Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tänne:

 

hoitotarinat

hoitsua koskevat asiat

 

 

♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Vieraskirja <  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: kisse

04.03.2014 19:20
On ollut kiireitä joten en ole taaskaan ehtinyt käydä täällä ja nytkin on taas kiire joten on....PIKATARINAN AIKA! Käytän Ticon ja Lilin lenkillä ja ruokin sitten lähen niin sanotusti himaan

Vastaus:

Okei :) ei se mitään, otat vain oman aikaai siihen tarinoiden kirjoittamiseen :) ei kannata lähteä väsäämään kiireessä tarinoita! Tuosta en nyt tassuja anna, tee hyvä tarina kun on aikaa :D

Nimi: Sinttu

28.02.2014 21:28
Oli aurinkoinen kevät aamu, olin herännyt aikaisin ja lähdin klo: 10.00. Kohti karvista, tiesin miten innoissaan Lumi olisi kun menisimme käymään. Kun pääsin karvikseen juoksin suoraan Lumin luokse ja sanoin: mites mun pikku tyttö voi? lumi vastasi iloisin haukahduksin. - Tules tyttö niin mennään käymään heittelemässä keppiä koira puistossa.Kun päästin Lumin irti ja heitin kepin eräs musta labradorin noutaja hakisen mutta seuraavalla kerralla Lumi toisen minulle, mutta koska tuli jo myöhä sanoin Lumille: Tule Lumi meidän pitää juosta jotta ehdit karvikseen ilta ruuasta nauttimaan. LOPPU

Vastaus:

Kiva tarina, ehkä enemmän olisit voinut kertoa koirapuistossa olossa. Kivan vauhdikas tarina kumminkin, saat 2 tassua. Pituutta vain lisää ja kuvailua :)

Nimi: Nienke

26.02.2014 14:27
Icy tiedrops ~ (Osa 2)
kirkkaus.
Kaikki tulvahti päälleni. Valot, äänet, myöskin elämä.
Vai oliko se sitä?
Olinko todellakin "viimeisessä tunnelissa" kohti ikuista rauhaa? Kohti hiljaisuutta, taivaan valtakuntaa?
Paitsi. Siinä oli yksi ongelma.
Äänet.
Ne eivät kuuluneet enkeleille, eivät surullisesti uliseville edesmenneille.
"Hän on heräämäisillään koomasta. Odottakaa rauhallisesti, saatte pian mennä hänen luokseen."
Maisema alkoi saada muitakin värejä kuin pelkkä valkeus. Sen jälkeen utuinen esirippu alkoi liukua. Ei yhdellä kiskaisulla, verho lepatti sulokkaasti ja näkymä sen takanakin alkoi valjeta.
"Linn, rauhoitu. Antaa tytön herätä."
Tummat muodot alkoivat lipua näköetäisyydelleni, ja muodostivat piirin ympärilleni. Ne alkoivat muovautua...
"Yritä selvitä."
Värejä alkoi kirkastua myös hahmoissa. Tunsin painetta. En tiedä, miten, mutta tunsin silti.
Tiesin, missä olin, jo ennen kuin edes tajusin sen.
Hyvästelin kirkkauden, ja maisema ympärilläni alkoi seljetä. Viimeinen välähdys.
Makasin sairaalan sängyssä. Minuun oli kiinnitetty tippa. Liikutin päätäni - kuinka raskaalta se tuntuikaan - ja sain selville paineen aiheuttajan.
Minttu istui tuolilla vierelläni, pää painuksissa, ja puristi kättäni. Hän ei ollut ilmeisesti huomannut heräämistäni. Yritin liikauttaa rannettani, mutten onnistunut.
"Minttu", kuiskasin. Suustani pääsi vain pieni, kuristuneen kuuloinen pihahdus. Se kuitenkin herätti Mintun mietteistään. Hän kähähti. Silmien alla oli mustat pussit. Vilkuilin muita huoneessa olevia. Äiti, vierellään isä. Mimi tuhisi Mintun viereisellä tuolilla, pää notkahtaneena taakse. Josku nojasi nyrkkiinsä huoneen toisessa päässä.
"Nienke!" äiti henkäisi. Hän halasi minua tiukasti. Hänenkin silmiensä alla oli varjot. Sitten hän hymyili. Varmasti pitkästä aikaa.
Samassa muistin hoitokoirani. Yritin nousta sängystä, mutta en onnistunut. Peitto vain kahahti. Josku huomasi sen.
"Lysti, Chess ja Morris ovat karvakuonossa. Ne osasivat juosta kotiin, sillä ette olleet kovin kaukana. Lystin suussa roikkui sinun kaulahuivisi, eikä se päästänyt siitä irti. Huolestuin, sillä Chess ja Morriskin alkoivat olla levottomia, ja lähdin koirien kanssa ulos. Ne pinkoivat minkä pääsivät luoksesi, ja Chess seisahtui eteesi ja alkoi nuolla takaraivostasi valuvaa haavaa. Soitin ambulanssille ja vanhemmillesi." Lämmin tunne läikähtää rinnassani, mutta äiti katsoo minua. Sitten vilkaisen Mimiä.
"Sä olit tajuttomana monta päivää. Suurin osa meistä vietti täällä aikaa vuorokauden ympäri, mutta et herännyt. Pari kertaa syke kävi niin alhaalla, että pelättiin jo pahinta." Hänen äänensä on vaitonainen, mutta väsyneiden silmien syvyyksistä paistoi silti suuri helpotus. Puristan kasvoilleni hymyn. Sitten katson jälleen äitiä, ja avaan suuni.
"Ehei, neitiseni. Pysyt täällä, kunnes vammasi on parantunut täysin ja pystyt kävelemään." Nyökkään vaitonaisena.
Samaan aikaan, kauempana, kaupungin takaisella kukkulalla, mustarastas istui erään tietyn koiran hautakivelle ja alkoi laulaa. Uskomattoman kaunis, soljuva ääni virtasi ilmoille, ja aurinkokin pilkisti suuren pilven takaa, jossa se oli piileskellyt. Haudalle jätetyt kukat alkoivat nousta ja saada väriä, ja haudan vierellä, suunnilleen kuolleen koiran rinnan kohdalla, krookus avasi nuppunsa ja paljasti heleänvalkoiset terälehtensä.

Tilulilulii, nyt se on ohi ja tarinan masennus ei oo mussa kii! Ikinä en enää kirjota noin surullista tekstiä. Tai ehkä joskus vuosien päästä. Onko se ees surullista? emmätiä. Ei oo kokemusta.
//Nienke ja sen päänsisäiset löpinät osa 9776339.

Vastaus:

Tosi taiteellinen na elegantti tarina, ihan mahtavaa Nienke. Tollasia tarinoita on tosi ihana lukea mielenkiinnolla, ehdottomasti tykkäsin. Osaat kirjoittaa tosi elävästi, voisi kuvitella, kuin nuo katkelmat olisivat kirjasta otettuja. Ihana surullinen ja rauhallinen tarina. Saat yhteensä 15 tassua, mahtavaa!

Nimi: Hope

25.02.2014 19:28
Herätyskellon sietämätön piipitys tunkeutui läpi uneni.Käänsin päätäni ja viskasin herätyskelloa tyynylläni.Sen ääni vaikeni ja olin taas nukahtamaisillani,kunnes tajusin:tänään olisi ensimmäinen virallinen hoitopäiväni Karvakuonossa!Hyppäsin ylös,heitin peittoni pois tieltäni ja juoksin alakertaan liki liukastuen rappusissamme.Harjasin hampaani ja ryntäsin takaisin yläkertaan etsimään itselleni vatteet.Puin itselleni kuluneen kirahvikuvioisen T-paidan ja joka paikasta hieman revenneet remonttihousut.Olin valmis koitokseen.
Kevyesti hyppelehtien etenin kohti kennel Karvakuonoa.Viheltelin tietäen olevani jo lähistöllä ja saapuessani minua vastassa olikin suuri meteli ja monta kerjäävää katsetta.Astelin yhden tarhan luokse etsien sieltä Myytä,hoitokoiraani,ja samassa se jo hyppäsikin aitauksen ovea vasten innokkaasti vinkuen.Astuin tarhaan ja samassa Myy roikkuikin jo hampaat kiinni kengässäni.
"Myy!Päästä irti",sanoin napakasti koiralle.
"Vai kerkesi Myy jo näyttää kaiken edustavuutensa?"
Käännyin ja näin Joskun.Hän hymyili minulle ilkikurisesti ja sai minunkin suupielini nykimään.Samassa purskahdin nauruun ja Myy haukkui minulle kiivasti,kuin kysyen mikä minulle tuli.Taputin sitä kevyesti ja hyssyttelin sitä ottamaan hieman rauhallisemmin.Josku oli jo kadonnut jonnekkin.Lähdin talolle etsimään Myylle talutushihnaa ja itselleni jotain juotavaa.
Pengoin hetken koirien välineitä,kunnes löysin Myyn nimellä varustetun talutushihnan kaulapantoineen.Otin itsellen ijuomapullon ja läksin ulos kirkkaaseen auringonpaisteeseen.
Myy hyppi innoissaan nähdessään minun lähestyvän kaulapanta kädessäni ja antoikin minun liki heti(vain pienen rimpuilun)jälkeen laittaa itselleen sen.Pian astelimmekin jo viileämmässä metsässä kuunnellen linnun liverrystä ja puiden huminaa.Myy käveli tyytyväisenä vierelläni käyden välillä haistelemassa miellenkiintoisen hajuisia mättäitä.Nautin täysin siemauksin kirkkaasta säästä,auringon lämmöstä ihollani ja raikkaasta ilmasta keuhkoissani.Tunsin eläväni.Tämä se vasta olikin elämää.
Kävelimme ohi pienen puron,halki leveän,vehmaan niityn ja laitumen täynnä lampaita,ohi.Heittelin Myylle keppiä,kierin sen kanssa nurmikossa ja jouduin vähän väliä komentamaan sitä sen purressa minua.Rakastan Myytä!Myy on maailman ihanin ja herttaisin tapaamani koira ikinä!Muuta en voinut tuumata.
Jouduimme kuitenkin jo liian pian kääntymään takaisin.Saapuessamme kennelille en voinut enää pidätellä nauruani vaan nauroin sydämmeni kyllyydestä saaden Myynkin riehaantumaan entisestään.Kaaduimme yhdessä pellon reunaan ja jäimme siihen makaamaan.Olimme vain me.Minä ja Myy.Ja tämä hetki.

