Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Vieraskirja <  1  2  3  > [ Kirjoita ]

Nimi: josku
Kotisivut: http://www.vkkarvakuonon.suntuubi.com/

11.12.2011 15:46
jatkuu..

Heräsin ihanaan auringonpaisteeseen. Koko huone oli valoisa, verhot eivät voineet estää auringon tunkeutumista. Puin pikaisesti päälle ja menin parvekkeelle ihastelemaan lämmintä säätä. Tänään oli poikkeuksellisen hyvä päivä.

Hetken päästä olin valmis lähtemään. Otin pinkin hihnan ja pannan sekä nameja ynnä muuta. Lähdin bussilla kohti kasvattajan kotia. Matka taittui nopeasti. Jäin oikealla pysäkillä ja haeskelin katseellani keltaista kerrostaloa. Hmm...Kävelin eteenpäin vilkuillen taloja.
Viimein näin keltaisen talon ja menin ovesta sisään. Astelin hissiin joka vei nopeasti minut kymmenenteen kerrokseen.

Soitin ovikelloa ja jännitys kupli mahassani kun kuulin koirien haukuntaa. Oven avasi ystävällinen nainen.
- Welcome! Just come, and step inside, nainen toivotti minut tervetulleeksi. Menin sisään ja jalkoihini pyyhälsi vilkkaita pentuja sekä niiden äiti. Pennut olivat ihania ja hyvinvoivan näköisiä. Nainen esitteli minulle Free- nimisen pennun, joka olisi minun. Se oli tosiaan vapaa kaikesta turhasta. Se oli kuin unelma. Tuli häntäänsä heiluttaen luokseni ja nuoli käsiäni.
- Is the puppy healthy?, kysyin tarkastaen hampaita.
- Yes, nainen vastasi hymyillen säteilevästi. Tarkistin silti tarkasti pennun, ennenkúin totesin, että kaikki näytti olevan kunnossa. Olin iloinen ja allekirjoitin mielelläni kauppasopimuksen.

Järjestelin kaikki asiat valmiiksi ja pian sain mukaani koiran paperit sekä pussin, jossa olisi kaikenlaista kivaa. Siellä oli myös pennulle kolmen päivän ruuat. Laitoin hihnan Free:lle ja lähdimme talosta. Free kiskoi takaisin hätääntyneenä mutta jatkoi kanssani matkaa uteliaana.
- Pääset suomeen pikkuinen, sanoin hymyillen Free:lle. Menimme hotellilleni ja päästin Freen vapaaksi. Se nuuskutteli matkalaukkuani ja kangashäkkiä. Lento olisi tänään iltapäivällä. Sitä ennen kävisin hankkimassa englannin muistoja kaupasta. Free ei voisi tulla mukaan, koska se ei jaksanut varmastikkaan ulkoilla niin paljon. Järjestin Free:lle pedin peitostani ja kannoin sen sille nukkumaan. Free nukahti melkein heti ja lähdin hiljaa kaupungille.
- Wau mitä kauppoja, nauroin kun katsoin kaikkea vilskettä ympärilläni.
- Koirajoogaa, luin kummastuneena yhdestä lasista. Kävelin katua pitkin katsellen kaikkia liikkeitä. Viimein löysin hyvän koirakaupan jossa oli hyvä valikoima. Ostelin muutamia leluja, vilttejä, kakkapusseja ja talouspaperia. Kun olin ostokseni tehnyt lähdin takaisin hotellilleni.

15 min myöhemmin..

Kun saavuin hotellille minua odotti ikävä yllätys. Free oli pissannut keskelle lattiaa ja se oli purrut Yhden sukkani riekaleiksi.
- Voi sinua, huokaisin. Onneksi olin ostanut sitä talouspaperia. Pyyhin pissat lattialta ja korjasin sukanpalaset roskiin.

Viimein koitti lähtö. Olimme lentokentällä koiran kanssa ja viritelmäni oli upea. Lentokenttäkärryissäni joita työnsin oli matkalaukkuni ja kangashäkki sekä käsilaukkuni. Free taas oli sylissäni ja työnsin kärryä toisella kädelläni. Kädellä, jolla kannattelin Freetä oli myös matkaliput.
Ihmiset katsoivat minua kummastellen. Kävelin lentokentällä naama punaisena.

Onneksi vajaan puolen tunnin päästä istuin lentokoneessa joka ei ollut vielä lähtenyt. Free oli päässyt jalkoihini kangashäkkiin, sillä se luokiteltiin pieneksi koiraksi josta ei ollut vaivaa. Voi miten väärin englantilaiset arvasivatkaan. Kun kone rullasi kiitoradalla Free oli jo paniikissa pissannut alleen kangashäkissä ja minun piti vaihtaa kaikessa jylinässä vilttiä Freen häkkiin. Vieressä istuva rouva nyrpisti nenäänsä ja käänsi päänsä muualle. Lentomatka sujui melko hyvin lukuunottamatta muutamaa pisua ja tuskallisia asentoja. Pian olimme turvallisesti suomessa.

Free oli jo autoni takakontissa ja matkatavarat olivat takapenkillä. Käynnistin auton ja lähdin ajamaan väsyneenä kohti kotia. Keskimatkassa huomasin tuulilasista, että Free oli änkenyt itsensä takapenkille.
- Free, et sinä käskyistä vapaa ole, toruin.

30 min myöhemmin..

- Viimein Karviksessa! huudahdin helpottuneena. Otin Freen takapenkiltä ja annoin sen vapaana juoksennella ympäriinsä. Se oli aivan ymmällään lumesta ja tepasteli ympäriinsä pelästyneenä. Vein matkatavarat talolleni eteiseen ja sitten menin Free perässäni Karvakuonoon sisälle.
- Täällä ollaan, huudahdin hoitajille.
- Oi, onko sulla se koira mukana?, Mimi sanoi silmät loistaen nähdessään Freen.
- Juu. Päätin kyllä juuri että Free ei ole enään Free, sillä se ei ole niin vapaa, sillä tulee olemaan paljon kaikenlaista, kuten Tokoa, näyttelyitä agilityä yms. Free:stä tulee täst edespäin Friidu. Du vain Freen perään, ilmoitin juhlallisena.

Niin Friidu oli kotona.

LOPPu

Nimi: josku
Kotisivut: http://www.vkkarvakuonon.suntuubi.com/

10.12.2011 17:04
jatkuu..

