taas nuuskuttamaan pienellä kuonollaan Kukkaa tapittaen sitä ihmeissään. Kukka innostui Springistä ja meni leikkiasentoon. Spring pelästyi ja seurasi Summeria terraarioon. Laitoin terraarion kiinni ja nousin ylös. Nyt päästäisin pennut ulos ja vaihtaisin sanomalehdet. Avasin laatikon pikkuoven ja pennut pomppivat yksi kerrallaan ulos laatikosta olohuoneeseen.
- Neppa, vahdi niitä!, komensin Neppaa. Menin aukaisemaan vapaan ulkotarhaan ja palasin takaisin olohuoneeseen. Veikeä Velmu myllensi maton kimpussa kun taas Pieni Pippuri makoili sohvalla katsellen Veikeän Velmun toimintaa.
- Velmu, huudahdin ja kaappasin tuhmurin syliini. Kannoin sen ulkotarhaan ja kannon muutkin sen jälkeen. Pennut tassuttelivat hännät heiluen ulkotarhassa tohkeissaan. Veikeä Velmu keksi kaivaa koloa ja Suloinen Sokeri liittyi seuraan. Pieni Pippuri vilisti koirankoppiin katsomaan. tara katsoi ihmeissään mutta omi sitten vinkulelun itselleen asettuen makaamaan. Kielsin veikeää velmua kaivamasta ja annoin sille muuta tekemistä, samoin kuin sokerille. Jätin pennut tarhaan ja menin sisälle siivoamaan sanomalehtiä.
- yök, roikotin märkää sanomalehteä yhdestä kulmasta. Kannoin lehtiä roskikseen ja levitin uudet.

Alkoi tulemana myöhä pian joten otin pennut sisään. Suloinen sokeri nuuskutti viereisessä tarhassa olevaa Tittaa ja Ellaa.

Pennut olivat pian sisällä, kaikki oli valmista ja suljin valot.
- Hyvää yötä koiruliinit.

*hmm...miten piilottaisin pääsiäismunat*, mietin. Päätin piilottaa ne jokaisen koppiin yhden tyynyn alle. Hipsin keittiöön ja otin kassin. Tuiskun silmät tuijottivat minua pimeästä. Toivoin että se pysyy paikallaan.

Menin koppiriveihin, koiria ei ollut kopeissa onneksi. laitoin jokaisen munan tyynyn sekaan ja pian olin valmis.
- katsotaan mitä sanotte aamulla, kuiskutin hymyillen. Vedin ulko-oven kiinni ja kävelin pimeässä omaan talooni nukkumaan.
Olin ostanut Friitullekin pääsiäismunan jonka piilotin Friidun koriin. Friitu makaili sängylläni kun menin nukkumaan. Sekin saisi aamulla yllätyksen.

loppu

Nimi: josku
Kotisivut: http://www.vkkarvakuonon.suntuubi.com/

29.03.2012 20:42
jatkuu..

Friidu juoksi tukka putkella luokseni ja pomppasi minua vasten. Hyppimistä vastaan pitäisi siis harjoitella vielä. Mutta nyt treenattaisiin. Friitu aloittaisi aika alkuasioista, eihän sen kanssa oltu vielä paljoa tokoa harjoiteltu, olisikin jo korkea aika.
Aloitin siis harjoittelemisen ensin perusasennosta. Johdatin Friidun vahvasti naminyrkillä ensin sivuitseni ja sitten takaa vireeni istumaan. Friidu raapaisi tassullaan nyrkkiäni saadakseen namit nopeammin. Harjoittelin pitkään tätä asiaa ja Friidu totteli hyvin.
- Taitavasti, hyvä koira, kehuskelin Friidua. Pian harjoittelimme maahan menoa oikealla tavalla. Peruutin ja Friidu seurasi edessä. Pian sanoin maahan ja ohjasin Friidun namilla maahan. Palkitsin heti kun se oli makuullaan. Tästähän se lähti.

Noin puolentunnin harjoittelun jälkeen annoin koiran kirmailla vapaana. LUmi oli sulanut huimaa vauhtia päivän mittaan ja oli märkää, onneksi minulla oli kumisaappaat. Nostin märän treenipussin maasta ja lähdin hiljakseen kävelemään poispäin. Friidu jäi nuuskuttelemaan jotain. Hiivin puun taakse nopeasti.
- Friiduu, täällää, tuletuletulee, kutsuin venytellen. Sitten kuulin spurttikoirani juoksun ja samassa hetkessä se oli luonani innoissaan, kieli roikkuen suusta ja silmät nauraen, korvat lerpattaen. Lähdin kulkemaan Friidun kanssa ja se sai olla vapaana edelläni. Noin puolessavälissä matkaa tulin risteykseen. Toiselta suunnalta oli tulossa vieras koira, kummallista. Yleensä Karvakuonon lähettyvillä ei lenkkeilty sillä Karvis oli niin kaukana asutuksesta. Nyt kumminkin vieras koira kulki hihnassa ja hihnan päässä harppoi nainen. Kutsuin Friidun nopeasti luokseni, onneksi se ei ollut vielä huomannut koiraa.