Vastaus:

IIiiiihana ensimmäinen tarina. Aloitit todella positiivisesti ja piristävästi. Kirjoitat hauskasti ja saittekin hyvin tutustua toisiinne :) Saat 6 tassua, hienoa!

Nimi: Nienke

25.02.2014 14:24
Icy Tiedrops ~ (Osa 1)

Olen kävelemässä kuulokkeet korvissani kohti kotia, kun musiikki keskeytyy ja kännykkä volahtaa itsepintaiseen piipitykseen. Painan vihreätä luuria ja kytken puhelun kuulokkeisiini.
"Josku täällä, minulla on sinulle asiaa." Painan äänenvoimakkuutta voimakkaammalle.
"Ai, moi. Mitäs nyt on sattunut?" Kysyn ja pysähdyn pellon reunalle.
"Ei mitään vakavaa..." hän vastaa vältellen. Säikähdän kunnolla ja tivaan vastausta.
"Rauhoitu! Ei Morrista ja Chessiä mikään vaivaa. Sinä saat Lystin hoitsuksi." Mykistyn täysin.
"Nienke? Heei, Nienkee!" Josku huhuilee.
"Niin?" vastaan hengästyneenä.
"Voit aloittaa hoitamisen heti. Eipä muuta. Moi!" Puhelin tuuttaa kerran puhelun loppumisen merkiksi, ja käännyn seuraavasta tienhaarasta Karvakuonon suuntaan.


Kennelin piha on täynnä koiria. Kiipeän aidan yli ja hyppään toiselle puolelle ei-niin tyylikkäästi. Josku tulee minua vastaan.
"Hei! Lysti on tuolla lumilinnassa, Chess ja Morris painivat tuolla Tedin takana olevassa lumikasassa", Josku opastaa ja viittoo kahteen suuntaan. Suuntaan ensimmäiseksi lumilinnalle, jonka kulmasta suihkuaa lumipesuja jokaisen vastaantulijan naamalle. Lystihän se siellä tietään seinämän ali kaivaa. Kyykistyn sen viereen, ja annan Lystin haistaa kättäni. Se nuolaisee kevyesti sormenpäitäni ja kääntyy takaisin kaivamustaan kohti. Tunnen selässäni töykkäisyn, ja käännyttyäni ympäri nään Chessin killittävän minua ja Morriksen seisovan pari metriä sen takana. Rapsutan Chessin päätä, ja se pomppaa syliini nuolemaan kasvoni litimäräksi. Nauraen halaan myös Morrista, ja Lystikin tulee ihmettelemään, miksi metelöimme niin kovasti. Jätän koirat pihalle selvittelemään hierarkiaansa, ja haen hihnat. Lysti katsoo minua ihmetellen, kun kiinnitän hihnan senkin pantaan, kuin kysyen, miksi. Chess alkaa - kuten aina - säheltää, kun kiinnitän sen talutinta, ja saan ärähtää, ennen kuin sheltie rauhoittuu.
"Sun kanssa on pakko mennä sinne kurssille koska et kerta osaa tehdä mitään ilman ylimääräistä veivausta", mutisen, kun Minttu suostuu pidättelemään sähköjänistä paikoillaan. Lopulta jopa Chessillä on varusteet niskassa, ja lähdemme hoipertelemaan pitkin polkua. Tai minä hoipertelen, Chess ja Lysti kiskovat kumpikin päinvastaisiin suuntiin ja Morris jolkottaa vierelläni lainoppineesti. Huokaisen syvään, ja paimennan koiria kohti Pajulaakson ponitallin - se on sen tallin nimi, jolla kävimme Chessin, Kissen ja Ticon kanssa - hakaa. Muistaakseni se on talvisin Karvakuonon vapaassa käytössä. Samalla mieleeni palaa se, mitä sieltä viimeksi löysin. Rakas Layla-huskyni oli nukkunut pois sairastuttuaan kovaan kuumeeseen. Tautia ei edelleenkään tiedetty, vaikka Layla oli maannut kauniilla hautapaikallaan ikivanhan tammen alla jo muutaman vuoden. Mielessäni pistäytyi, että jokin päivä täytyisi käydä katsomassa, missä kunnossa hauta oli. Kyynel vierähtää poskelleni. Lysti katsoo minua suoraan silmiin. Sen silmissä välkähtää myötätunto, ja yhtäkkiä koira lakkaakin kiskomasta toiseen suuntaan. Chess hämmästyy, kun ylivoima saa sen raahattua haan portille. Jep, Karvakuonon käytössä edelleen. Tähystän, että kumpainenkin portti on kiinni, ja päästän koirat pukittelemaan lumeen.

Chess, Lysti ja Morris ovat aivan täpinöissään, mutta kukin käy aina välillä tarkistamassa, että olen yhä paikalla. Lysti kyllästyy lopulta leikkeihin, ja tulee luokseni. Sen silmissä syttyy inhimillinen pilke, kun se huomaa minun katsovan sitä. Kyykistyn polvilleni (en välitä, vaikka housuni kastuvat sohjon ansiosta) ja annan Lystin tulla luokseni. Lysti kierähtää selälleen ja vinkuu iloisesti. Vakava hetki on ohi, ja kutittelen Lystiä vatsasta nauraen. Chess ja Morriskin juoksevat luoksemme, kun ne huomaavat minun leikkivän Lystin kanssa. Painimme kaikki neljä lumessa pitkän aikaa, kunnes alamme siirtyä kohti Karvakuonoa.

Kun olemme melkein karvakuonossa, menetän yhtäkkisesti tasapainoni ja kaadun suoraan selälleni. Takaraivoni iskeytyy kovaan maahan, ja tajuntani alkaa hämärtyä. Chess ulvaisee säikähtyneenä. Niskaani pitkin valuu jotakin märkää, ja toinen jalkani on vääntynyt kivuliaasti. Sykkivä kipu pahentaa hiipumisprosessiani. Sormeilen viimeisillä voimillani koirien hihnat auki, ja kuiskaan:
"Hakekaa joku." Koirat säntäävät matkaan, ja suljen silmäni. Poskilleni valuneet kivun kyyneleet alkavat jäätyä, ja muuttuvat kristallimaisiksi jääpisaroiksi, kun putoan syvälle, syvälle pimeyteen.

Jatko-osa julkaistaan pian :3
/tsori jos on liian rankkaa. Köhm.

Vastaus:

Hui miten dramaattinen tarina. Varsinkin tuo loppu oli todella yllättävä ja hienoa kuvailua Nienke! Ihanan persoonallinen tarina, odotan innolla jatkoa

Nimi: Hope

22.02.2014 14:53
Kävelin tylsistyneenä pitkin autiota hiekkatietä.Miksi meidän piti muuttaa tänne Jumalan selän taakse,pienelle paikkakunnalle jossa eli vain vanhoja mummoja lampaineen.Minun piti jättää ystäväni ja tuttu koulu.Onneksi sentään oli kesä...Enkä enää näkisi naapurin pikkukoiraa,Chivua,jota aina ulkoilutin.Potkaisin raivoisasti kiveä,satutin varpaani ja huudahdin kivusta.Samassa jostain alkoi kuulua haukuntaa.Samoilin pienen metsikön halki ja näin edessäni talon...ja suuret koiratarhat täynnä toistaan suloisempia koiria!