Olin pian lentokentällä. Hyppäsin autosta ulos ja otin takakontista kangashäkin sekä muita tarpeita. Sitten suunnistin sisälle liukuovista. Kävelin pitkää kauppakäytävää ja katselin kaikkea. Päätin käydä ostamassa yhden lelun eräästä lemmikkikaupasta. Se oli vinkuva karvainen pötkö. Vaikka en välttämättä ottaisi Friidua, lelun voisi kumminkin viedä Karvakuonoon.
Vingutin lelua kokeeksi ja eräs Yorshirenterrieri kääntyi katsomaan minua innoissaan. Nauroin ja lähdin kaupasta lelu mukanani. Melko pian kello läheni jo yhdeksää joten menin pitkään jonoon viemään laukkuni hihnalle. Viimein oli minun vuoroni ja laitoin laukun hihnalle, sekä kangashäkin hihnalle. Ne menivät menojaan koneen ruumaan.

Seuraavaksi menin tullista ja jatkoin pian koneeni portille. Annoin liput ja pääsin kävelemään kohti lentokonetta. Kohta olisin jo lentokoneessa sisällä matkalla kohti taivasta. Kone alkoi jylistä ja peruutti. Odottelin rauhassa kun se mateli kiitorataa. Pian se oli loppusuoralla ja alkoi kiihdyttää hurjaan menoon. Otin purkan ja aloin syömään sitä. Sitten kone olikin jo ilmassa ja matka alkoi. Nukuin paljon ja kuuntelin musiikkia. Monen tunnin jälkeen saavuimme perille Englannin yläpuolelle. Kone alkoi laskeutua.
- Kosketus, hihkaisin kun kone oli maassa. Se parkkeerasi ja turvavyö sai irrottaa. Kävelin lentokentälle.
Pian odottelinkin jo, että matkalaukku ponnahtaisi hihnalle. Kun huomasin ruskean matkalaukkuni menin aivan liikkuvan hihnan viereen ja kiskaisin laukun ylös. Noin, sitten bussilla kohti hotellia, mietin ja menin oikeaan bussiin.
- Tässä on tunnettu kauppakeskus ja tässä..plääplääplää, opas jaaritteli kaikkea tylsää. Jee, olimme perillä hotellilla ja menin respaan, pyysin huoneeni avaimet ja menin hissillä kuudenteen kerrokseen. Hotellihuone oli siisti ja kotoisa. Laukkuni oli pian tyhjä ja menin nukkumaan. Huomenna pääsisin tutustumaan koiraan.

jatkuu..

Nimi: josku
Kotisivut: http://www.vkkarvakuonon.suntuubi.com/

09.12.2011 17:57

- Jee, tänään hakisin uuden koiran! Minun ihana unelmani, unelma, joka oli käynyt toteen. Tästä koirasta tulisi yksin minun koirani. Koira, jolla ei ollut hoitajaa, koira jonka kanssa keskittyisin täydellisesti käyttäen kaiken koulutustaitoni. Friidusta tulisi superkoira!
Friidu tulisi ulkomailta. Lähtisin hakemaan Friidua Englannista tänään, matkustaisin yölennolla, eli lähtisin illalla lentokentälle. Mutta nyt pitäisi keksiä jotain tekemistä, etten hyppisi katoissa.
- Tedi, Milli, Titta, nyt harjoitellaan koiratanssia, hihkaisin koirille. Otin paljon namipaloja taskuuni ja naksuttimen sekä varmuudenvuoksi pillin. Menimme ensin pitkälle lenkille.
- Tedi, ei vedä, huudahdin yllättyneenä. Tedi oli alkanut vetää. Voi ei, juuri kun se osasi kulkea niin hyvin vieressä. Ohjasin Tedin vierelle kävelemään eikä se enään vetänyt tuon jälkeen. Milli touhotti hapsuhäntänsä kanssa eteenpäin. Titta asteli arvokkaasti toisella puolellani ja katsoi Milliä halveksuvasti.

Saavuimme mukavalle nurmikkoaukeamalle. Päästin Titan vapaaksi ja laitoin toiset eri puihin kiinni odottamaan. Tämä olisi hyvää malttitreeniä muille, varsinkin Millille.

Aloitin opettamaan Titalle sen tanssia. Etenin vaihe kerrallaan. Ensin harjoittelin alkutervehdystä. Titta osasi sen jo ennestään ja nousi "pupu- asentoon" kiharaiset korvat heilahtaen. Sitten harjoittelimme, kuinka Titta kävelisi edessäni kun peruuttaisin ja tulisi sitten pujottelemaan jalkojeni välistä , kun kääntyisin kävelemään oikeinpäin. Puolet ohjelmasta oli valmis puolessa tunnissa, joten vein Titan lepäämään puuhun ja otin Tedin. Tedin kanssa sujui vauhdikkaasti eikä ongelmia tullut ollenkaan. Tedi selvästi suorastaan rakasti koiratanssia. Se tanssi kuin vanha tekijä ja pujottelu näytti ihanalta! :D.

Pian tulikin jo Millin vuoro. Milli oli rauhoittunut puussa, mutta oli edelleen aivan innoissaan. Aloitimme tanssin opettelun. Milli teki pupun ja kehuin valtavasti. Yhtäkkiä Milli varasti piponi ja lähti lällättelemään, se juoksi kauemmas.
- Milli, tänne, tuo, käskin vaativasti ja vihaisena. Milli meni leikkiasentoon ja alkoi pian juosta ympärilläni jäntäänsä heilutellen.
- Milli, karjaisin ja tömistelin Milliä päin. Milli pelästyi ja juoksi kauemmas mennen maahan.
Käänsin selkäni. Kuuntelin, ensin ei kuulunut mitään, mutta sitten kuului tassujen askelia ja Milli oli muutaman metrin edessäni. Käänsin taas selkäni. Milli tuli luokseni ja pudotti lumisen pipon eteeni.
- Kiitos, taitava, kehuin ja nostin pipon maasta. Puhdistin sen ja laitoin päähäni.
Tein Millin kanssa vielä kerran pupun ja sen onnistui. Sitten lähdimme kaikki koirat ja minä takaisin kohti Karvakuonoa.