Naisella oli päällään maastonvärinen takki jossa oli reikä kyynärpäässä ja koira oli takkuinen. Kummallinen kaksikko. KUn nainen tuli lähemmäs tunnistin hänet. Se sama kummallinen joka työnsi Jassun ja Nepan laiturin veteen. Nainen katsoi minua kummallisilla jäänsinisillä silmillään ja hänen suunsa vääntäytyi pisteliääseen hymyyn.
- Tapaamme taas, hän sanoi karkealla melkein katkeralla äänellä. Nainen oli jäätävä, mystinen, arvoituksia täynnä ja hän oli sulkenut tiukasti itsensä kuoreen. Hän haisi pahalta, tupakalta, alkoholilta. Pudistin päätäni surullisena.
- Niin tapaamme, mutta mistä olet hankkinut tuon koiran?, ääneni muuttui rauhallisesta jäätäväksi ja teräväksi, melkein kiljuin kun nainen katsoi minua lasittuneesti ja hymyili hampaillaan. Tiukensin otettani Friidusta joka pyrki haistelemaan koiraa. Olin suutuksissani koiran vuoksi.
- MIkä koira, en tiedä mistä puhut. Nainen oli selvästi aivan pyörällä päästään.
- Luovuta koira minulle nyt heti tai ilmoitan poliisille. Naisen ilme hätkähti vähän mutta sitten se palasi takaisin maireaaseen hymyyn.
- asiani eivät kuulu sinulle, hän yhtäkkiä tiuskaisi, sulkeutui kuoreensa. Otin taskustani puhelimen ja katsoin häntä haastavasti.-
- Koira minulle tai soitan poliisille nyt heti, sanoin raivoa äänessäni, oikein tärisin kiukusta. Nainen löi koiraa hihnan päällä ja päästi sen juoksemaan hätääntyneenä, peloissaan ja ymmällään kohti metsää. Nainen nauroi äänekkäästi inhottavaa naurua. Kiirehdin koiran perään Friitu kannoillani. Onneksi koira oli jäänyt vähän matkan päähän makaamaan käpertyneenä hankeen. Se oli jackrussel joten nostin koiran syliini ja läksin kohti karvakuonoa. Nainen selvästi salasi jotain ja juoni jotain, asia pitäisi saada selvitettyä.

Noin kymmenen minuutin päästä olimme karvakuonossa. Annoin koiralle ruokaa, vettä, pedin ja huovan. Se käpertyi surullisin silmin peitolle ja katsoi minua epäluuloisesti.
- Älä sure, kyllä sinä pääset kotiisi takaisin, sanoin koiralle lempeällä äänellä. Pian sotin eläinsuojeluyhdistykseen ja he tulivat hakemaan kadoksissa olleen koiran takaisin. Hätin koiralle hyvästit antaen sille kinkkupalan ja silittämällä.

Unohdin kokonaan Friitun. Riensin etsimään sitä. Siellähän Friitu olikin täysiä muiden koirien kimpussa. Kutsuin sitä ja otin sen kanssa leikkimistä pitkään. Viimein päästin sen ulkotarhaan, siellä se vielä purki energiaansa Morriksen ja Tuiskun kanssa. Menin sisälle sohvalle. Otin kaakaomukin ja lepäilin hetken lukien kirjaa. Kohta pitäisi ottaa Friitu takaisin sisälle. Nousin sohvalta ja menin ulkoaitauksien luokse. Tullessani Friidun aitauksen kohdalle näin kokonana mudassa olevan ulkotarhan ja Friidun ihan läpikotaisin mudassa pallo suussaan.
- Mistä sinä olet löytänyt pallon!, huudahdin hämmästyneenä ja riensin hakemaan kolmea tassupyyhettä ja nameja. Ei riittäisi välttämättä edes kolme, itseasiassa päätin viedä mutakoiran suihkuun. Ähkäisin nostaessani käärittyä collieta syliini ja kannoin sen juoksujalkaa suihkun luo.

LÖaskin Friidun ammeeseen ja laskin kuumaa vettä pohjalle vähän. Friidu raiskytteli sitä innoissaan ja siinä samassa se ravisti.
- EEIII, karjaisin kun mutalaikut koristivat kylppärin seinää ja minun vaatteitani. Friidu meni noloksi ja se katseli minua kulmainsa alta kun suihkutin sen märäksi ja hankasin sen kuivaksi.
- Ja nyt, ulos täältä kylppäristä, sanoin koiralle jämäkästi ja se luikkikin mieluusti ulos. Ryhdyin kuuraamaan seiniä ja kaikkea mikä oli likaista.

2 tuntia myöhemmin..

Olin ihan hiestä märkä mutta viimein näytti puhtaalta edes jotenkuten. Tänään en kyllä enään harjoittelisi agia tai näyttelyä, oli ollut tarpeeksi häslinkiä tälle päivälle.

Kun menin olohuoneeseen Friidu teeskenteli nukkuvansa sohvalla tassut kattoa kohti, hymyilin. Oli se aika veijari.