"Hei!"joku huusi minulle.
Vilkuilin ympärilleni ja näin tytön,jolla oli t-paita täynnä kuraisia tassun jälkiä ja rennot lannefarkut.Hänen pitkät hiuksensa oli sidottu poninhännällä ja hän ojensi minulle kätensä.
"Hei.."mutisin."Nimeni on Hope..."
"Onpa hauska tutustua Hope!Tuleha paremmälle,niin voidaan jutella",tyttä sanoi ja viittoili minua seuraamaan.
"Olen muuten Josku",hän huikkasi olkansa yli avatessaan oven.
Heitin tennarit jalstani ja kuljin läpi suuren koiralauman keittiöön.Josku kaatoi meille mehua ja viitoi istumaan.Suuri koiralauma kerääntyi pöydän vierelle.Josku huitoi ne kauemmas ja juttelimme hetken.Kerroin entisen naapurin pienestä koirasta,muutosta,siitä kuinka kaipasin koiria ja halusin jotain tekemistä.
"Odotas.."Josku tuumasi ja katosi hetkeksi.Samassa hän jo tuli mukanaan sekarotuisen näköisen uroksen,suloisen novascotiannoutajan ja vaalean keltaisen labratorin.Hän esitteli koirat ja kysyi:"Haluaisitko jonkun niistä hoitsikoiraksesi?"

Samassa olin jo valinnut itselleni hoitokoiran,novascotian nimeltä Myy ja en ollut enää niin yksinäinen ja tylsistynyt.Kiitin vielä Joskua,leikin hetken reippaan hoitokoirani kanssa ja läksin kotia kohti.Tanssahtelin koko matkan kotiin ja olin taas iloinen.

Vastaus:

ALku alkoi todella hyvin ja keksit hienosti tuon alun jossa oli hyvää kuvailua miltä sinusta tuntui. Tuo hoitokoiran valinta eteni kumminkin turhan nopeasti ja loppu tuli pikaisesti. Mutta kiva ensimmäinen tarina, odotan innolla teidän puuhia :) Saat 5 tassua

Nimi: Anna

20.02.2014 21:19
-Mitä eih! Huudahdan sulkiessani puhelimen.
-Hauh! Jade haukahtaa kysyvästi.
-Kuvaukset ovat tällä kertaa peruttu, koska ohjaaja on sairastunut. Kerron Jadelle surullisena. No, mutta, tänään mennäänkin sitten pitkä lenkki. Sanon sille vielä jatkeeksi.

Lähdimme kävelemään kohti Jaden kuopille kaivamaa metsäaukioita. Edessämme kasvaa iso puu, jota Jade ei ole nähnyt vähään aikaan. Niinpä se juoksee sinne täyttä vauhtia. Tutkailtuaa puuta hetken se tulee takaisin,ja kytken sen hihnaan.

Pian saavuimmekin jo aukiolle.
-Jadee! Istu! Käsken Jadea.
Seistahtaa saman tien, onneksi, sillä saan Jaden pannasta kiinni, että saan paremman otteen ennen kuin se huomaa lähellä olevan varpusen ja yrittää kaikin voimin sinne.
-Jade, rauhoitu, sanon hiljaa Jadelle, kun se viimein huomasi linnun. Muttei viiden minuutinkaan jälkeen ollut yhtään leppynyt. Niinpä päätin lähteä pois. Kiskon Jadea kaikin voimin, mutta silti Jaden aukiolta pois saaminen on hankalaa. Kun vihdoin pääsimme sopivan välimatkan päähän aukiosta, päästin rauhoittuneen Jaden pannasta kiinni. Toruin sitä mielessäni samalla, kun katson tulipunaisia rystysiäni. Kun katson Jadea, se oli kuin ei olisi tapahtunut mitään.

-Näytät kuin olisit juossut maratonin, ja samalla kiivennyt ylös köyttä, Eveliina sanoo juostessaan minua kohti. Olin juuri saapunut takaisin karvikseen, kunEveliina oli tullut.

-Niin, ja arvaappas miksi. Sanon vähän hermostuneena.

-No, arvaan. Jade näki varpusen.Eveliina arvasi huvittuneena. Ja vastaan:

-Arvasit ihan oikein.....

Vastaus:

hauska tarina ja on ne linnut niin ihmellisiä ;) Muista kumminkin päättää vain yksi aikamuoto tarinassa, kirjoitatko menneessä vai nykyisessä aikamuodossa..esim. juoksen, juoksin. Mutta kiva, saat 4 tassua

Nimi: kisse

16.02.2014 12:27
Juoksen autosta ulos. Lähden käyttämään Liliä ja Ticoa pikaisella lenkillä. Kun lenkki on käyty annan koirille ruokaa. Sen jälkeen siivoan Sumnerin häkin ja annan sille ruokaa sitten lähden kotiin.

<<Tämmönen Tämmönen lyhyt tarina en poikaan pitkään aikaan käynyt Karviksella>>

Vastaus:

nyt oli kyllä vähän turhan hätäinen tarina. Kun alat kirjoittamaan tarinaa, paneudu siihen kunnolla, toi olisi voinut olla vaikka viesti vain. Mutta juu, saat 1 tassua.

Nimi: kisse

03.02.2014 20:15
Astun ovesta sisään ja yllätys yllätys! Lili kävelee taas hermostuneena ympäriinsä mattoa. Istun taas Lilin viereen ja kerron sille." Kuulee Lili vaikka me nähdään vasta toisen kerran niin yritä tajuta että minä olen sinun hoitajasi. Eikä Mimi." Mutta nyt mennään treenaamaan hallille. Laitoin Lilille pannan ja hihnan. Sitten lähdin hakemaan Ticon mukaan. Kun molemmat koirat olevat mukana lähdetään hallille

Avasin hallin oven siellä ei ole ketään. Rupesin laittamaan esteitä paikoilleen. Laitoin pienten ja keskikokoisen koirien esteitä radalle. "Nyt aloitetaan treenit!" Hihkaisen koirille. Tico katsahtaa minua ihmeissään ja Lili ei edes välitä. Sitten otan Ticon pallon esille. Tico hyökkää heti viereeni ja yrittää ottaa pallon minulta. Jalkaan pallon esteen yli huudan Ticolle kannustavasti." Hyppää Tico!" Tico kiertää esteen ja ottaa pallon suuhunsa ja alkaa juoksemaan pitkin kenttää. Katselen Ticon menoa yhtä'äkkiä se hyppää esteen yli, kiertää kepit ja sujahtaa putkeen. Sen jälkeen Tico pysähtyy läähättämään juoneen hakemaan Ticon ja laitan sille pannan.sen jälkeen me menemme sisälle takkatulen lämpöön.

20 minuutin jälkeen lähdemme lenkille. Lili tykkää varmasti villapaidastaan sillä se ei aio repiä sitä päältään. Lenkin jälkeen . Menemme sisälle annan koirille ruuat ja lähden kotiin. LOPPU!!!

Vastaus:

Hassu tarina, kiva että harjoittelitte agilityä! Kiinnitä vaan huomiota siihen että valitset kirjoitatko nykyhetkestä vai menneestä hetkestä. Esim: juoksen, juoksin. Mutta kiva tarina ja tosiaan rauhassa vain harjoittelemaan eri esteitä erikseen :) Saat 4 tassua

Nimi: kisse

02.02.2014 20:44
Kävelen kohti Karvista. Lumihiutaleet putoilevat taivaalta päälleni. Olenkin jo perillä. Kun kävele Ticon häkin ohi se hyppää häkkiä vasten ja haukahtaa. Annan Ticolle punaisen narupallon ja lähden hakemaan Liliä sisältä. Lili kävelee hermostuneena ympäriinsä ja varmaan odottaa Mimiä. Istuudun Lilin viereen ja puhun sille rauhoittavalla äänellä.". No hei, pikku söpöliini! Odotatko Mimiä? Minä tiedän sen tunteen kun odotat jotain joka ei palaa takaisin." Lili katsoo minua ihmeissään ja näyttää siltä kuin se kysyisi. "Luuletko ettei Mimi tule ikinä takaisin?" Vastaan Lilille." Luulen että saat nähdä Mimin vielä joskus." Sitten otan Lilin pannan ja laitan sen sille. Sitten laitan hihnan klipsiin. Sen jälkeen haen Ticon. Huomaan unohtaneeni Lilin villapaidan ja palaan sisälle laittamaan sen sille. Sitten lähdemme pellolle. Minulla on mukana kynttilä jonka aijon laittaa Springin haudalle. Vihdoin pääsemme haudan kohdalle lasken kynttilän maahan ja otan tulitikut esiin. Pyyhkäisen tikun rasian kylkeen ja se syttyy palamaan sitten sytytän kynttilän sydämen palamaan. Katselemme hautaa vähän aikaa sitten Lili alkaa täristä joten jatkamme matkaa. Tico kävelee rauhallisesti niin myös Lili. Sitten Tico rupeaa haistelemaan Liliä. Vähän ajan päästä Lili näyttää hampaita Ticolle.

