Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tänne:

 

hoitotarinat

hoitsua koskevat asiat

 

 

♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Vieraskirja  << <  2  3  4  5  6  7  8  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: kisse

10.01.2014 18:58
Tänään menin karvikselle olin ostanut koiranmakkaraa sillä se oli alennuksessa.Nyt en tarkoita sitä että makkarat olisivat vain Ticolle kaikki muutkin koirat saavat syödä niitä. Lähdimme Ticon kanssa kaupungille.Ihme kyllä jäätelökioski oli auki menin ostamaan Ticolle koiran jätskin."Ottaisin koiran jäätelön herkku tikulla."Sanoin myyjälle."Selvä se tekee viisi tassua."Myyjä kertoi.Annoin rahat ja myyjä antoi jäätelön.Nuolaisin jäätelöä ja annoin sen Ticolle ennen kuin huomasin jäätelö oli jo kadonnut.Yleensä keräämme kaupungilla outoja katseita.Se todellakaan johdu Ticosta vaan minusta.Ihmiset töllistelöevät kun minä kävelen huppari ja gollegehousut päällä pitkin maita ja mantuja onhan minulla myös repaleiset tennarit jotka Tico on syönyt.En siis oikeasti pidä noin ohuita vaatteita sen takia että olisin kovis vaan sen takia kun minulla ei ole muuta.Enää yksi mutka ja olemme karviksella yhtä äkkiä ohi ajaa musta auto en välitä siitä vaan jatkan matkaa.Kuulen askelia takaani ja minua pelottaa.Sitten joku mies tulee ja riuhtaisee Ticon minulta.Sitten mies menee autoonsa Tico kainalossaan kuulen kuinka Tico vinkaisee sitten mies painaa kaasua lähden juoksemaan auton perään mutta mies painaa ihan kunnolla kaasua niin ettei huippu urheiliakaan saisi auto kiinni.Laitan rekkarin muistiin ja soitan Joskulle."Kisse täällä nyt on hätä Tico varasttetiin!!!!"Huudahdan puhelimeen."Ei hätää pakeniko varas autolla mikä oli rekisteri numero?"Josku vastaa tyynesti."Kyllä varas pakeni autolla rekkari oli KÖL-405."Sanon."Selvä soitan poliisille ja käsken muita hoitajia rupeamaan etsimään hei hei!"Josku ilmoittaa.Sitten puhelu sammuu.Pian koko karviksen väki on etsimässä Tico JATKUU...

Vastaus:

Hui, jännittävästi alkoi tämä tarina. Kivasti kirjoitat, muista vain kappaleenjakoa laittaa aina välillä. Jatkossa tassut

Nimi: kisse

05.01.2014 21:40
Anteeks tosi paljon mulla on hirvee kiire joten tää taribna on hirveän lyhyt. Isä kurvasi hirveällä kiireellä karviksen pihaan. Nousin autosta ja juoksin hirveällä kiireellä Ticon luo laitoin sille hihnan ja sitten lähdimme juoksulenkille. Näimme Mustia ja sen tyhmää omistajaa .Kiihdytimme vauhtia kun he tulivat kohdalle. Sitten kun tulin karvikselle ruokin Ticon pikaisesti ja lähdin kotiin.

Vastaus:

Hurjan kiire :D Ehkä kannattaa varata aikaa kun alat kirjoittaman tarinaa, eihän sitä mikään pakko kiireessä ole tehdä. Mutta juu, saat 2 tassua

Nimi: Anna

03.01.2014 19:58
-Jade, istu, sanoin sille, kun olimme matkalla kohti elokuvan kuvauspaikkaa. Bussi pysähtyi.
-Miksiköhän menin bussilla, vaikka paikka on yhden pysäkin päässä, kysyin Jadelta, joka vain heiluttaa häntäänsä kun puhun sille. Portillepäästyämme kysyin, onko elokuvan Varas!Ohjaaja jossain, ja vastaukseksi tuli, että metsässä lähellä karvakuonoa.-Hienoa,sanoin väsyneellä äänellä, tulimme tänneturhaan. Olisimme voineet mennä suoraan sinne metsään, sanoin. Onneksi sinne oli lyhyt matka.

-Alina! Missä olet, huusin kun olimme metsän reunalla.
-Täällä! Alina huusi jostain, katsoin ylös, ja siellä hän roikkui puussa.
-Kuvamme elokuvan keskiosaa, hän selitti. Tulen puusta alas, ja näytän, mihin menette.

-Tässä on Jade ja Anna, Alina esitteli ohjaajalle. -Hyvä, tulkaa tänne, hän vastasi iloisesti. Jade voisi aloittaa siitä, että kuvaisimmeelokuvan alun. Se on helppoa, Jade vain juoksee tuon puun ohi, ja se on siinä.

Harjoitukset sujuivat hyvin, niin ja alkukuvaukset myös, sanon Jadelle. Karvakuonoon tulessani moni oli kysynyt, miten sujui, ja vastaus oli ollut: Hyvin.
Leikimme Jaden kanssa vetoleikkiä. Sitten vein Jaden sisälle, harjasin sen, ja sanoin, että nähdään varmaan huomenna, ja heipppa, ja lähdin kotia kohti. Matkalla mietin, mitähän seuraavissa kuvauksissa tapahtuu.......

Vastaus:

Voi miten jännittävää! Kiva tarina, ehkä vähän enemmän olisit voinut kuvauksista kertoa :) Mutta kiva tarina. Saat 5 tassua

Nimi: Nienke

02.01.2014 21:56
Tämä on uudenvuodenpäivän tarina, vähän myöhässä muttaah...