Loppu

Nimi: josku
Kotisivut: http://www.vkkarvakuonon.suntuubi.com/

13.03.2012 18:45

Heräsin kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Ihanaa, kevät oli tulossa. Katsoin ulos ikkunasta, vettä tippui jäästä kennelrakennuksen katolta ja aurinko paistoi. Tänään tulisi olemaan loskainen keli.
Kutsuin Friidua.
Ei tapahtunut mitään.
Kutsuin uudestaan.
Ei taaskaan mitään.
- Friidu, huusin jo melkein hätääntyneenä, kutsuni kaukui tyhjässä talossa. yhtäkkiä kuulian kauhean räsähdyksen ja ryntäsin katsomaan. Friidu seisoi kaatuneen kaapin päällä nolona.
- Hyi, tuhma tyttö, toruin ankarasti, se ei ollut edes totellut kutsuani, nyt olin todella vihainen. Ajatus suloisesta ja rauhallisesta keväästä oli ohitse, kun näin mitä keskenkasvuinen kakarani oli saanut aikaan. Friidu pomppasi kaapin päältä alas ja ryntäsi häntä koipien välissä, mahdollisimman pienenä ohitseni sängyn alle. Sieltä se katseli ilkikurinen pilke silmäkulmassaan. Ihankuin se nauttisi, että saisi vekkuilla omistajalleen.
Siivosin huokaisten Friitun jäljet. Tänään teinkin pitkät listat mitä teemme:
1. käymme aamulenkillä ja annan ruuan.
2. treenaamme tokoa
3. karvikseen tultuamme leikimme, päästän friidun ulkotarhaan.
4. rauhoitumme.
5. myöhemmin harjoittelemme agin alkeita ja näyttelyä.

Siinä oli työtä täynnä oleva listamme. Eikun vain aloittamaan. Otin Friidun mukaani pitkän suostutteluni jälkeen. Lopulta komensin sen jo tulemaan. Friitu ihmekyllä totteli ensimmäisestä, onneksi. Valmistauduin ja otin treenipussin mukaan, sekä PALJON nameja.

Viimein olin valmis lähtemään. Otin Friidun hihnan ja lähdin sen kanssa kävelylle. Niityllä jalkani upposivat reisiin asti. Friidu meni vapaana pää kolmantena jalkana ja katsoi aina välillä minuun, että tulisinko jo. Matka meni hitaasti kunnes pääsimme metsän reunaan (tai minä pääsin) ja pystyin jo kävelemään paremmin. Hoitajat olivat talloneet kivan polun metsään, jota pitkin kävelin Friidun kanssa. Yritin muistella olisiko missään hyvää aukeamaa, jossa voisi harjoitella Tokoa.

noin 15 minuutin kuluttua saavuin "tienhaaraan". polut jakautuivat kolmeen eri suuntaan. Yksi meni varmaan kohti hiekkatietä, toinen syvemmälle metsään ja kolmas jonnekkin. Päätin valita kolmannen, sillä halusin tietää, minne se johti.
10 minuutin päästä sain siihen mahtavan vastauksen. Polku loppui täydelliseen aukeamaan jota oli tallottukin.
- Hoitajat ovat ilmeisesti käyneet täällä leikkimässä, kerroin Friidulle, vaikka tuskin se kuunteli, sillä oli parempaa tekemistä kuten nuuskuttaa kaikenmoisia puskia ja ryntäillä sinnetänne.

Laskin treenipussin lumeen. siellä täällä näkyi jo pikkuisen ruohoa jopa. Paikallaan makuuta siis pystyisi harjoitella.
Kutsuin Friidua luokseni. Pian alkaisimme harjoitella tokoa.


jatkuu..

(ei voi kirjoittaa yhtenä pätkänä ;))

Nimi: Josku
Kotisivut: http://www.vkkarvakuonon.suntuubi.com/

25.02.2012 17:15
- Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea Friidu, paljon onnea vaan, lauloin Friidulle aamulla omassa kodissani.
Friidu makasi sängylläni selällään tassut kattoa kohti ja sen hampaat näkyivät, kun se hymyili. Silitin Friitua rinnasta ja annoin sille pusun kuonolle. Ihana koirani. Nostin jättimäisen paketin sängylle. Friidu kierähti vatsalleen ja kumartui uteliaana nuuskuttamaan lahjapakettia.
- Avaa se, kehotin friidua ja repäisin vähän paperia. Friidu innostui oikein kunnolla ja alkoi repimään pakettia auki.

Friidu katsoi saamaansa lahjaa kysyvästi.
- Mikä ihme möykky tuo on, se näytti kysyvän ja tuijotti minua moittivasti.
- Sait upouuden pehmeän pedin, nyt sinun ei tarvitse enään nukkua sängyssäni, nauraen kerroin Friidulle. Se nuolaisi suutani häntä heiluen.
- Friidu, pärskin. Friidu pomppasi petiin ja vajosi huokaisten tyytyväisenä jatkamaan unia.
- Mokomakin laiskiainen!

Menin keittiöön tekemään itselleni aamupalaa. Oli aikainen aamu ja päätin mennä lumiseen ulkoilmaan tekemään oikein kunnon lenkin Friidun kanssa.
Pillitin ruuan ja laitoin Friidulle 2 desiä kuppiin. Se saisi vielä illalla saman määrän. Friidu syöksähti jalkoihini silmät innosta kiiluen. Kohta päästäisiin ulos!!