Noin viidentoista minuutin päästä saavuin perille. Kuivasin märät koirat huolellisesti ja päästin ne olohuoneeseen. Menin keittiöön ja otin Viiliksen. Kurkkasin seinällä olevaa kelloa. Se oli seitsemän jo. Minun pitäisi alkaa pakata. Onneksi hoitajat kävisivät täällä hoitamassa silläaikaa kun olisin poissa. Kun olin pakannut tulikin jo aika lähteä.
Jätin keittiönpöydälle hoito-ohjeita. Sitten jätin koirat apealla mutta silti jännittävällä mielellä. Minkäköhänlainen koira olisi. Se selviäisi huomenna kun menisin katsomaan sitä.

Lähdin autollani kohti lentokenttää.

jatkuu..
;)

Nimi: josku
Kotisivut: http://www.vkkarvakuonon.suntuubi.com/

03.12.2011 11:17
jatkuu..

- Sallii, huusin vähän väliä. Tarvoin hangessa eteenpäin mutta tutusta koirasta ei näkynyt hännänpäätäkään.
- Toivottavasti se ei nyt jää loppujen lopuksi asumaan metsään niinkuin viimeksi, mutisin.
Jatkoin matkaani, mutta Sallia ei vain näkynyt. Yritin etsiä jälkiä hangesta.
- Jee, löytyi, huudahdin kun näin tassunjälkiä.

Pian alkoi satamaan lunta.
- Voi ei, jäljet peittyvät lumen alle, mitä nyt teen, sanoin hätääntyneenä. Yritin jatkaa matkaa, mutta pian se oli mahdotonta enään tietää missä päin koira oli.

Päätin surullisena palata kennelille. Lähdin takaisinpäin ja kohta olinkin jo kennelillä. Menin sisään kylmästä hytisten ja tarkistin olisiko Salli palannut kotiin. Ei jälkeäkään. Aloin syödä lounasta hiljaisena.

puolen tunnin päästä..

Ulkoa kuului askelia. Menin kummastuneenä ovelle.
- Salli, huudahdin riemastuneena. Melkein lumiukoksi kääriytynyt luminen koira hypähti luokseni silmät kiiltäen.
- Sinut pitää kuivaa, sanoin ja vein Sallin eteiseen. Otin tassupyyhkeen ja kuivasin Sallin perusteellisesti. Rouva meni tyytyväisenä seikkailustaan omalle pedilleen.
- Otappa nyt kunnon päiväunet, kuiskasin Sallille.


LOPPU ;)

Nimi: josku
Kotisivut: http://www.vkkarvakuonon.suntuubi.com/

22.11.2011 18:08

- Ähh, unohdin Sallin koulutuksen, muistin muutaman tunnin jälkeen. Otin ihan tavallisen pannan ja hihnan. Kutsuin Sallin luokseni ja totutin sitä pantaan. Annoin namia ja se suostui kiltisti, että laitoin pannan sille.

Salli ei ollenkaan pelännyt pantaa. Se ei tuntunut melkein huomaamvan koko kapistusta. Koitin pian jo hihnan kanssa. Lähdimme pienelle lenkille metsään. Kun Salli tunsi kaulassaan pienen vedon se kääntyi katsomaan minua ja pysähtyi. Sain Sallin houkuteltua jatkamaan matkaa.

Yhtäkkiä Salli alkoi vetää hurjasti puskaan päin. Sieltä sinkosi jänis eteenpäin ja Salli rimpuili itsensä irti pannasta.
- Salli, ei, tänne, epätoivoinen huutoni kaikui kuuroille korville. Salli viihotti tuhatta ja sataa jäniksen perässä. Lähdin juoksemaan Sallin perään.
Miten tässä kävisikään?

jatkuu..;)

Nimi: josku
Kotisivut: http://www.vkkarvakuonon.suntuubi.com/

20.11.2011 13:48

- Mikä ihana päivä, hihkaisin kun katsoin ikkunasta ulos. Olipa paljon huurretta, varmasti raikasta.
Olin päättänyt totuttaa tänään Sallia hihnaan, luultavasti se pelkäisi sitä. Olikohan joku hakannut koiraa juuri hihnalla?. Puin ripeästi vaatteet päälle ja kävelin kennelrakennukseen. Koirat olivat aivan innoissaan, sillä ne arvasivat että saisivat ruokaa.
- Juu, kaikki saa, tänään mennään koko konkkaronkka tuohon niittyaukeamalle pallon kanssa!, höpöttelin koirille. Annoin koko laumalle ruuat ja otin jo valmiiksi pallon, kameran sekä nameja ja kasoittain hihnoja käteeni. Morris ahmatti oli ensimmäisenä valmis ja laitoin sille hihnan. Koirat yksitellen tupsahtelivat eteeni ja laittelin remmejä hikisenä. Kun viimein kaikilla oli remmit, kädessäni oli valtava kasa lenksuja ja koiralauma pyöri ympärilläni suunnaten katseensa minuun. Kävelytin koiria hieman metsässä ja se oli varmasti maailman haastavin asia. Kun saavuimme takaisin kennelille pöllämystyneet hoitajat katsoivat minua ja koiria.
- Ehdinkin jo ihmetellä missä Vilperi ja Tico olivat, Elkku sanoi ovensuusta.
- Menen vielä koirien kanssa tuohon niitylle hetkeksi, naurahdin. Päästin koirat yksitellen vapaiksi ja jätin hihnat maahan.
Kaivoin pallon taskustani ja heitin sitä. Suuri lauma koiria ampaisi pallon perään. Napsin kuvia minkä kerkesin, ne olivat niin vauhdikkaita että minua nauratti. Ekana liikkeelle ampaissut Neppa toi pian pallon minulle pää ylväästi pystyssä ja selvästi lällätellen muille.
- Noniin, kiitos, komensin hymyillen ja sain kuolaisen pallon käteeni. Heitin vielä muutamia kertoja palloa ja sitten lähdimme sisälle päin. En viitsinyt laittaa hihnoja päälle, siinä vain kestäisi. Koirat juoksivat leikkien edessäni. Vilperi laahusti väsyneenä perässä ja nostin pikkukoiran syliini. Sen pehmeä karva kutitti nenääni. Koirat menivät hienosti sisälle ja pedeilleen. Laskin Vilperin lattialle ja vein pallon kaappiin.
Istuuduin tietokoneen ääreen ja katsoin mahtavia teoksia. Päätin tulostaa muutaman ja laittaa muistoksi ne Karviksen seinälle. Katsoin tyytyväisenä hauskoja kuvia seinällä ja istuuduin nojatuoliin.