15 minuutin päästä olemme perillä Karvikselle. Otan Ticon mukaan sisälle ja rupean harjaamaan sen turkkia. Harjattuani sen annan koirille ruuat ja vaihdan niitten vedet. Kun ne syövät annan Summerille ruokaa. Sen jälkeen kaadan Anan ruokakuppiin kissan ruokaa ja puhdistan sen hiekka laatikon. Kun koirat ovat syöneet menen niitten kanssa pesuhuoneeseen ja laitan suihkun päälle. Säädän lämmityksen keski lämpimälle sitten rupean suihkuttamaan koiria. Lili väistelee sitä ja sitten rupeaman pitämään siitä kiinni. Vihdoin koirat on huuhdeltu. Minun onkin aika lähteä vien Ticon häkkiin ja annan sille kengän muotoisen luun jota se rupeaa syömään . LOPPU

Vastaus:

Tosi kiva tarina ja teit hienosti kaikenlaista koirien kanssa. Tuo alku oli tosi kiva ja loppu oli ehkä vähän nopea, jätit kertomatta kuivasitko koirat ja olisi voinut ehkä loppua vähän vielä tarkemmin kuvailla. Mutta hyvä tarina, saat 5 tassua!

Nimi: Nienke
Kotisivut: http://dexes.w2.fi/

31.01.2014 22:13
Haluan sun palaavan ~ (viikon haaste 28.1.-4.2.2013)

Mietittyäni kaksi päivää, avaan koneellani mesen ja ilokseni huomaan Mimin olevan paikalla.

Minä:
Oon miettiny sitä hoitsujuttua.

Mimi:
Kui? Ai että ottaisit jonkun noista mun?

Minä:
Nih.

Mimi:
No? kerrokerrokerro!

Minä:
mä... voisin ottaa jonkun hoitsuks.

Mimi:
Ketkä? :)

Mimi on lähettänyt sinulle herätteen.

Minä:
Nooooo..... Morrista ajattelin...

Mimi:
WAU, upeeta jes! jepulis, mulle ainakin sopii!

Minä:
:D

Mimi on kirjautunut ulos.

Suljen koneen ja huokaisen syvään. Sain sen tehtyä. Pyysin Morrista Mimiltä, ja se suostui. Sitten olisi vielä Josku. Sofi hiipii huoneeseeni, ja kaappaan sen syliini.
"Mitä pikku pusukisu", lepertelen sille. Sofi miukaisee kerran ja raapaisee pitkän viillon oikeaan käteeni. Sitten se loikkaa alas sylistäni karvat pöllyten.
"Okei, älä ole sitten", mutisen hakiessani laastaria lääkekaapista. Saatuani haavan umpeen istun takaisin koneelle ja klikkailen Karvakuonon kurssisivulle. Tarkastelen kiltisti hihnassa - kurssin hintaa, jonka jälkeen klikkaan itseni pankkitilisivulleni. Joka puolestaan kertoo, että tilillä kilisee 11 tassua. Ei paljon, mutta riittäisipähän maksuun. Lähetän kurssihakemuksen jonka jälkeen päätän anoa isältä kyytiä karvakuonoon. Ulkona käy kunnon lumituisku, eikä minua huitsittaisi lähteä tarpomaan kahta kilometriä tuulta vasten.
"No hyvä on. Onhan se lähellä kehätietä", isä vastaa ja nousee sohvalta. Puen ikivanhan talviratsastustakkini ja painan pipon päähän. Etsittyäni lapaset ja tuubikaulaliinan, nojailen eteisen peilikaapin oveen ja katselen, kun isä pukee päälleen.
"No niin, mennään."


Väännän penkinlämmittimen täysille, kun isä raaputtaa etulasia. Laitan kädet selän taakse ja ummistan silmäni. Sitten isä kääntää virta-avainta, ja lähdemme kohti Karvista.

Isä heittää minut metsätien päähän, ja hädin tuskin nään eteeni lumipyryssä. Sankkojen lumimassojen läpi kajastaa valoa, ja menen sitä kohden. Karvakuonon portti meinaa kampata minut, ja näprään sen hyisillä sormillani auki. Tuon sisälle tullessani lähemmäs metrin lunta, kun paiskaan oven kiinni. Kieritän mattorullan oven alapuolelle, jotta lattiaa ei vetäisi. Chess jolkottaa minua vastaan narupallo suussa ja pökkää jalkaani haastaen minua leikkimään. Kiskon narupalloa hetkisen, jonka jälkeen katselen ympärilleni nähdäkseni Joskun. Kuulen oleskeluhuoneesta puhetta, ja raahaan Chessin perässäni narusta.

Josku istuu sohvalla Lili sylissään juttelemassa Kissen kanssa. Päästän otteeni irti narupallosta, jolloin Chess alkaa kieriskellä muristen matolla.
"Josku, mulla on asiaa." Josku kääntää katseensa ja hymyilee minulle.
"Ai, hei Nienke. Odotas", hän sanoo ja laskee Lilin varovasti Kissen syliin. Josku ohjaa minut keittiöön, jossa otan keksin pöydällä olevasta rasiasta ja istun alas.
"No, mitä asiaa sinulla oli?" Josku kysyy kaataessaan kuumaa vettä kuppiinsa.
"Minä otan kaakaota. Niin, juttelin eilen Mimin kanssa..." aloitan ja kakaisen kurkkuani.
"... että jos mä voisin alkaa hoitaa Morrista", lopetan ja alan nakertaa keksiäni vimmoisasti. Joskun ilme on hetken täydellisen mitäänsanomaton, sitten hän hätkähtää ja Joskun toinen suupieli kohoaa.
"Selvä. Saat sinä Morriksen hoitsuksi, jos kerta Miminkin kanssa olet niin sopinut", Josku sanoo ja naurahtaa. Hörppään kaakaota ja meinaan sylkeä sen rinnuksilleni, sillä se on melko kuumaa. Kaadan maitoa kuppiini, ja se maistuu heti sopivammalta. Lasken kuppini tiskialtaaseen ja palaan oleskeluhuoneeseen, jossa Chess jahtaa häntäänsä. Suuntaan Tuiskun ja Morriksen häkille.
"Morris!" Noutaja nousee ylös kuullessaan nimensä. Se ravaa häntäänsä heiluttaen luokseni, ja selvästi hämmästyy, kun sitä vastassa ei olekaan Mimi.
"Mä olen sun uusi hoitajas", sanon silitellessäni Morriksen selkää. Morris urahtaa.
"Mimi vähän niin kuin jätti sut ja Lilin ja Taran. Se ei tuu enää takasin", selitän ja kyynel vierähtää poskelleni. Se oli totta. Mimi ei enää ilmestyisi nauraen Karvakuonon ovelle ja ottaisi vastaan koirien pusutulvaa. Morris pöllää minua päällään ja nuolaisee kättäni. Johdatan sen perässäni Chessin luo.
"Chess, tässä on sun uusi leikkikaveris", esittelen nartulle virnuillen. Morris nyökkää päällään alaspäin, aivan kuin se kumartaisi. Chess heilauttaa häntäänsä ja alkaa painia Morriksen kanssa. Se on sen tapa hyväksyä toinen koira. Istun sohvalle Joskun viereen.
"Mites muuten Morriksen tavarat?" Josku katsoo minua.
"Morriksen tavarat on palautettu ikävä kyllä kauppaan, mutta toisaalta ne olivat jo hieman huonokuntoisia. Voit ostaa uudet, eikö?" mutisen myöntävän vastauksen ja seuraan Kissen kanssa, kun Chess ja Morris kaahaavat pitkin käytävää niin että matot kasautuvat myttyyn.