Menin eteiseen pukemaan ulovaatteet päälle ja kohta Friidu syöksähti kuin ohjus luokseni eteiseen. Se vinkui innoissaan ja juoksenteli edestakaisin.
- Laitetaanpas nyt Friitu ensin hihna, komensin mukamas ankarana. Friidu aavisti että olin huvittunut ja teki suuren loikan kohti minua.
- A-Aaapuaaaa, kaaduin eteiseen ja häntääheiluttava Friidu nuoli naamaani minkä ehti.
Työnsin Friidua ähkien kauemmaksi ja laitoin sille hihnan.
- Voi sinua yli-innokasta.
Pääsimme viimein ulos. jalkani upposivat lumessa eikä hanki kantanut melkein edes Friidua joissain paikoissa. Kaikkea pahensi se, että Friidu veti kuin viimeistä päivää ja jouduin puolijuoksua tarpomaan hangessa.
- Friidu ei vedä, huudahdin äkäisesti ja pysähdyin. Friidu katsoi minua veitikkamainen pilke silmäkulmassaan ja koko koira tuntui nauravan.
Ohjasin Friitun nätisti viereeni kävelemään ja lenkki sujui jotenkuten paremmin. Kävimme rannassa ja Friidu sai tavata toisen collien, ne pääsivät vapaaksi juoksemaan kummulle.
haukkuen toisilleen ne juoksivat pitkin kumpua. Katson vanhemman rouvan kanssa koirien menoa huvittuneena.
Kohta oli aika lähteä takaisinpäin Friidun kanssa. Loppumatkasta se ei onneksi vetänyt, helpotuksen huokaus pääsi huuliltani.

Saavuimme kennelille. Poskeni olivat punaiset ja kädet kylmät. Menimme molemmat sisälle lämmittelemään. Friidulla oli hauska päivä vieöä edessä, mutta en halunnut ajatellakkaan mitä koiruuksia se keksisikään.


loppu

Nimi: Josku
Kotisivut: http://www.vkkarvakuonon.suntuubi.com/

15.02.2012 18:26

- Friidu katso!, huudahdin hämmästyneenä. Olin omassa talossani ja tuijotin silmät pyöreinä ulos. Ulkona niityllä oli ainakin viisi SORSAA. Sorsia keskellä talvea. Friidu vain pusi minua ja kerjäsi nameja. Kun se viimein huomasi ne, se jäi tuijottamaan aivan samalla tavalla kuin minä niitä. Nenä kiinni lasissa.
- Tästä pitää saada kuva, kuiskutin Friidulle. Se nuolaisi huuliaan.
- Ai sorsapaistiako, nauroin Friidun ilmeelle. kavoin kameran esiin ja olin juuri ottamassa kuvan kun kuulin vasemmalta puoleltani ovenkahvan kilahduksen ja seuraavassa hetkessä oli Friidu pihalla jahtaamassa sorsia. Ne lehähtivät lentoon ja sormeni nappasi kuvan, jossa Frridu oli takajaloillaan ja sorsat lensivät sen yläpuolella.
- Voi Friidu, harmittelin huvittuneena. Se oli ilmeisesti oppinut avaamaan ovenkahvan, ei ihme, että löysin sen aina karviksesta tultuani vapaana vaikka sen olisi pitänyt olla aitauksessa.

Huokaisten otin Friidun hihnan ja puin päälle, tässähän samalla voisi käyttää sen päivälenkillä. Friidu höristi korviaan kun astuin ulos. Se tuli häntä heiluen niin rajusti, että pelkäsin että se irtoaisi.
- Vai niin, päätit toteuttaa sorsapaistiunelmasi, mutta et onnistunut, nauroin Friidulle. Se katsoi minua hilpeästi ja hiukan nolona. Kiinnitin remmin ja pannan Friidulle ja lähdimme hiekkatietä pitkin lenkille. Friidu oli todella energinen se veti innoissaan ja jouduin komentamaan sitä vähän väliä viereen seuraamaan. Teimme oikein pitkän lenkin ja vastaan tuli monta koiraa, Friidu veti kieli pitkällä niiden suuntaan.

Noin tunnin päästä palasimme Karvikselle ja vein Friidun muiden koirien luokse. Koirat tulivat innoissaan haistelemaan Friidua ja hännät heiluivat. Varsinkin Wenni tykkäsi leikkiä Friidun kanssa, sillä sehän oli aika samanikäinen. Ne juoksivat ympäri Karvista ja kuulin että jotain tippui keittiössä. TUMP!, kuului jysähdys.

- Friidu, Wenni, huusin. Koirat tulivat jalkoihini kuin rallikilpailussa ja matot menivät kasaan. Harpoin keittiöön ja huomasin että iso koiranruokasäkki oli maassa ja vähän nameja oli levinnyt lattialle. Koirat juoksivat ohitseni ruuan kimppuun. Tedi ja Morris ahmivat minkä ehtivät. Kiirehdin nostamaan säkin takaisin pöydälle.
Morris nuolaisi huuliaan.
- Senkin ruokarosvot, moitin koiria jotka katselivat minua kulmiensa alta. Laitoin muutamat koppeihinsa rauhoittumaan ja oli aika mennä nukkumaan. Kun kaikki oli valmista otin Friidun mukaani ja menimme talooni. Friidu hyppäsi sänkyyn jossa makasin ja käpertyi jalkoihini. Luin vähän aikaa kirjaa, kunnes nukahdin.

loppu

Nimi: Josku
Kotisivut: http://www.vkkarvakuonon.suntuubi.com/

11.02.2012 15:12

Heräsin kellon pirinään. Avasin unisena silmäni raolleen ja kurkkasin herätyskelloa väsyneesti. Mitäh! Se oli puoli kuusi. Pääni vajosi takaisin tyynylle ja mutisin ärtyneenä: - Nythän on lauantai..
Vajosin takaisin uneen.