LOPPU ;)

Nimi: josku
Kotisivut: http://www.vkkarvakuonon.suntuubi.com/

16.11.2011 15:55

- Jaahas, Anan ruoka alkaa loppua. Pitäisi käydä kaupassa, tuumailin tarkastaen paikkoja siivoukseni aikana.
- Ota joku koira mukaan, Mimi ehdotti ohimennen.
Ihan hyvä ideahan tuo oli. Ella tuijotti minua anovasti oven edessä.
- Pääsit jo aamulla, naurahdin koiran ilmeelle.
- Hei, otan Titan, päätin.
- Titta!, kutsuin cavalieria. Sieltähän arvokas neiti sipsuttelikin.
- Otetaan Mimin lahjoittamat minikärryt. Kyllä sinä niitä pystyt vetämään, sanoin kaivaen niitä varastosta. Titta katsoi minua pää kallellaan suuret luppakorvat heilahdellen. Sain kärryn ulos ja "valjastin" Titan. Pian Titta seisoikin pienien kärryjen edessä vilkuillen taakseen. Sen häntä heilahti iloisena kun lähdimme matkaan. Titta selvästi nautti kärryjen vetämisestä. Matka oli hiekkatietä pitkä ja Titalla alkoi hieman hidastua vauhti. Päästin sen irti kärrystä ja kannoin kärryä kun Titta kulki vapaana edelläni tehden tarpeitaan. Päätin että jäisimme hetkeksi huilimaan puun alle. Otin Titan remmiin ja sidoin sen puuhun kiinni. Käskin sitä maahan ja istuuduin puun alle. Titta läähätti ja sen hengitys huurusi ilmassa. Ohitsemme kaasutteli pari mopopoikaa. Vähän matkan päässä he kääntyivät metsään mopoineen.
- Mitä ihmettä, mutisin ja nousin ylös. Jätin Titan puuhun kiinni kärryjen viereen ja lähdin poikien perään metsään.
- Mulla on bensaa mukana, noniin, sytytetään tästä hakkuualueesta alkaen, eiköhän mene sinne Karvakuonoonkin asti tuli. Siitäs saavat kun silloin soittivat poliisit kun levitimme myrkkyjä, kuului poikien naurunrämäkkä.
- Apua, mutisin ja juoksin takaisin puun luo jossa Titta odotti häntä vispaten.
- Minulla ei ole kännykkää mukana, meidän pitää mennä kaupalle ja soittaa sieltä, huudahdin Titalle ja laitoin sille kärryt.
Titta veti mielellään vähän nopeammassakin vauhdissa ja nyt se oli levännytkin. Kauppa alkoi jo pilkottaa mutkan takaa ja hiljensin vauhtia. Jätin Titan kaupan eteen ja menin ripeästi kassalle.
- Saanko käyttää puhelintanne? Minun pitää soittaa palokunnalle, huudahdin kassatädille. Täti antoi minun soittaa ja sanat pulppusivat hysteerisinä.
-Selvä, kiidämme paikalle, evalukoikaa kennelinne, palomies sanoi toisessa päässä. Puhelu päättyi ja kaappasin kaupasta kissanruokasäkin. Ostin sen ja viiletin Titan luo. Se oli käynyt maaten odottamaan. Lähdimme kävelemään ripeästi kohti kenneliä.

30 min. päästä.

Saavuimme viimein kennelille. Näin kauempana savua ja tulta. Menin rytinällä sisälle ja laitoin ikkunat kiinni. Kutsuin kaikki koirat sisään omaan talooni, sillä se oli tiilitalo. Tuli oli jo metsänrajassa ja se alkoi hitaasti tulla aukeamaa pitkin kohti Karvista. Katsoin ikkunasta pureskellen kynsiäni. Kumpa palokunta tulisi jo. Nyt liekit saavuttivat ulotarhat ja polttivat puiset koirankopit. Viimein kuulin paloauton ujelluksen ja vesisuihku sinkosi ilmaan.
- Huh, huokaisin. Kun kaikki liekit oli saaatu sammutettua menin ulos ja katsoin tuhoja. Tuhot eivät olleet pahat. Vain ulkotarhojen kopit olivat palaneet, ne pitäisi uusia. Metsää oli palanut paljon oikealta mutta muualla oli vielä ihan hyvää metsää. Paloalueelle ei kannattaisi mennä koirien kanssa, tuhka olisi koirille haitaksi. Palokunta lähti ja päästin koirat kennelrakennukseen.
- Ainiin, entäs Ana!, kiljaisin. Juoksin sisään. Anaa ei näkynyt missään. Tutkin kaikki paikat mutta en löytänyt sitä. Juoskin ulos ja katsoin aukeamaa. Aukeama oli osin palanut mutta missään ei näkynyt Anaa. Lähdin katsomaan metsänrajasta.
- ei, ei, ei, ei, mutisin kun tutkailin paikkoja. Yhtäkkiä jostain ylhäältä kuului naukaisuja. Katsoin ylös ja siellähän Ana oli. Ylhäällä puussa se kyyhötti.
Minun piti soittaa palokunta takaisin, jotta sain Anan alas puusta. Palomiehet kertoivat että pojat oli taas saatu kiinni. Kun viimein Ana oli turvallisesti sisällä saatoin vajota kuluneeseen nojatuoliin.
- Huh, olipa aikamoinen seikkailu tälle päivälle. Noh, ainakin kissanruokaa sain ostettua, onneksi Ana löytyi, sanoin.

LOPPU:D

Nimi: josku
Kotisivut: http://www.vkkarvakuonon.suntuubi.com/

14.11.2011 16:32
jatkuu...

Nyt olisi kriittinen hetki. Pian tietäisin oliko koiralla omistajaa.
- Toivottavasti tämä ikivanha laitteeni toimii, hymähdän laittaen laitteen päälle. Otan salaperäisen koiran sen kopista ja ohjaan sen namipalojen avulla hoitohuoneeseen. Kyykistyn koiran lähelle ja alan liikuttamaan laitetta koiran yläpuolella.
- Ei sirua, sanon kun sirua ei löydy. Koiralla ei siis ole omistajaa tai sitten sille ei ole laitettu sirua.
- Pääset väliaikaisesti Karviksen koiraksi, mutisen katsoen kulmat kurtussa koiraa. Hoitajaa ei koiralle ainakaan voi ottaa, mutta yksityisellekkään en halua koiraa pistää sillä se ei ole minun pysyvä koirani välttämättä. Päätän laittaa koiran erikoistapauksiin. Koiran kanssa pitää olla niin varovainen, se on todella arka. Hmm...Minkä rotuinen se on, koira on hyvin likainen mutta huomaan että se on ruskeavalkoinen. Onko se Walesi, Cavalier, Bretoni. Mikä se on? Ahaa, sillä on mustia hapsuja korvissa. Se on Kooikerhondje!
Silitän pelokasta koiraa.
- Sinulle pitää keksiä nimi, kuiskaan hiljaa.
- Miten olisi Salli?
Koira nuolaisee varovaisesti makkaranhajuista kättäni.
- Se on hyvä nimi, naurahdan.
- Taidat olla vähän vanhempi rouva, noin kahdeksan vuotias, sanon huomaten vähän harmaata kuonon päässä.
Vien koiran tutustumaan muihin. Päästän sen olohuoneeseen. Koira nuuhkii varovaisesti koiria. Morris tunkeutuu kuolaten Sallin eteen. Salli perääntyy muristen.
- Sallilla saattaa kestää ennenkuin se tottuu muihin koiriin, tuumailen.