"No niin kamuset, lähdetään lenkille", kehotan ja heiluttelen koirien edessä hihnoja. Morris antaa kiinnittää omansa kuuliaisesti, mutta Chessiä saan taas jahdata ennen kuin saan sille varusteet päälle. Kirjoitan vielä Joskulle lapun ilmoitustaululle:
'Mennään C&M kanssa vanhaa metsätietä pitkin lenkille. Tullaan takasin noin tunnin ja puolen jälkeen. Nia' Avaan oven, ja yllätyksekseni lumipyry on hiljentynyt rauhalliseksi lumisateeksi. Morris katsoo minua epäileväisenä, kun ohjaan sen lumihankeen, mutta tottelee minua kuitenkin. Hetken kahlattuaan se huomaa, ettei lumi olekaan niin kamalaa. Chess taas posottaa menemään ainakin metrin lumikerroksen alla kuin myyrä. Käännymme vanhalle metsätielle, jota pitkin emme olleetkaan kävelleet ennen. Vastaan tulee muutama suloinen puutalo, mutta tie päättyy umpikujaan. Tien päässä on ruma autiotali, jonka rikkinäisellä portilla on kulunut kyltti: Pääsy kielletty. Chess kiskaisee hihnastaan niin, että meinaan lentää selälleni. Kokemuksesta viisastuneena pidän kuitenkin tasapainoni, vaikka Chess kiskoo minua vaakatasossa kohti autiotaloa. Kun Morriskin alkaa nuuhkuttaa aitaa kiinnostuneena, päätän rohkaistua ja astelen rehevöityneeseen puutarhaan. Ovi on lähtenyt saranoiltaan, ja kurkistan sisään. Tyhjää. Hipsin koirien kanssa sisään taloon. Vanha sohva. Rikkinäinen kaappikello, jonka viisarit ovat vääntyneet. Piano. Kurkkaan takahuoneeseen. Sieltä löydän hämmästyksekseni kolme säkkiä. Avaan ensimmäisen säkin, ja vihreitä nippuja putoaa syliini. Rahaa! Kuulen pihalta puhetta, ja kiipeän kiiruusti kierreportaita ullakolle. Sanon kummallekin koiralle kuiskaten "maahan", ja ne kumpikin tottelevat hiirenhiljaa. Alakerrasta kuuluu kaksi miehen ääntä; römeä ääni - todennäköisesti karskimpi - ja hennompi - parivaljakon aivot.
"Lähetys saapuu viiden tunnin kuluttua hakemaan rahat Venäjälle. Ja sen jälkeen olemme rikkaita!"
"Olemmehan me nytkin. Miksemme karkaisi rahojen kanssa? Voittoa on kuitenkin enemmän."
"Hullu, Pomohan nitistäisi meidät tuosta vain", kimeä-äänisempi sanoo ja paukauttaa jotakin esinettä sanojensa vahvistukseksi. Miehet siirtyvät takaisin ulos, ilmeisesti tupakalle, ja päätän toimia. Painelen hätäkeskuksen numeron kännykkääni ja pidän sitä suuni lähellä, jotta ääni ei kuuluisi.
"112. Mikä hätänä?"
"Rosvoja kennelinkatu 23ssa, näin viisi setelisäkkiä", kuiskaan hätääntyneenä. Miesten ääni lähenee.
"Koittakaa kestää, partio tulee pikimmiten", monotoninen naisääni vastaa ja puhelin piippaa puhelun loppumisen merkiksi.
"Make, mikä se oli?" Vetäydyn seinää vasten. Morris painaa tassunsa Chessin pään päälle, jottei se alkaisi vinkua. Miehet kuuntelevat hetken aikaa, ja alkavat sitten tehdä sitä, mitä olivat tekemässä. Minuutit tuntuvat tunneilta. Istuttuani ikuisuuden puuduttavassa asennossa miltei koirien päällä, kuulen rauhoittavan ujelluksen.
"Kytät!" toinen miehistä karjaisee. He lähtevät juoksemaan ulos. Ikkunasta nään kuitenkin, että talo on saarrettu. Uskallaudun tulemaan Morriksen ja Chessin kanssa ullakolta, kun olen varmistunut, että miehet istuvat käsiraudoissa poliisiauton tummennettujen lasien takana.
"Missä rahat ovat?" topakan näköinen naispoliisi kysyy minulta.
"Ta-takahuoneessa", änkytän ja vavahdan. Ystävällisempi miespoliisi tulee ja auttaa minut istumaan klahvituoliin.
"Olit hyvin rohkea, kun soitit meille. Make Mustasaari ja Ilkka Auervaara ovat monessa maassa etsintäkuulutettuja salakuljettajia ja pankkiryöstäjiä", poliisi kertoo ojentaessaan minulle termosmukillista.
"Jonkun piti tulla hakemaan rahat viiden tunnin kuluttua", sanon änkyttäen.
"Yksi partio jää tänne. Saamme heidätkin todennäköisesti kiinni", poliisi kertoo ja hymyilee.
"Onko kotiisi pitkä matka?"
"Eei", vastaan ja nousen ylös. Komennan Chessin ja Morriksen mukaani ja lähden kävelemään katua pitkin Karvakuonoon.


"Missä te olitte? Olemme etsineet sinua!" Josku parkaisee eteisessä, kun astun sisään. Katsahdan kelloon. Tosiaan, olimme viipyneet lenkillä yli kaksi tuntia. Vien koirat olohuoneeseen ja alan kertoa Joskulle koko tarinaa.
"ällistyttävää", hän huokaa silmät kauhusta ammollaan.
"Otatko teet-"
"Ei kiitos, olen juonut sitä jo tarpeeksi", naurahdan ja haen Chessin luppakorvan lelukorista.
"Seuraavan leikin nimi on raastaminen!" hihkaisen Morrikselle ja Chessille. Kumpikin käy lelun kimppuun innokkaasti.

Vaikka elämä iskisikin suoraan kasvoihin, onnen pilkahduksistakin kannattaa nauttia.

Vastaus:

Hieno tarina mutta pakko sanoa että Morriksen ensimmäiseksi hoitopäiväksi vähän turhankin jännä :D. Mutta juu, suoritit tosi hyvin tuon viikon haasteen ja kivasti kyllä kirjoitat! Saat yhteensä tästä pitkästä tarinasta 17 tassua, wau! Hienoa!

Nimi: essu

29.01.2014 19:47
JATKOA... :- No niin hoitajat on aika aloittaa juoksukisat! Aloitan hieman ankarasti. :- Jeeeeeee!!! huutavat hoirajat yhteen ääneen. :- okei,okei rauhoitutaampas nyt ja on aika lajitella koiruukset ryhmiin. :- Elikkäs Josku on tuomarina. Pienet koirat: Ella,Titta,Kukka,Lili,Vilperi,Felix,Jare ja Chessi, voitte mennä lämmittelemään. :- Keskikokoiset koirat: Jade, Milli, Kasperi, Tico, Wenni, Lumi, Myy ja Lysti, tekin voitte mennä valmistautumaan. :- Isot koirat: Tedi, Tuisku, Scooter, Tiksu, Morris, Tara, Neppa ja Salli, voitte mennä. Pitkän puheeni jälkeen oli aika aloittaa pienistä koirista. :- PAIKOILLANNE,VALMIIT,HEP!!! Huusi josku ja ampui taivaalle . Titta oli pitkään johdossa mutta lili kiilasi. Ei kuitenkaan ehtinyt olla lilikään pitkään johdossa kun Ella tuli lilin eteen. Chessi oli keskivaiheessa neljäntenä. Kukka oli ihan alussa koska jäi nuuskimaan kukkia. Jare juoksenteli viidentenä ja yritti kiilata Chessiä. Vilperi kiilaa itsensä Chessin eteen, ja omenapiirakka huutelee :- Hyvä vilperi hyvä! Yhtäkkiä Felix otti spurtin juoksi maaliin ennen Ellaa. Sitten keskikokoiset koirat. :- PAIKOILLENNE,VALMIIT,HEP. Josku kajautti. Milli hyppäsi loikan johtoon. Tico juoksi ihan millin rinnalla. Lysti jäi piehtariomaan lähtöön. Jade tassutteli kolmantena ja yritti kiilata Ticoa mutta ei onnistunut ihan. Kasperi puuhkaili neljäntenä ja mietti makkaraa. Wenni ohitti kasperin ja haukahti. Lumi oli toiseksi viimeinen ja ajatteli lunta leijailevan taivaalta. Myy yritti ohittaa Wenniä ja onnistuikin. :- Juokse Tico Juokse vauhtia peliin!!! Kirkuu Kisse ja juoksee kentän toisella puolella. Millillä ja Ticolla on ikuinen tappelu voitosta. Kuitenkin se päätty ticon voitolle sentistä kiinni. :- Iiiiiikkkkkkkk!!!! huutaa Kisse onnesta. Sitten isot koirulit. :-PAIKOILLANNE,VALMIIT, Scooter lähtee juoksemaan. :-PIIP, varaslähtö palaa lähtökuoppiin välittömästi. :- PAIKOILLANNE,VALMIIT,HEP!!! Tiksu lähtee heti ensimmäisellä askelilla johtoon. Tedi ei anna periksi ja kiilaa Tiksun toiseksi. Tuisku ei pidä häviämisestä ja tulee heti ensimmäiseksi. Tara ajattelee vinku leluaan ja kiilaa itsensä neljänneksi. Neppa jää katselemaan Scooterin kanssa ilta-aurinkoa. Salli tapsuttelee kolmanneksi viimeisenä. Morriksella on Mimi mielessä ja ja astelee itsensä voittoon. Morris voitti. Kun koirat olivat ottaneet vähän välipalaa niin oli jo aika jaata palkinnot. :- Pienet koirat. Ykköseksi tuli Felix! Felix kävelee palkinto palleille. Toiseksi tuli: Ella! Ellakin käppäilee palleille. Kolmanneksi tuli: Titta! Felixille jaettiin kultamitali kaulaan, Ellalle hopea ja Titalle pronssi + kaikille muille pienille koirille diplomit ja luu. Keskikokoiset koirat. Ykköseksi tuli: Tico! Tico hölkytteli ykköspaikalle ja nosti kuonoaan ylpeästi pystyyn. Toiseksi tuli: Milli! Kolmanneksi tuli:Jade! Jade kiipeili kolmossialle. Tico sai kultamitalin, Milli hopean ja Jade pronssin + kaikki muut koirat diplomin ja luun. Isot koirat. Ensimmäiseksi tuli: Morris! Toiseksi tuli: Tuisku! Kolmanneksi tuli: Tedi! Morris sai kulta mitalin, Tuisku hopeaa ja Tedi pronssia + muut koirat diplomit ja luut. Sitten vein Scooterin karvikseen, annoin ilta ruuan ja lähdin kotii. LOPPU:3

Vastaus:

Hassu tarina ja kiva juoksukilpailu! Oli hieman vaikeaa lukea kun et käyttänyt kappaleenjakoa tai vuorosanaviivoja. Mutta ihana tarina ja hauskasti kirjoitit mitä mikäkin koira teki kilpailussa. Mutta juu, kiinnitä kirjoitukseen huomiota lisää, saat yhteensä viikon haasteen kanssa 8 tassua, hyvä!