Venyttelin makeasti ja pyöriskelin sängyssä. Katsoin kelloa. Tasan yhdeksän..No nyt olisi ihan hyvä aika nousta. Koiratkin pitäisi käyttää lenkillä.
Noin puolentunnin päästä pääsin kenneliin sisälle ja koiralauma tuli vastaan minua.
- Missä sinä oikein viivyit, kaikki koirat kysyivät silmillään.
- Nyt pääsette ulos, sanoin koirille anteeksipyytävästi. Vein ulkotarhaan Vilperin, Nepan, Morriksen, Ticon ja Ellan ulkotarhoihin ja käytin muut lenkillä.
Ulkona oli raikasta ja lunta vain satoi ja satoi. Kestäisi ikuisuus ennekuin ne sulaisivat pois. Mutta kyllähän se kesä sitten tulee..Ellalle harmi ja Nepalle jee, mietiskelin ja hymähdin ääneen.
Lili nosti tassujaan korkealle, sillä taisi pienellä olla kylmä. wenni viipotti edellä hurjaa vauhtia.

Kun koirat oli käytetty oli aikaa lukea hetki. Istuin tuoliin ja aloin lukea jännittävää kirjaa. Pian Elkku, Hemuli ja Jassu tulivat sisään.
- Hei, tervehdin tyttöjä. Kaikilla oli kiire oman hoitsunsa luo. Jatkoin lukemista. Pian Milli hyppäsi viereeni ja nuolaisi kasvojani. Työnsin nauraen pusuttelijaa kauemmaksi. Suljin kirjan ja päätin lähteä kaupungille hakemaan lisää koiranruokaa. Otin pienen wolkkarini ja ajoin maantietä pitkin kohti lähintä kauppaa. Parkkeerasin pihaan ja astelin sisään Mustiin ja Mirriin. Hmm..mahdollisimman iso pussi. Sain hädintuskin nostettua sitä kassalle.
Maksoin ja yritin kantaa sitä kohti ovia. Yhtäkkiä se mätkähti keskelle lattiaa ja jonkun koira tuli nuuskuttamaan pakettia.
- Ei Fifi, Fifi ei kisko, pois tytön säkin luota, kimakka ääni huusi. Pian näinkin pyylevän naisen merkkilaukkuineen tulevan kaappaamaan pienen bichon Frisen syliin. Fifillä oli vaaleanpunainen rusetti ja nainen katsoi minua pyylevästi ennenkuin kääntyi kannoiltaan ja katsosi hyllyrivistöiden väliin. Nostin ähkäisten säkin syliini ja sain juuri ja juuri kannettua sen autolle asti.
- Olipa kauppareissu, huokaisin kun istuin taas autossa.

15 minuutin päästä..

Viimein olin karvakuonossa ja nostin säkin ovelle. Avasin oven ja viisi kuonoa työntyi nuuskuttamaan säkkiä innoissaan. Hännät viuhtoivat edestakas kiivaaseen tahtiin.
- Peruuttakaa nyt vähän, komensin tuskastuneena. Sain säkin sisälle.
No nyt oli ainakin taas ruokaa riittävästi.

loppu

Nimi: Josku
Kotisivut: http://www.vkkarvakuonon.suntuubi.com/

30.01.2012 19:15

jatkuu..

menin keittiöön ja koirat seurasivat perässä. Oliko minulla kaikki tarvittava..hmm..Juu, kaikki oli valmiina. Eikun vain kakunleivontaan. Otin pakastimesta maksalaatikon, nakkeja ja cesar-ruokaa. Käänsin maksalaatikon kippoon väärinpäin ja laitoin toiseksi kerrokseksi Cesarruokaa. Päälle vielä yksi nakkikynttilä. Kakku oli valmis. Se oli herkullisen näköinen. Koirien nenät nuuskuttivat melkein pöydällä asti ja varsinkin Morris lipaisi huuliaan veitikkamaisesti.
- Tämä ei ole teille vaan Ellalle, moitin nauraen muita koiria. Latoin koirat istumaan kaareen. Morris taakse. Kakkukupin laitoin lattialle oikeaan kohtaan.
- Ellaa, kutsuin sitä keittiöön. Sieltä Ella sipsuttikin.
- Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea Ella, paljon onnea vaan!, lauloin. Neppa ryhtyi ulisemaan ja muut seurasivat esimerkkiä. Ella istuutui heiluttaen häntää. Se katsoi minua silmiin ja sen silmistä paistoi iloisuus ja rakkaus.
- Olehyvä, kehotin Ellaa hymyillen kosteiden silmieni takaa. Ella alkoi hotkimaan kakkua. Kuvia tuli ainakin sata. Muut koirat katsoivat surullisena kakun jäähyväisiä.
Kun Ella oli syönyt kakun se nuoli vielä kuppia ainakin minuutin ja nuoli huuliaan.
- Hyvää synttäriä Ella, sanoin vielä.