LOPPU (Uusi koira, Salli saapuu nyt erikoistapauksiin)

Nimi: josku
Kotisivut: http://www.vkkarvakuonon.suntuubi.com/

12.11.2011 17:39
jatkuu..

Heräsin aamulla aikaisin. Mieleeni ponnahti heti uusi koira. Menin kennelrakennukselle ja kurkkasin koppiin. Koira oli paljon rauhallisempi kuin eilen. Se kerjäsi jopa ruokaa. Annoin sille heti täysannoksen koppiin. Koira alkoi hotkia ruokaansa nopeasti. Päätin etsiä siruntunnistuslaitteen.

jatkuu...(mennä pitää)

Nimi: josku
Kotisivut: http://www.vkkarvakuonon.suntuubi.com/

12.11.2011 15:39
jatkuu..


Voi ei, Milli oli päässyt irti! Juoksin pitkin metsää ja kylkeeni pisti. Kaukaa kuului koiran haukuntaa, vai oliko se koirien haukuntaa. Joka tapauksessa lähestyin ääntä nopeasti. Pysähdyin hengästyneenä kun saavutin Millin näkökenttääni. Millin kanssa paini ruskeavalkoinen koira. Ne tappelivat.
- Milli, karjaisin ja ajoin koiraa pois toisesta koirasta. Milli perääntyi heti ja jäi käskystäni maahan pää maassa odottamaan. Käännyin kohti tuntematonta koiraa. Ojensin käteni alhaalta päin ja puhelin epäuskoiselle koiralle. Se oli aivan laiha ja ei ollut tottunut ihmisiin. Tunnustelin taskujani ja löysin sieltä remmin, niitä oli aina taskuissa. Otin muutaman namipalan ja ojensin niitä kohti koiraa kämmenelläni. Koira katsoi niitä kieli ulkona ja hotkaisi varovaisesti ne kädeltäni. Ei hihnaa en uskaltaisi käyttää. otin Millin kiinni ja lähdimme kävelemään kohti Karvakuonoa. Pudottelin herkullisia nakkeja jälkeemme. En uskaltanut katsoa taakseni, sillä jos koira olisi seurannut se olisi saattanut pelästyä.

Matka tattui nopeasti ja olimme Karvakuonon pihalla. Vein Millin sisään ja palasin ulos. Koiraa ei näkynyt missään. Oliko suunnitelmani mennyt mönkään. Yhtäkkiä näin metsänrajassa koiran tarkkaillen minua jäykistyneenä. Hain sisältä kipon ja laitoin siihen suuren annoksen koirannappuloita. Asetin kupin oven viereen ja jätin koiran rauhaan. Soitin hoitajille.
- hei, täällä Josku, se salaperäinen koira on nyt karvakuonon läheisyydessä. Toivon että et tulisi nyt pariin tuntiin Karvikseen, yritän saada sen sisälle asti, latelin samat sanat kaikille. Kun olin soittanut kaikille kävin varovaisesti kurkkaamassa kuppiin. Siitä oli syöty. Hihkaisin jo mielessäni mutta äkkiä huomasin Tuiskun vieressäni heilutellen häntäänsä ja nuolaisten huuliaan.
- Tuisku, toruin ankarasti ja vein sen ulkotarhaan. Päätin viedä kaikki koirat ulkotarhoihin. Kun olin valmis tein tiheän nakkikäytävän erään kopin ovelle asti (joka oli sisällä) ja laitoin kopin perälle suuren namiastian jossa oli paljon nameja. Kopin ovi menisi kiinni ylhältä kun koira olisi sisällä. Se saattoin kuullostaa julmalta mutta halusin vain auttaa koiraa. Sen olisi hyvä olla Karvakuonossa.
Olin jo ollut kauan toisessa huoneessa koneella kun havahduin koiran vinkaisuun. Hätkähdin hereille. Kävelin varovaisesti olohuoneeseen, ja siellä kopissa koira oli pelokkaana kyyristyneenä kopin perälle. Se oli syönyt koko namireitin. Voi pientä. Kävin sulkemassa ulko-oven ja otin takintaskustanu vielä muutaman nakin. Menin koirankopin eteen kyykistyen. Pudotin nakkipalat häkin raosta sisään. Koira ei suostunut syömään. Se kyyhötti täristen kopin perällä. Oli jo myöhä joten laitoin vielä tuntemattoman koiran koppiin vesikupin. Sitten menin nukkumaan. Mietin kokoajan koiraa. Huomenna katsoisin löytyikö siltä sirua, kaulapantaa ainakaan ei ollut. Vaivuin koirauneen...



jatkuu..

Nimi: josku
Kotisivut: http://www.vkkarvakuonon.suntuubi.com/

12.11.2011 10:30
Jatkuu..

Kävelimme metsätietä hiljaa kirpeässä syysilmassa. Ilma oli kiristynyt entisestään ja kaulahuivi oli pakko kietoa tiukemmin kaulan ympärille. Miten se koira pärjäilisi, olisiko se jo kuollut?? Näitä kysymyksiä pyöri päässäni kun tarvoimme eteenpäin. Yhtäkkiä näin jotain puskassa. Jotain valkoista...Milli alkoi vetämään. Lähdin puolijuoksua Millin perään kun se kiskaisi hihnansa irti.
-MIllII!, huutoni kiiri metsässä.

jatkuu..