Nimi: kisse

27.01.2014 19:03
(Viikko haaste 28.1 2013) Tänään on varmaan vuoden kaunein talvipäivä. Minä ja Tico olemme lenkillä yhtä äkkiä Tico jää väistelemään yhden talon postilaattikoa luulen että se on ihan tavallista.Mutta sitten Tico vetäisee hihnasta ja minä lennän naamalleni lumihankeen. Otteeni ei kuitenkaan irtoa Ticon hihnasta.Tico yrittää vetää minua taloa kohti.Tiedän että se on autio talo joten kai voin käydä kurkkaamassa pihaa.Lähdemme kävelemään pihatietä pitkin kunnes huomaan kyltin jossa lukee "Pääsy kielletty." Pysähdyn.Mutta Tico vetää minua edelleen taloon päin. Päätän että nyt se on mentävä.Tulemme talon pihaan.Tico tarkkailee ympäristöä valppaana.Sitten Tico nostaa korvansa oikein ylös.Huomaan kun vanhan puuoven salpa käy.Juoneen äkkiä vastahakoisen Ticon kanssa pihalla olevan ladon taakse. Hukkaan helpotuksesta. Sitten kurkkaan että onko tyyppi joka avasi oven jo mennyt nään kun laiha ja takkuinen shetlanninlammaskoira juoksee pihalla sitten joku mies jolla on tupakkaa suussa ottaa koiraa kurkusta kiinni ja vie sen sisälle. En kestä katsoa nyt tiedän mitä täällä on meneillään. Sitten kuulen ulinaa. Katson varovasti ladon seinän vierestä siellähän on koiria naruissa.Ne kaikki ovat shelttejä. Yhden kaula on hiertynyt pahasti toiselta puuttuu toinen korva ja kolmas ontuu jalkaansa. Minua hirvittävä mitäköhän niille on käynyt.sitten oven salpa kääntyy uudestaan kurkin taas ladon takaa ja naan kuinka pienet alle kolme viikkoiset koiranpennut nakataan ulos. Sitten mies menee sisälle kun olen varma että hän ei nää mitä teen lähden äkkiä juoksemaan kohti Karvista.Etsin Joskun käsiini ja kerron hengästyneenä mitä näin "Tehdas...!Pakko soittaa poliisi...!" mongerran Joskulle."Siis selvennätkö?" Josku sanoo vähän hämillään. Odotan että hengitykseni tasaantuu.Sitten kerron Joskulle." Pentutehdas!Siellä autio talossa on pentutehdas ja siellä rääkätään alle kolme viikkosia pentuja! Sun pitää soittaa poliisit!'" Josku tarttuu puhelimeen sanomatta mitään ja puhuu poliisin kanssa pitkään. Pian jo poliisit saapuvat karviksen pihaan. Sitten lähden opastamaan poliiseja autiotalolloe kun pääsemme pihalle mies on siellä roikkotamassa samaa koiraa kurkistaa. Kun hän huomaa poliisit niin hän laskee koiran maahan ja kävelee kädet ylhäällä poliisien luo. Poliisit laittavat miehen auton perään.Sitten he sanovat minulle." Tämä kaveri oliki etsintäkuulutettu. Palkkioksi saat 500€ Hei mitäs näille koirille tehdään?" Vastaan poliiseille että viekää koirat eläinlääkäriin. LOPPU!

Vastaus:

Kiva tarina, ehkä vähän olisin kaivannut lisää kuvailua ja tunnetta peliin. Mutta omalaatuinen ja hyvä tarina. Muista vielä kappaleenjaot. Saat siis 9 tassua + 3 tassua eli 12 tassua,hienoa!

Nimi: kisse

25.01.2014 21:29
JATKUU... Kello on vihdoin puoli kaksitoista. Lähden bussilla Kohti Karvista hakemaan Joskua. Josku istuu bussipysäkillä ja nousee bussiin.Kookkaan häntä kun hän istuu viereeni. Josku on hiljaa luulen että häntä jännittää. Oho olemme jo oikeustalon kohdalla. Nousemme pois bussista.Kävelemme todistajien penkeille. syyllinen kävelee vaimonsa kanssa omille paikoilleen. Tuomari hölöttää jotain jota kukaan maailman ihmisistä
ei jaksaisi kuunnella.Vihdoin tuomari paukauttaa pöytään vasaralla ja huutaa. SYYLLINEN!!!. Sitten poliisi katsoo Ticon omistus paperit Joskulta ja antaa Ticon hihnan minulle. Josku menee bussiin ja minä kävelen karvikselle.Tico on hirveän nälkäinen ja minä annan sille ruuan .LOPPU

Vastaus:

Tuo loppu olisi voinut olla vähän paremmin suunniteltu. Myös se mitä itse olit mieltä jäi kertomatta tarinasta. Mutta muuten hienosti keksitty tarina ja saat kokonaisuudessaan 10 tassua, hyvä!

Nimi: Nienke

21.01.2014 21:43
The Golden Trio

"saatte läksyksi aukeaman 27 tehtävät 1, 2 ja 3. Ja muistakaa lukea vielä ensi viikon kokeisiin!" Sijaisemme kirjoittaa taululle matematiikanläksyt ja nostan tuolini pulpetille. Joku yrittää hiipiä luokasta ulos vähin äänin.
"Tomi ja kaikki muutkin, takaisin omille paikoillenne! Koulu ei ole loppunut vielä", nainen ilmoittaa kipakasti ja osoittaa kelloa. Kaksi vaille kolme. Istun pulpetille ja otan repun syliini. Kello soi. Kymmenen sekuntia yli... Kaksikymmentä...
"...Noniin, nyt voitte kävellä rauhallisesti ulos luokasta. Hyvää päivänjatkoa", sijainen toivottaa ja luokka ryntää kaikkea muuta kuin rauhallisesti käytävään. Etsin takkini naulakosta ja puen päälleni. Sen jälkeen menen Mimin kanssa odottelemaan Mintun luokan oven taakse. Pian Minttu linkuttaakin luokasta painava olkalaukku toista olkaa hiertäen. Odottelemme, että hän pukee päälleen ja lähetän sillä aikaa äidilleni tekstiviestin, että menen Karvakuonoon. Hyväksyvä vastausviesti piippaa kännykkääni, kun Minttu saa pipon vedettyä päähänsä ja lähdemme juoksemaan portaita alas. Juttelemme iloisesti Karvakuonolle asti.
"Natalia on oikeasti ihan järkyttävä sijainen. Se käskee meidän kerrata niihin matikankokeisiinkin kolmea viikkoa ennen itse koetta!" puuskahdan ärtyneenä ja heilautan käsiäni. Mimi nyökkää.
"Mä tiedän, Natalia on lehmä. Kuukausi sen tukiopetusta enkä vieläkään muista Latvian maita", Mimi säestää ja purskahdan kikatukseen. Minttu katsoo meitä ymmärtäväisesti.
"Se on yhdessä Riitan kanssa opettamassa Ranskaa, sain traumoja jo ekalta tunnilta", Minttu kertoo ja yllätyksekseni viskaa pääni yli lumipallon. Se hipoo piponi tupsua. Irvistän hänelle ja syöksyn hakemaan nuoskalunta tien reunalta. Läjäytän pallon suoraan Mimin selkään.
"HEII'I!" Mimi huutaa ja sieppaa Mintun pipon.
"En se ollut mä, en se ollut mä", rallattelen juostessani karkuun läheltä ampuvia lumipalloja. Karvakuonoon johtavalla metsätiellä Mimi kaatuu lumikinokseen, ja lopulta seisomme Karvakuonon eteisessä lunta tursuilevina kikattavina jääkalikoina. Josku pyöräyttää silmänsä kattoon ja paimentaa meidät pesuhuoneeseen. Nauran edelleen riisuessani ulkohousujani ja ripustaessani niitä patterille kuivumaan. Kävelemme oleskeluhuoneeseen ja meinaan törmätä tuntemattomalta näyttävään tyttöön.
"Ööh, kuka olet?" kysyn peruuttaessani pari askelta.
"Krisse, hoidan Lystiä. Entäs itse?" Tyttö pyyhkäisee otsatukkansa sivuun ja katselee minua päästä varpaisiin.
"Ai niin... Nienke, mulla on Chess hoitokoirana", mongerran ja istun sohvalle. Chess tulee nuuhkuttamaan housunpunttejani ja ne nuuskittuaan se hyppää viereeni sohvalle. Juttelen hetken Krissen ja toisen uuden hoitajan, Elinan, kanssa. Sitten lähdemme Mimin ja Mintun kanssa lenkille.