Vastaus:

Jostain napista tämä lähetti tämän automaattisesti. Onneksi ei kadonnut koko teksti.

Ja vielä Loppu :)

Nimi: Josku
Kotisivut: http://www.vkkarvakuonon.suntuubi.com/

22.01.2012 13:22

Heräsin aamulla aikaisin. Tunsin että tänään tapahtuisi jotain erikoista. Mietin mitä ihmettä se voisi olla, mutta en millään muistanut. Nousin ylös ja tein aamutoimet rauhallisesti. Päätin tarkistaa Karviksen kalenterista mitä tänään tapahtuisi. Lähdin ulos ja kävelin kohti karvista. Ulkona oli ainakin polveen asti lunta. Koskematonta kimmaltelevaa lunta näkyi kaikkialla ja puut notkuivat lumen painosta. Hieno sää lähteä aamulenkille koirien kanssa. Ensin lenkittäisin kaikkein innokkaimmat, sitten pienimmät ja lopuksi keksikokoiset, jotka tarvitsivat sopivan lenkin. Saavuin Karviksen oven eteen ja toin avaimet taskustani. Avasin oven kylmillä sormillani ja työnnyin sisään lämpimään.
Onneksi lämmitys oli toiminut yön yli. Se oli nimittäin nyt viimepäivinä reistaillut aika paljon. Riisuin ulkovaatteet ja menin kaupan kassalle. karvis pyöri oikein hyvin. Kävijälaskurikin oli 16749 ja kasvoi kovaa vauhtia. Otin lokerosta liilan kalenterini. Tämän päivän kohdalla luki:
- Ellan synttärit (leivo kakku.)
- Ainiin, miten minä sen unohdin, naurahdin. Päätin, että leiposin päivällä hienon kakun Ellalle. Menin eteiseen ja kutsuin innokkaimpia.
- Neppa, Morris, Tuisku, Tedi, kutsuin koiria ja ne tulla viipottivat hännät heiluen luokseni. laitoin niille hihnta. Muutkin koirat olivat tulleet luokseni.
- Te pääsette vähän myöhemmin, selitin jaloissa hyörivälle laumalle. menin ulos koirien vetämänä. Oli alkanut sataa lunta, tai pikemminkin tuuli ja lunta tuprutti niin paljon, etten melkein nähnyt eteeni. Tuisku oli aivan haltioissaan lumesta ja katosi pian möyrimään lumihankeen. Onneksi metsässä oli suojaisempaa eikä pyryttänyt niin kovaa kuin niityllä.

60 minuuttia myöhemmin..

Saavuimme viimein kennelrakennukselle takaisin. Koirat odottivat jo kärsimättöminä omaa vuoroaan Kun avasin oven Lilin kuono tunkeutui oven raosta ja jouduin työntämään koiria sisäänpäin ettei ne olisivat karanneet. Päästin Morriksen, Nepan, Tuiskun ja Tedin vapaiksi ja otin pienimmät.
- Vilperi, Jade, Lili ja Wenni sekä Ella, luettelin kun laitoin hihnat koirille. Nekin olivat aivan innoissaan lumesta joka ei ollut vieläkään lopettanut satamista. Pienemmille riitti 15 minuutin lenkki ja kaikki saivat hätänsä hoidettua. Vilperi ja Lili leikkivät lumessa iloisina. Ne olivat samankokoisiakin. Saavuimme taas kennelille ja otin vielä viimeisen joukkion.
- Titta, Milli, Salli ja Tico, kutsuin koirat lenkille. Päätin tehdä puolentunninlenkin ja menin hiekkatietä vähänmatkaa eteenpäin kunnes käännyin metsäpolulle joka vei Karvikseen takaisin. Salli käveli arvokkaasti vieressäni ja Titta otti mallia. Milli käveli edellä häntäänsä heilutellen ja Tico porukan poika käveli puskissa.
- Kaikki koirat käytetty, puuskahdin viimein kun olin päästänyt viimeisenkin vapaaksi sisällä. Istuuduin hetkeksi tuoliin ja mietin minkälaisen kakun valmistaisin Ellalle.
- Ahaa, nyt keksin, huudahdin nauraen..

jatkuu..

Nimi: Josku
Kotisivut: http://www.vkkarvakuonon.suntuubi.com/

22.01.2012 12:27
jatkuu..