Nimi: josku
Kotisivut: http://www.vkkarvakuonon.suntuubi.com/

11.11.2011 18:43

Pussit oikein näkyivät kun tiirailin itseäni väsyneenä peilistä silmät puoliummessa. Silmät lupsahtelivat väkisinkin kiinni. Haukottelin makeasti kun sekoittelin aamuteetä. Aamupalan jälkeen lähdin kennelille ja annoin koirille aamuruokia ja päästin ne ulkotarhoihin. Kakat pitäisi korjata sieltä pois. Tukahdutin haukoitukseni. otin haravan talon seinustalta ja rikkalapion ja aloitin kovan työn. Koirat hyörivät häntiään heilutellen ympärilläni.
- Ainiin, harava tippui maahan kun muistin äkkiä mitä minun piti tehdä ja näin Millin lempeät silmät edessäni.
- Se jäljestys tänään, mutisin ärtyneenä. Tuntui kuin työ olisi pursunut harteilleni. Pitäisi tehdä sitä ja tätä. Kun olin valmis lopetin urakan huokaisten ja laitoin Millille hihnan. Otin varmuuden vuoksi pillin jolla saisin sen kutsuttua takaisin. Ainiin ja nameja sekä kakkapussit. Salaperäisen koiran jäljestys voisi alkaa...

jatkuu..

Nimi: josku
Kotisivut: http://www.vkkarvakuonon.suntuubi.com/

08.11.2011 20:24
jatkuu..


-Apuaa, inisin kävellen ympäri asuntoani. Pojat aikoivat juuri mennä ulkotarhojen luokse levittämään myrkkyä. Otin puhelimen täriseviin käsiini ja näppäilin poliisin numeron.
- Myrkkypojat ovat meidän rakennuksemme luona levittämässä myrkkyä, kerroin kun oli aikani puhua. Poliisimestari lupasivat lähettää poliisiauton Karvikseen. Pureskelin hermostuneena kynsiäni puhelun loputtua. Mitä tekisin, apuaa! Päätin hipsiä kennelrakennukseen ja sitä kautta yrittää kutsua koiria ulkotarhoista sisään. Olin pian kennelin edessä ja kaivoin hiljaa ulkoavaimen. Yritin mahdollisimman hiljaa päästä sisälle, mutta koirat alkoivat vikistä innostuneina kun tulin. Hyssyttelin koirille. Menin takkaovelle ja avasin sitä hitaasti.
Ei, koirien tulo sisään ei onnistuisi. Ulkotarhat pitäisi avata ja avaimet kilisivät aivan liikaa. Katsoin neuvottomana varjosta kuinka pojat kävelivät tarhoilta tarhoille.
- Älkää syökö myrkkyä koirat, mutisin pelokkaana. Äkkiä avaimeni tippuivat kilisten lattialle.
- Mikä se oli!, yksi pojista mörisi hiljaa.
- Lähdetään pojat, yksi sanoi ja pojat alkoivat tehdä lähtöä.
- Seis lain nimessä, poliisin ääni kuului pihalta. Huokaisin helpotuksesta, huh. Poliisit ottivat pojat kiinni ja lähtivät pikaisesti kiidättämään poikia kuulusteluun.
- Ainiin, myrkyt, huudahdin ja kiirehdin ulkotarhoja kohti. Koirat eivät onneksi olleet koskeneet myrkkyihin, ihme ja kumma. Vein kaikki koirat sisään nopeasti. Monet menivät pedeilleen ja muutenkin nukkumaan. Vasta sitten tajusin kuinka väsynyt itsekkin olin. Ja olin kylpytakissa.
- Miltäköhän näytin poliisien silmissä. Kuin pommin jäljiltä oleva tukka ja pinkki kylpytakki, jännitykseni purkautui hirveään naurukohtaukseen. Menin tyrskien asuntooni ja vuoteeseen. Huomenna lähtisin jäljittämään ilman huolta Millin kanssa sitä salaperäistä koiraa, myrkkypoikien tarina oli loppu, siitä pitäisi huomenna kertoa hoitajille...huoooh.....zzz...ZzzZZzz


Loppu

(Tietenkin ns jatkuu ens tarinas.)

Nimi: josku
Kotisivut: http://www.vkkarvakuonon.suntuubi.com/

08.11.2011 19:48
jatkuu...


-Noniin, nyt pitäisi löytää pahvia tai jotain, mietiskelin hiljaa itsekseni selaillen toimiston kaappeja. Pian löysinkin juuri sopivan kokoisen pahvinpalan. Löysin myös toisenkin. Ryhdyin tuumasta toimeen. Aloin leikkaamaan saksilla pahvia kyltin muotoiseksi. Hetkessä se oli jo kyltin näköinen. Päätin tehdä toisestakin palasesta samanlaisen. Pian etsinkin jo oranssin tussin.
"Kennel Karvakuonon", kylteissä luki ja nuoli oli juuri oikein päin. Päätin heti viedä ne paikoilleen.
- Yksi tuonne pellon ja metsän rajaan ja toinen lähelle hiekkatietä, päätin ja vein kyltit paikoilleen. Hieraisin käsiäni, valmista tuli.
Menin kennelrakennukseen ja laitoin Ticon, Tedin, Titan ja Ellan ulkotarhaan. Lili, Vilperi, Pepi ja Wenni pääsivät koppeihin nukkumaan. Olivathan ne pienimmästä päästä. Ticolla oli niin paljon energiaa että se sai olla ulkotarhassa. Kello oli jo paljon ja annoin koirille vielä iltaruuat ja käytin ne iltapisulla niityllä kolme kerrallaan. Päätin lähteä jo talolleni ajoissa nukkumaan, sillä aamulla olisi taas aikaisin ruokittavana koirat. Löhähdin sänkyyn ja vaivuin pian uneen.
Narsk, nirsk, puhetta, MITÄ? havahduin hereille puolipöpperöisenä. hapuilin kelloa ja löysin sen viimein. Puoli neljä aamuyötä. Höristelin korviani. Kuulin selvästi Morriksen murinan ja Lilin räksytyksen. Sitten kuulin hiljaista puhetta.
- hah, todella hyvä palvelu kun laittavat kyltit ohjaamaan meidät tänne. Vou, iisisti pikkupiski.

Tunsin kuinka minun tuli kylmä. Voi ei, miten olinkaan ollut näin ajattelematon. Olin kokonaan unohtanut myrkkypojat. Nyt ne olivat ulkona, kennelin oven edessä. Nousin vuoteeltani ylös ja hipsin äänettömästi olohuoneen halki ulko-ovelle. laitoin aamutakin päälle. Mitä tekisin? Olivatko pojat vaarallisia? Pitäisikö soittaa poliisit?

jatkuu..