Olemme päättäneet lähteä kävelemään kaupunkiin päin. Minttu kävelee edellä Nepan kyntäessä lumihangessa, ja minä ja Mimi tulemme perässä.
"Kuule, Nienke..." Mimi aloittaa hiljaa.
"No mitä?"
"Mä joudun...joudun varmaan lopettamaan Karviksessa", Mimi huokaa. Silmäni laajenevat.
"MIT-" Mimi hyssyttää minulle ja vinkkaa Mintun selkää kohden. Loksautan suuni kiinni.
"Voisitko sä alkaa hoitaa jotakuta näistä? Kun Minttu on ikiuskollinen Nepalle, sen mielestä on petos jos ottaa toisen hoitokoiran, niin se ei ainakaan hoitsua ota", Mimi selittää yhteen pötköön. Yritän saada puheesta selvän.
"Joo, kai se käy", sanon epämääräisesti. Haaveeni Myyn hoitamisesta lakaistuvat maton alle. Toisaalta pitkään muhinut pieni toivonsäde Morriksen hoitajuudesta nostaa päätään... Annan ajatuksen valua taka-alalle aivoissani, matikan yhtälöiden sekaan. Ravistan päätäni ja keskityn pitämään Chessin tien reunassa. Se tempoo nuuskuttamaan autotien hajuja, ja loikkaa välillä lumihankeen kierimään. Ravatessamme Chessin kanssa siksakkia jalkakäytävällä Neppa kävelee tyynen rauhallisesti ja pysähtyy välillä haistamaan jonkin toisen koiran hajumerkkejä ja tekemään omansa. Morris, Tara ja Lili pysyvät Mimillä ihailtavasti hallinnassa, ja mieleeni pulpahtaa ajatus minusta, Chessistä ja Morriksesta lenkkeilemässä. Olen ärsyyntynyt itseeni, ovathan ne edelleen Mimin hoitokoiria. Ja Mimikin sanoi, että joutuisi ehkä lopettamaan hoitamisen. Ei se ollut varmaa. Kaiketi. Juoksen Mintun ja Mimin kiinni, ja ajattelen väistämättä, ettei kolmikko enää saattaisi olla kuin kaksikko, ainakaan kun loppuun mennessä.

Palattuamme Karvikselle ruokimme koirat ja nykäisen Mintun syrjään hetkeksi.
"Älä kerro Mimille, että sanon tän sulle", aloitan vaikeasti. Minttu nyökkää.
"No en."
"No... MimisaattaalopettaahoitamisentäälläKarvakuonossa", kerron pötköön ja sitten vielä selvemmin, kun Minttu vaatii selvennystä.
"Ei", Minttu henkäisee ja valuu hänkin seinää vasten. "Ei Mimi."
"Se kysy multa, voisinko mä alkaa hoitaa joko Taraa, Liliä tai Morrista", kerron ja pidän pienen tauon. "Tietty jos mä vaan haluan."
Minttu huokaisee. "Se vois olla aika hyvä, siis kun ne on tottuneet läsnäoloon. Mimihän ramppaisi täällä kakskytä neljä seittemän jos sitä ei estäis." Pieni hymy nousee kasvoilleni.
Ei Mimi tätä paikkaa kykenisi hylkäämään, ainakaan kokonaan.

//Voi mun Mimi ♥ :''( se sitten tais ottaa ja lopettaa. Jatkan siis Mimistä kirjoittamista (en saata rikkoa kolmikkoa) mutta lähinnä koulupuolella ja sillai. Jos et viekusta huomannut, tosiaan pyysin Morsea (Morrista) hoitsuksi.

Vastaus:

Voi, mietinkin eka että oletko huomannut että Mimi lopetti, mutta tästä tulikin taitava tarina taas kerran Nienke. Olet kyllä hyvä hoitaja! Saat tästä 8 tassua, wau!

Nimi: Elina

20.01.2014 14:13
Kävelen innostuneena tietä pitkin, tänään on ensimmäinen päivä Karvakuonossa! Tunnen Kukan, sillä olen kävellyt monesti ohi tästä, ja nähnyt koirat. Heti kun astun Karvakuonon pihalle, monet koirat alkavat haukkua. Hymyilen niille, ja menen ripeästi talolle, en malta odottaa näkeväni Kukan! Koputan oveen, ja aukaisen sen. Seuraava asia minkä näen, on koiralauma hyökkää jalkojeni kimppuun. Tai no ei oikeastaan, vaan tervehtivät minua. Silmäilen koiria, ja näen perällä kauniin koiran, nimittäin Kukan. Kyykistyn sen luokse, ja ojennan kättäni, jota Kukka sitten aluksi haistelee, mutta rohkenee ihan tulemaan luokseni. Nostan sen varovasti syliini, ja silittelen sen selkää. Hymyilen, olen odottanut tätä todella pitkään. Katselen ympärilleni, jos joku olisi lähellä. Kohta tulee joku siihen hymyillen, varmaankin Josku.
"Terve, olet kai Elina?", hän kysyy reippaasti.
"Joo, oon mä", vastaan, ja nousen seisomaan laskien Kukan maahan. Se haukahtaa iloisena ja pyörii jalkojeni ympärillä.
"Teistä tuli kai heti ystävät", Josku nauraa, ja silittää Kukkaa. "No kumminkin, voitte mennä tekemään ulos jotain, tai voittem yös pysyä sisällä, miten vain. Älkää kumminkaan menkö kauas, koska et tunne vielä Kukkaa kunnolla."
Nyökkään, ja odotan, että Josku tuo minulle talutushihnan. En laita sitä Kukalle, mutta otan sen varmuuden vuoksi. Maiskautan sille, ja lähden ulos se kintereilläni. Kukka muuttuu riehakkaaksi heti kun pääsee ulos. Se haukahtaa, ja pomppii ylös ja alas. Nauran sille, ja juoksen vähän matkan päähän. Kumarrun hieman ja taputan reisiäni. En yhtään tiedä, osaako Kukka tämän tempun, mutta kokeillaan. Yllätyksekseni se juoksee riehakkaasti luokseni ja loikkaa syliini. Kukka nuolaisee poskeani, ja pärskähtää ravistellen päätään. Naurahdan, ja kiepahdan ympäri Kukka sylissä. Se haukkuu innostuneena, ja tempautuu irti. Se juoksee välillä minua vilkaisten kauas, ja pysähtyy katsomaan minua. Kukka kallistaa hieman päätään, ja tajuan vinkin. Lähen nauraen juoksemaan sen perään, ja koira juoksee taas kauemmas. Se on vähän niinkuin hippaa, koirien tyyliin.
Lopulta olen ihan hengästynyt, mutta Kukka haluaa vieläkin juosta. Etsiskelen hetken lelua, ja kun menen kysymään Joskulta, hän lainaa minulle sellaista.
"Muista, että voit ostaa omasi!", hän muistuttaa. Nyökkään taas, ja menen takaisin Kukan kanssa ulos. Istahdan itse maahan lepäämään, mutta heitän lelua kauas, jotta Kukka saa vähän tekemistä. Lopulta sekään ei enää suostu juoksemaan, vaan tunkeutuu syliini läähättäen vähän. Silitän sen kaulaa hymyillen, ja lepäämme siinä vähän aikaa tekemättä mitään. Se on rentouttavaa, ja pian huomaan kellon olevan jo paljon. Siirrän Kukan pois sylistäni, ja lähden sen kanssa sisälle. Ovella puhdistan sen tassut, ja päästän sen sitten muiden luokse. Hymyilen katsellessani sitä. Heilautan sille viel kättäni, vaikak ei se sitä huomaa, se on jo innoissaan kertomassa muille leikeistään. Naurahdan ajatukselle, ja käännyn lähteäkseni. Olen törmätä Joskuun, joka seisoo takanani.
"Ai hei, olen lähtemässä juuri kotiin", kerron hänelle.
"Oliko kivaa?", Josku kysyy, ja vastaan myöntävästi. Lähden ulos, ja heitän vielä katseen isoon rakennukseen, ennenkuin kävelen pois pihalta, tietä pitkin kotiin päin. Tulen varmasti huomenna uudestaan!