Kävelin kummissani olohuoneeseen, ei mitään jälkiä koirista. Seuraavaksi menin keittiöön. Mikä kaaos siellä olikaan, lattialla oli maksalaatikkoa ja lautanen rikki. Pöydältä valui tomaattia alas ja kaikkialla oli tassunjälkiä.
- Jaahas, sanoin väsyneenä. Koirat olivat tehneet kepposensa. Oliko nyt aprillipäivä? Ei. Tulisi suursiivousurakka, ajattelin myrtsinä. Jatkoin matkaani uudestaan olohuoneeseen. Mitä ihmettä, en ollut huomannut, että sohvan alla oli kasa vaatteita. Nojatuolin käsinojalla roikkui sukkia ja yhdessä laatikossa oli koirien leluja. Ihan kuin joku olisi siivonnut olohuoneessa vähän..hmm..ainiin Ticohan osasi poimia roskia, ehkä se oli aloittanut siivoamisen. Oih ja voih. Mutta missä koirat oikein lymysivät. Ehkä ne olivat jollain ilmeellä päässeet ulos. Tepastelin pihalle kengät jalassa ja huhuilin koiria. yhtäkkiä kaikkialta metsästä putkahti koirien päitä.
- Mitä, olitteko te piilosta kanssani, huudahdin nauraen. Morris tuli häntä heiluen luokseni silmissään vekkulimainen pilke.
- Morris, sanoin tuimasti mutta hellyin heti. Vein koirat sisälle koppeihinsa ja aloin siivota kauheaa kaaosta. Kun jokikinen asia oli paikallaan rojahdin nojatuoliin. Lili tuli luokseni moittivan näköisenä.
- Mun tuoli, se näytti sanovan ja hyppäsi polviani vasten. Nostin Lilin huokaisten syliini ja silittelin sitä.
- Voi teitä karvakuonoja, huokaisin hymyillen. Onneksi ne eivät olleet karanneet pidemmälle. koko kylä olisi ollut raivoissaan siitä.

loppu

Nimi: Josku
Kotisivut: http://www.vkkarvakuonon.suntuubi.com/

16.01.2012 15:07

Heräsin aamulla aikaisin. Unenpöpperöisenä hipsin olohuoneeseen ja kurkkasin ikkunasta ulos.
- Jes, lunta on tullut lisää, iloitsin nähtyäni kauniin valkean maiseman. Koirat pitäisivät tästä.

Pian olinkin jo tarpomassa kohti päärakennusta. Avasin oven. Karvakuonossa ei ollut ristinsielua. Vain Titta loikoili pedillä tärkeän näköisenä. MIssä kaikki koirat olivat?

jatkuu..

//Arvaatko sinä, missä koirat ovat, kerro arvauksesi omat vastaukset-osiossa ja odota jatkotarinaa ;)

Nimi: Josku
Kotisivut: http://www.vkkarvakuonon.suntuubi.com/

21.12.2011 17:27

- Kulkuset, kulkuset. Kilvan helkkäilee. Talven aattohiutaleet ne kilvan leijailee-e. Reekeehen, reekeehen, nouse matkaamaan. Lumi alla jalasten, ne laulaa lauluaan. Oon lyijyn alla lämmin kun lunta tuiskuttaa, liinakkomme kiitää ja valkoinen on maa.., näin fiiliksissä olin. Joulu olisi ihan pian enään kolme yötä. Mitäköhän koirat sanoisivat, jos tulisi pukki käymään. Onneksi Pepi oli muuttanut, se ei varmasti olisi kestänyt joulua. Se pelkäsi niin paljon joulupukkia..Mutta niin, niin minä sitten ripustin koristeita kuuseen kuunnellen joululauluja ja laulellen mukana. Friidu oli tullut mukaani ja katseli kauempaa sohvalta pää kallellaan touhujani.
- Ei huolta Friitu, en ole menettänyt järkeäni, nauroin sen hassulle ilmeelle. Se mittaili minua katseellaan ja tuli lopulta luokseni, hyppäsi minua vasten ja antoi suuren pusun poskelleni.

Joulu on niin ihanaa aikaa. Kaikkialla on hilpeä tunnelma, jouluvalot loistavat pihojen puissa ja laulut soivat. Tonttulakkejä näkyy milloin missäkin. Piparien tuoksu täyttää kaikki kodit ja kuuset loistavat kauniinä olohuoneissa.

- Ainiin, piparit. Tosiaan, niitä voisi jo koristella kun kerran Mimin kanssa leivottiinkin. Otin muutamia pipareita ja aloitin koristelun. Pipareista tuli oikein nättejä. Jätin ne lautaselle kuivaamaan.
Päätin lähteä kennelille. Avasin ulko-oven ja viiletin kennelille sisään, äkkiä ennenkuin kylmä ilma saisi minusta otetta. Tulin hytisten sisälle ja koirat pelmahtivat jalkoihini.
- Peruuttakaa nyt vähän, nauroin ja suljin oven. Ihan kuin olisin nähnyt jotain mustaa vilahtavan oven välistä. No jaa, ehkäpä se oli tonttu, hymähdin iloisena.

Mimi ja Elkku ostivat kangashäkit ja laitoin rahat kassakoneeseen. Annoin koirille ruuat ja vein pennut kävelylle heti, ettei ne pissaisi sisälle. Pennut hienosti pissasivat jo ulos.
- Nyt piparit ovat varmaan jo jäähtyneet, tuumasin ja lähdin kohti asuntoani.
- Hups, unohdin ulko-oven auki, nyt varmasti koko kämppä on ihan kylmä, murehdin ja suljin oven mennessäni sisälle. keittiössä minua odotti kaaos. Lautanen oli sirpaleina lattialla ja Neppa oli vieressäni syyllisen ilme kasvoillaan.
- Missä piparit ovat, Nepppppaaaaa, karjaisin kuin Vaahteranmäen Eemelissä konsanaan. Neppa luikki makuuhuoneeseen sängyn alle.
- äh, hienot piparit ovat nyt Nepan mahassa ja sillä on varmasti löysä vatsa illalla tai huomenna, mutisin vihaisena. Vein Nepan takaisin kennelille ja se totteli kuin unelma. Neppa luikki omaan koppiinsa ja kävi maate.
- Hyvä poika, sanoin sille.