Nimi: josku
Kotisivut: http://www.vkkarvakuonon.suntuubi.com/

06.11.2011 17:38
jatkuu


Olimme käyneet katsomassa Milliä yhdessä Mimin kanssa. Oloni oli parempi. Ihanaa että Milli toipuisi.
- Ainiin, Millin leikkauslasku. 350 tassua. Voi ei. Noh, se oli pakko maksaa. Jos ne pojat saataisiin kiinni niin kyllä saisivat korvata summan, mutisin vihaisena.
Lähdin kennelille. En olisi ihmetellyt yhtään jos pojat nytkin kyyräilisivät jossain. Olin tavannut Lotan. Onneksi Mimi löysi hänet.
- Nytpä keksin, teen Karviskyltin, huudahdin.

jatkuu..

Nimi: josku
Kotisivut: http://www.vkkarvakuonon.suntuubi.com/

06.11.2011 11:00
(jatkuu..)

Hoitajat olivat lohdutelleet. Koko Karvis oli suruissaan Millin puolesta.
Puhelin pärähti soimaan. Ponnahdin nojatuolistani.
- Onkohan se Aylan omistaja, vai jotain muuta, mutisin kun kiirehdin puhelimen luokse.
- Karvakuonon kennel, Josku puhelimessa, vastasin.
- Hei, täällä eläinlääkäri Poutanen. Soitin kertoakseni uutisia. Leikkaus onnistui ja koiranne on nyt toipumassa toipumiskopissa. Milliä saa tulla katsomaan. Laskelmieni mukaan se pääsee kotiin toipumaan jo huomenna.
- ihanaa, voihkaisin iloisena.
- Tulen katsomaan sitä vaikka kolmelta, jatkoin puhelimeen.
- Juu, kyllä käy. Nähdään sitten, hei hei.
Puristin luuria kädessäni. Ketään hoitajaa ei ollut vielä kennelillä, joten kiirehdin ilmoitustaululle ja laitoin sinne uutiset.

jatkuu...


//Nyt pitää mennä!!

Nimi: josku
Kotisivut: http://www.vkkarvakuonon.suntuubi.com/

04.11.2011 16:16
Olin opettanut Millin jäljestämään. Siitä olisi apua monessa eri asiassa. Nyt päätin lähteä lenkille ja testata Millin jäljestystaitoa. Aioin nimittäin etsiä sitä salaperäistä koiraa, jos se koira olikaan. Kiirehdimme hiekkatietä varovaisesti. Milli heilutti häntäänsä iloisena ja sen mantelisilmät olivat niin lempeät. Pysähdyimme metsänrajaan. Päästin Millin vapaaksi ja annoin käskyn. Sen nenä alkoi nuuskuttamaan ja vain heiluva häntä näkyi kaukana.
Yhtäkkiä Milli alkoi haukkua. Kiirehdin äänen suuntaan. Sieltä Milli tulikin luokseni häntä kiihkeästi vipottaen. Se vei minut paikkaan.
- Eihän täällä koiraa ole, kummastelin katsellen ympärilleni. Milli alkoi kaivamaan maata. Kyykistyin sen viereen. Maassa oli jotain valkoista, kuin pillerin tapaista. Milli nappasi yhden suuhunsa ja nielaisi sen.
- Ainiin, se myrkky, voi ei, MILLI!!!, Milli oli mennyt kyljelleen maahan. Etsin hädissäni kännykkää. Soitin pian 112: koseen. Vastasin kysymyksiin melkein itkua pusertaen ääni väristen. He lupasivat lähettää ambulanssin joka veisi Millin eläinlääkäriin. Pääsin ambulanssin kyytiin Millin viereen. Silitin itkuisena sen turkkia. Kyyneleeni valuivat Millin pehmeään turkkiin. Nieleksien odotin että olisimme perillä. Viimein ambulanssi pysähtyi ja yksi mies nosti Millin käsivarsilleen ja kiidätti sitä eläinlääkärin vastaanottohuoneen luo.
Seurasin salamana perässä pusertaen käteni nyrkkiin.
- Hätätapaus, päästäkää koira jonkun lääkärin luo.
Nyt saivat kaikki flunssafifit odottaa ja suorastaan syöksyimme eläinlääkärin huoneeseen. Eläinlääkäri selvitteli asiaa.
- Koiranne on syönyt myrkkyä, onneksi vain vähän. Se pitää leikata, leikkaus maksaa paljon. Annatteko meille vapaat kädet.
Nostin itkuiset kasvoni lääkäriä kohden.
- Ei hinnalla ole väliä, kunhan teette kaikkenne että Milli pelastuu, vastasin kuivilla huulillani. Lääkärit ohjasivat Millin heti leikkaussaliin ja se sai rauhoittavan. Leikkaus olisi pitkä operaatio ja koira joutuisi jäämään kahdeksi yöksi tänne. Niinpä pääsin ambulanssin kyydissä takaisin. Painoin kasvoni ikkunalasia vasten.
- Anna sen selvitä, kuiskasin.


(jatkuu)


Nimi: josku
Kotisivut: http://www.vkkarvakuonon.suntuubi.com/

01.11.2011 20:43
- Oho, Halloween lähestyy, miten minä sen kokonaan unohtanu olen?, mietin itsekseni selaten kalenteria. Huh, oli tapahtunut jänniä asioita Karvakuonossa. Mimin hurja korppitätiseikkaulu sekä nyt Elkku oli jossain, voivoivoï. Lisäksi Karvikseen olisi tulossa vielä Ayla! Jevika jäi lomalle...AARG, liikaa asioita.
Vajosin tuolille ja suljin silmät. Päätin mennä ulos raikkaaseen ilmaan jonkun koiran kanssa lenkille. Hmm..kenet ottaisin. haa, Tedi! Se oli ollut aivan poissa tolaltaan Kassun lähdettyä. Menin kennelin olohuoneeseen jossa tedi makailikin sohvalla pää tassuissa. Se näytti murheelliselta suurien luppakorviensa takaa. Otin hihnan naulakosta ja laitoin sen TediEdille. Sen luppakorvat kohosivat vähän ja se kömpelösti nousi ylös. Sitten Tedi haukotteli makeasti.
Naurahdin kun astuimme ovesta ulos. Oli pirteä syysilma ja kävelin reippaasti eteenpäin. Tedi päätti leikkiä lehtikasassa ja sai villiyskohtauksen. Heitin lehtiä ilmaan ja Tedi pyydysti niitä suullaan.
- Höpsö, nauroin ja yritin saada sen mukaani. Otin kepin maasta ja näytin sitä Tedille. Tedi unohti hetkessä lehtikasan ja alkoi seuraamaan minua vieressä nostellen jalkojaan uljaasti.
- Olehyvä, naurahdin ja annoin kepin sille. Se kanteli sitä tyytyväisenä. Olin niin uppoutunut Tedin katseluun että en sattunut huomaamaan keskikokoista eläintä puskan takana. Käännähdin äkkiä katsomaan puskan suuntaan jossa olin nähnyt liikettä. Hännänpää vilahti puskan takana.
- Ei voi olla totta, onko se koira, huudahdin ja yritin katsoa tarkasti. Koira ei selvästi ollut kukaan Karvakuonosta. Palasimme mietteliäänä kennelille. Tedi vilkuili taakseen ja halusi selväsit palata tutkimaan sitä koiraa.
Menin sisälle ja päästin Tedin ulkotarhaan. Kuka oli tuo salaperäinen koira?