Vastaus:

Hei hieno ensimmäinen tarina! Tosi kivasti vietit aikaa Kukan kanssa ja touhusittekin jo paljon. Hienosti myös kirjoitat. Hyvä, saat 6 tassua. (Tässä on tainnut käydä joku hassu pikku moka. Kukkaa hoitaa tällä hetkellä Ana, mutta jos tulet takaisin, niin voin kysyä haluaisiko hän ottaa jonkun muun..)

Nimi: essu

19.01.2014 18:18
JATKOA... Niinpä rupean muodostelemaan kisaa. Soitan hoitajille,otan puhelun jossa kaikki hoitajat voivat kuulla sen samaan aikaan. :- Hei hoitajat! Aloitan puhelun. :- hei essu oliko sinulla jotain tärkeää mielessä? :- kyllä on ajattelin järjestää koirien juoksukisat. Koirat jaoteltaisiin koon perusteella sarjoihin pienet koirat, keskikokoiset koirat ja isot koirat. :- mahtava idea essu! Tavataan hoitsuineen päivineen karvishallilla klo: 12.30. Hoitajat kertoivat. :- selvä nähdään siis silloin hei hei! * lopetin puhelun* :- Scooter on aika pakata tarvikkeet lähdemme kisaamaan. Kello olikin jo 12.30 ja kaikki olivat paikalla. Sitten ruettiin rakentamaan. :- No niin. Aloitan sanani. :- jos mimi, minttu, ada, omenapiirakka ja inga menisivät rakentamaan pienten koirien rataa. :- Sitten kari,kisse,pinni,nienke ja krisse menisivät rakentamaan keskikokosten koirien rataa. Ja loput hoitajat isojen koirien rataa. Rakennukset olivat valmiit klo:15.00. JATKUU...

Vastaus:

Kuullostaa hyvältä ja hienosti järjestät tapahtumaa. Voisit kumminkin jättää nuo kaksoispisteet tekstissä pois ja kirjoittaa vaikka vuorosanan seuraavalle riville kuten näin.
- Selvä, nähdään siis silloin. Hei, hei!
Mutta juu, jatkossa siis tassut.

Nimi: essu

19.01.2014 09:11
ALKAA... (viikonhaaste juoksukisa) Herään aamulla unisena ja katson kelloa. :- Ai sehän onkin vasta 8.00, voisin vielä poiketa nukkumaan. Ei ollut kuitenkaan aihetta sillä Scooter piehtaroi lattialla ja oli innostuneella tuulella. Menin laittamaan Scooterille ruokaa, sillä olin tänään karviksessa yötä. PIIP,PIIP kuuluu puhelimestani ääni. Menin katsomaan varovasti. Tuli muistutus:``Järjestä karviksessa tapahtuma`` Niinpä istuin sohvalle ja mietin, että mikä olisi sopiva kaikille. Ei menny pitkään kun keksi ja juuri sopivan. Minä järjestän karviskoirien juoksukisat. JATKUU...

Vastaus:

Okei, kivasti alkoi. Hieman vain pituuta lisää niin hyvä tulee :) Ja kiva että teet viikon haasteen

Nimi: Krisse

12.01.2014 14:58
Kävelen karvikselle menevää tietä pitkin. Olin nimittäin saanut ihka oman hoitokoiran, Lystin, näkisin sen tänään ensimmäistä kertaa, ja tietenkin näkisin monen monta muutakin ihmistä ja koiraa. Kävelin tietä pitkin ja katsoin vielä varmuuden vuoksi taskussani olevaa osoite lappua, kyllä minun pitäisi aivan kohta olla perillä.
Sitten näen kaukana häämöttävän ison rakennuksen, jonka vieressä on toinen rakennus ja… Taidan olla perillä! Astun karviksen pihalle, koirat alkavat haukkua, kävelen pihan poikki ovelle, ja menen sisään. Iloinen koira joukko tulee luokseni hännät heiluen. Huomaan tietenkin ensimmäisenä Lystin. Tervehdin nopeasti muita koiria ja menen Lystin luo. Se nuolee kättäni ja sen häntä heiluu iloisesti. Menen olohuoneen sohvalle istumaan. Lysti seuraa minua, se varmaan tietää että olen sen uusi hoitaja.
Kennelissä ei tällä hetkellä ole muita hoitajia. Tutustun siinä Lystin kanssa kun ovi yhtäkkiä aukeaa ja josku tulee sisään.
-Hei Krisse! Sinä olet tullut tänne! Hauska tavata, josku sanoo hymyillen.
-Hei! sanon ujosti.
-Sinä voit mennä Lystin kanssa vaikka tuohon pihalle hetkeksi, se ei olekaan saanut hetkeen riehua oikein kunnolla, josku huomauttaa.
-Joo, sanon jo hieman rohkeammin.
Sitten menen ovelle ja kutsun Lystin luokseni. Avaan oven ja suuntaamme metsän reunalle. Leikimme hetken, kunnes olen juossut niin paljon että minun on pakko pysähtyä lepäämään. Lysti katsoo minua kummeksuen, ihan kuin se olisi yrittänyt sanoa, että tämähän oli vasta alkua. No, minä ainakin uskon sen, tai ainakin toivon että saan viettää Lystin kanssa vielä paljon, paljon aikaa. Naurahdan sen hassulle ilmeelle. Heitän sille hetken keppiä, siinä minun ei ainakaan tarvitse itse liikkua. Kun me molemmat olemme kyllästyneet siihen samaan: keppi lentää, mennään kepin luokse, otetaan se suuhun ja viedään takaisin, keppi lentää… Menemme takaisin sisälle. Saan äidiltä viestin että on ruoka aika. Sanon heipat joskulle ja Lystille ja lähden kohti kotia.
Kotona muistan, etten ollut ruokkinut Lystiä, pääsen siis (se on hyvä syy äidille) vielä uudestaan karvikseen!

Vastaus:

Kiva ensimmäinen tarina ja hienosti kirjoitit hyvin kaikki oikein, vuoropuhelut ja kaikki :) Lystikin sai purkaa vähän energiaa, hyvä! Saat 5 tassua. Mutta nienke on lystin hoitaja. Tosiaan nyt oletkin jo lopettanut hoidon :/

Nimi: kisse

11.01.2014 22:58
JATKOA... Koko karviksen väki etsi Ticoa lähi metsästä ja ojista mutta sitä ei vain löytynyt."Olemme etsineet jo tunteja eiköhän lopeteta."Josku ilmoittaa itkuisena myös minä itken."Jos joku haluaa jäädä yöksi karvikselle niin voimme levittää oleskeluhuoneen lattialle makuupusseja."Josku kertoo.Melkein kaikki jäävät karvikselle nukkumaan.He käyvät antamassa hoitasuilleen iltaruuan.Kun kello on yksitoista menemme nukkumaan tosin ketään ei nukuta joten päätämme kertoa toisillemme kauhutarinoita(tosi hyvä idea).Seuraavan kerran kun olen hereillä makaan lattian toissessa päässä olen siis kierinyt koko lattian läpi.Minulla on jotenkin sairas olo toivon koko sydämmestäni että en olisi kuumeessa.Josku käy hakemassa kodistaan kuume mittarin .olen maailman "onnekkain" koska minulla on 40 astetta kuumetta joten en voi mennä etsimään Ticoa.Onneksi minullekin on joku tehtävä saan nimittäin vastata puhelimeen kun se soi.Muut lähtevät etsintä retkelle.Puhelin rupeaa pirisemään otan sen käteeni ja sanon."Karvakuonon kennel Kisse puhelimessa.Kuinka voin auttaa?" "Härkösen Päivi täällä olin tilannut niitä A4vihkoja kysyisin vaan että ovatko ne jo tulossa?Kysyy tyyppi joka on puhelimessa.Minä vastaan hänelle"Anteeksi olettte varmaan soittaneet väärään numeroon."Ja läppään luurin korvaan.Pian puhelin pirisee taas vastaan siihen"Kisse Karvakuonon kennelistä." "He!Poliisi täällä olemme löytäneet koiravarkaan joka siis varasti Tico nimisen koiran.Tulisitteko huomenna oikeuden käyntiin Joskun kanssa?"Sanoo ääni puhelimessa. "Selvä tulemme sinne huomenna.Moneltako oikeudenkäynti alkaa?Ja onko Tico löydetty?"Vastaan "Tulkaa oikeus-saliin klo:11.30.koira on löydetty ja se on kunnossa."Poliisi vastaa.Soitan heti Joskulle ja kerron kaiken.Huomenna saadaan Tico takaisen.JES!!!!!JATKUU..

Vastaus:

Hui jännittävää ja hienon juonen olet keksinyt ja kiva käänne tuo että oletkin kuumeessa. Kiva!ja vielä jatkuu

©2019 Virtuaalikennel Karvakuonon - suntuubi.com