Pipareita pitäisi leipoa ilmeisesti lisää..

loppu.

Nimi: josku
Kotisivut: http://www.vkkarvakuonon.suntuubi.com/

17.12.2011 13:07
jatkuu..


Elkku, meidän gerbiiliasiantuntijamme oli tullut mukaani kauppaan. Nyt oli gerbiileilläkin taas ruokaa. Päätin tutustuttaa tänään Friitua hihnaan ja pantaan enemmän sekä käydä niityllä vähän lenkillä.
- Friidu, kutsuin pentua. Sieltähän se kurvasi kovaa vauhtia luokseni. Laitoin sille pannan ja hihnan. Friidu ei ollut moksiskaan, olihan sillä ollut panta silloin kun hain sen. Friidu katseli uteliaana pihamaata ja sen tassut lipsuivat pienen jäätyneen maan kohdalla. Ohjasin Friidun kohmeiselle niitylle ja päästin sen tutkimaan hajuja. Friidu ei kamalan pitkälle uskaltanut ja se palasikin jalkoihini silmät suurina. Nostin Friidun syliin ja kannoin sen takaisin sisälle.

Siinä oli ollut tämän päivän tutustumiskierros.

Voi ei, kuinka paljon olikaan koiria käyttämättä ulkona. Enään viidellä koiralla oli hoitaja. Kumpa pian tulisi lisää hoitajia. Morris ja Tuiskukin olivat niin vilkkaita koiria. Jätin Wennin, Nepan, Lilin, Ticon, Friidun ja Vilperin kotiin ja lähdin suuren koiralauman kanssa metsään. Morris ja Tuisku etunenässä vetivät eteenpäin ja muut seurasivat kannoilla. pepi käveli takanani pelokkaasti. Päästin koirat vapaiksi syvemmällä metsässä mutta Pepiä en päästänyt. otin pelokkaan koiran syliini ja painoin sen rintaani vasten.
- Voi Pepi, pian pääset kotiin, jossa sinulle riittää paljon aikaa, mutisin pienen Chihun korvaan. pepi nuuski takkiani ja painoi päänsä melkein sisään asti.
- Tuisku, Morris, Ella, Tedi, Milli, Titta, Jade, Salli, aika lähteä kotiin, kutsuin kaikki koirat luokseni. Sieltähän ne kaasuttivat metsän läpi luokseni. Lähdimme koko konkkaronkka takaisin Karvikseen.

Saavuimme pihaan ja vein koirat sisälle. Piti mennä toimistoon..

loppu

Nimi: Josku
Kotisivut: http://www.vkkarvakuonon.suntuubi.com/

12.12.2011 18:22

Oli ilta Karvakuonossa. Friidu pyöri ympäriinsä ja vinkui. Päätin, että veisin sen asuntooni ensimmäiseksi yöksi. Otin Friidun syliini ja tarkastin vielä että ovi oli lukossa.
- Hyvää yötä kaikki, huikkasin ovelta ja laitoin sen kiinni. Laskin Friidun maahan että se saisi vähän tutkailla pihaa ja kävelin sisälle laittamaan kaiken valmiiksi. Noin, sanomalehtiä, peti sänkyni vieressä ja juomakuppi. Kutsuin Friidun sisälle. Se tepasteli sänkyynsä todella väsyneenä.
Pian olin itsekkin sängyssä ja nukahdin. Heräsin melkein heti kamalaan vinkunaan ja raavintaan. Friidulla oli koti-ikävä. Se oli noussut kahdelle jalalle sänkyäni vasten ja raapi peittoa päätään kallistellen. Laskin Friidun hellästi omalle pedilleen ja kuiskuttelin sille rauhoittavasti. Koitin taas nukkua. Pian vikuna alkoi. Yritin olla, niinkuin en välittäisi siitä ja pian se lakkasi. Silloin silitin pentua ja kehuin.
En saanut nukuttua yöllä melkein ollenkaan. Viimein oli aamu ja heräsin väsyneenä. Friidu oli käpertynyt jalkoihini.
- Friidu, toruin lempeästi.
- Alas, komensin ja nostin sen alas. Päästin Friidun ulos pisumaan.
- Hieno tyttö, hyvä, kehuin vuolaasti kun Friidu hetken päästä pissasi pihalle nurmikkoiselle kohdalle. Lähdin aamutakissa pihan poikki kennelille. Avasin avaimilla oven ja Friidu tepsutteli perässäni sisään. Koirat tulivat iloisena tervehtimään minua.
Menin keittiöön ja otin kuumaa kaakaota, koirien kanssa oli hauskempi olla, kuin omassa asunnossani.
- Gerbiilien ruoka on loppu, voisikohan joku hoitajista tulla mukaani ruuanhakureissulle? Hoitaja saisi 3 tassua palkkioksi..

jatkuu (mahdollisesti hoitajan tarinassa)

Vastaus:

Tässä haaste! Kirjoita tarinassa kuinka käyt mun kanssa kaupassa hankkimassa gerbuille ruuat ja ota vaikka koirat mukaan.

tarinasta saat tassut ihan normaalisti, mutta lisään 3 tassua extraa ;)

©2019 Virtuaalikennel Karvakuonon - suntuubi.com