Vastaus:

Oli pakko kirjoittaa ns. vastaukseen. Tästä alkaa jatkotarina!!!

Nimi: josku
Kotisivut: http://www.vkkarvakuonon.suntuubi.com/

29.10.2011 19:05
-Huoooohh, pitäisi ruokkia koirat. Ei millään jaksaisi nousta...Yhtäkkiä tunsin märän nuolaisun peiton sisällä. Mitäh..Nostin peiton ylös.
- Tico, miten sinä voit olla talossani, älähdin kun näin veikeän karvakuonon. Tämä oli varmaan unta.. Miten Tico olisi voinut päästä sisälle. Senhän pitäisi olla kennelrakennuksessa. Nousin ylös sänkyni laidalle. Päätin tutkia asiaa. Tico seurasi perässäni. Se ei ollut unta. Ulko-ovi oli auki, mitä ihmettä. Menin ulkotarhojen luo. Yhden ulkotarhan ulkopuolella oli kuoppa ja se näytti johtavan tarhaan.
- Tico! Olet taas oppinut pahan tavan, täytyy kertoa Elkulle, mutisin ärtyneenä. Kutsuin Ticon sisälle kenneliin ja laitoin sen omaan koppiinsa. Kuopat pitäisi täyttää, voi ei. Ilmeisesti Tico oli hypännyt ovenkahvaan ja saanut ulko-oven auki kun se ei ollut lukossa yöllä.
Pitäisi vastedes laittaa ovi lukkoon. Mokomakin koiruus..Neppakin oli aiheuttanut viimeaikoina kaaosta. Onneksi oli Mimi! Pian Elkku tulisi. Selittäisin Ticon ongelman, toivottavasti se oppisi Elkun opissa paremmille tavoille.

LOPPU

//Taas pitää lähteä :D

Nimi: josku
Kotisivut: http://www.vkkarvakuonon.suntuubi.com/

28.10.2011 20:31


Voi ei!! NEPPA! TUISKU! MORRIS! Ne akuhukakarat. Koirat jolkottelivat sinnetänne painien keskenään. Edessäni näkyi mutainen lattia.
- Ulos, karjaisin koirille ja avasin ulkotarhan oven. Koirat luikkivat syyllisten näköisinä ulkotarhaan. Morriksella oli se pilke silmäkulmassaan. Aloin tuhisten itsekseni putsaamaan lattiaa luutulla.
Huh, viimein oli valmista. Seisoin lattailuuttuun nojaten ja annoin katseeni levätä taas puhtaassa lattiassa. Mimi tuli innoissaan kennelille taas. Katsoin kuinka hän lähti ulkoiluttamaan Neppaa. Voi, kun vain tietäisi mitä se oli juuri tehnyt..
- Pitää mennä hakemaan Titta ulos, ainut Karviksen koira jolla ei ollut hoitajaa. Apua, nyt olisi ehkä taas aika hankkia uusia koiria. Hoitajat olivat niin ihanan akteja että minulla riittäisi aikaa uusille. Hahaa, keksinpä juuri Kyselyn ;). Menin itsekseni mutisten "toimistooni" ja aloin selaamaan papereita, ilmoituksia ym.
- Ainiin, Millin eikä Tedin hoitajaa ole kuulunut vähään aikaan, ne asiat pitää hoitaa kuntoon. Pepin eikä Ellan hoitajat eivät ole vielä aloittaneet. hmmm...
Päätin Leikittää koiria. Varsinkin Milliä, Pepiä, Ellaa, Tittaa ja Tediä. Pepiä ja Tediä ei saisi päästää keksenään, Pepi pelkäsi vilkkaita koiria. Okei, ensin leikitän Ellaa, Tittaa ja Pepiä. Otin kaikkien lempparin. Narupallon esille ja heittelin sitä Karvakuonon takana olevalla niityllä. Ensin Pepi jäi vinkuen ja täristen jalkojeni juureen mutta vähitellen se ryhtyi mukaan leikkiin.
- Hienoa, silitin Pepiä joka nuuskutteli nenäänsä varovaisesti läheiseen heinikkoon.
- Hatsuh, se aivasti ja pomppasi ilmaan.
- Höpsö, nauroin. Pian vein kolme koiraa sisälle ja otin vuorostaan Millin ja Tedin leikkimään. Tedi touhotti ympäriinsä mutta pallo ei niinkään sitä kiinnostanut. Heti kun se löysi kepin se alkoi järsiä sitä makuullaan. Milli taas oli aivan haltioissaan pallosta.
- Huh, vieläkö, läähätin kun Milli pudotti pallon halkojeni juureen. Milli katsoi mantelisilmät innosta kiiluen minuun. Tedikin tuli Millin viereen.
- Ei nyt kyllä mennään sisään, naurahdin. Laitoin Millin ja Tedin koppeihinsa rauhoittumaan. Pepi loikoili matolla ja pureskeli sisältä tuotua keppiä. Kaikki koirat olivat rauhallisia.
Paitsi tietenkin Tuisku ja Morris, niiltä ei saanut virtaa pois millään.
Koirilla oli kaikki hyvin, menin tyytyväisenä selvittelemään talolleni vielä muutamia asioita ja menin pian nukkumaan.
- Huoh, hyvää yötä ihanat koirat <3.


©2019 Virtuaalikennel Karvakuonon - suntuubi.com