Pieni toivonsäde (whoo ei viikon haastetta :OOOO)
Kävellessäni aamupäivällä karvakuonoon, tien vieressä makaa paljon raketinjämiä ja paketteja. Yritän kerätä kaikkein suurimpia pois suureen muovikassiin. Karvakuonon - kyltin reuna on hiiltynyt, ja kippaan roskapussin sen vieressä olevaan roskikseen. Nostan kylttiä niin, että se näkyy paremmin puskasta. Karvakuonon pihaan päästessäni huomaan heti, että Chess on ulkona. Se haukkuu innokkaasti, ja pian muut koirat yhtyvät siihen. Niiden hengitykset höyryävät kuulaassa ilmassa. Josku kävelee rappusille.
"Hiljaa!" Jokainen koira vaikenee, joskin Chess jatkaa hetken innostunutta vikinäänsä. Hymyilen Joskulle. Hän kutsuu minut sisälle.
"Ajattelin, että voisitte Mimin ja Mintun kanssa tehdä uuden kyltin karvakuonoon", Josku aloittaa. Nyökkään. "Siis kokonaan uuden, siihen osui eilen raketti ja yksi kulma syttyi hetkeksi palamaan." Josku näyttää minulle uuden kyltin pohjan ja maalipurkit.
"Lähden käymään Cazan ja Mistyn kanssa klinikalla", hän toteaa ja juoksee autolleen. Huomaan etupenkillä Mistyn ylvään kettumaisen olemuksen ja haen sisältä Chessin hihnan. Menen sisään aitaukseen, ja Chess meinaa vetää minut nurin heti alkajaisiksi.
"Ei, Chess. Tänään opetellaan käytöstapoja. Jos sä et niitä minun kanssa opi, Josku joutuu tuhlaamaan rahaansa ammattikouluttajaan. Ja siitä et sinäkään tykkäisi", valistan pentua kiinnittäessäni hihnaa. Se käyttäytyy kerrankin siivosti.
"Tule, mennään pururadalle. Jos olet kiltti, pääset juoksemaankin", totean hymyillen. Chess heiluttaa häntäänsä. Lähdemme kävelemään reipasta tahtia, mutta Chess pysyy vierelläni eikä vedäkään minua. Pari kertaa, kun se yrittää, kiristän hihnaa ja naksautan kieltäni ja Chess palaa viereeni. Pääsemme pururadalle, kun Chess huomaa jäniksen.
Ja kiskoo minut peräänsä. Isken kantapääni maahan ja karjun täysillä "EI, Chess!" Saan kuin saankin innokkaan sheltien vauhdin pysäytettyä. Nuhtelen narttua hieman, ja se painuu maata vasten vikisten.
"No, no, kaikki hyvin kulta, kaikki hyvin", hyssyttelen sitä ja rapsutan sen korvantauksia. Minkäpä innokas koira luonteelleen mahtaa. Vihellän sen mukaani ja kierrämme radan kertaalleen. Sen jälkeen annan tarmoa puhkuvan koiran pinkoa radan ympäri, kunnes se lysähtää lumihankeen läähättämään.
"Viisi kierrosta täysi höyry päällä. Jos sä olisit vinttikoira, sä voittaisit kaikki juoksukisat mitä on", kehaisen ja silitän Chessin päätä. Se nuolaisee kättäni tyytyväisenä. Lähdemme kävelemään takaisin kennelille.

Leikattuani Chessin kynnet Mintun kynsisaksilla, äidiltä tulee soitto.
"Nyt tänne ja heti! Missä sinä taas olet?"
"Ööm, karvakuonossa. Jätin pöydälle sen lapun", vastaan hämmentyneenä.
"Niin jätitkin, anteeksi. Tule kuitenkin kotiin, meillä on päivälliset kello kolmelta." Vilkaisen kännykkäni kelloa. 14:48. Säikähdän.
"Tulen heti!" kiljun luuriin ja ojennan kynsisakset hämmentyneelle Mintulle. Nappaan takkini naulakosta ja juoksen pihalle.

//pikatarina :DD

Vastaus:

hei, kiva perushoitopäivä ja tässä ei ollutkaan niin paljon uudenvuodenviettoa :) Mutta kiva, saat 7 tassua

Nimi: kisse

31.12.2013 23:50
HYVÄÄ UUTTAVUOTTA HOITAJILLE JA HEIDÄN PERHEENJÄSENILLE SEKÄ HOITSUILLE!!!!!JATKUU... Lähdimme tänään Ticon kanssa lenkille. Menimme katsomaan ilotulitusta. Halusin tietää onko Tico paukkuarka.Ei kyllä ikinä Tico ei ole paukkuarka sehän on metsästys koira joka rakastaa pauketta ja räiskintää.Niimpä hölkkäsimme metsän reunalta kaupunkiin.Siinä tuli noin viiden kilometrin lenkki.Tuuppauduin melkein täudelle kaupunginsillalle.Puikkelehdimme eturiviin jotta näkisimme kaiken.Vieressämme oli pikkutyttö vamhempineen.Pikkutytöllä oli korvasuojaimet.Tico varmaan ajatteli että pöljät vanhemmat laittavat lapselle kuulosuojaimet eihän hän kuule ihanaa pauketta!!! Yhtä äkkiä pikkutyttö tarttuu Ticoa korvasta ja repäisee kovasti.Kiskon korvasuojaimet lapsen korvilta ja huudan sille "IRTI TICOSTA!" Kavahdan heti punaiseksi ja pyydän anteeksi että huusin noin kovaa." Ei se mitään saipa Lissu opetuksen miten käyttäydytään." Vastaa ipanan äiti. Sitten tulitus alkaa.Pauketta ja räiskettä kestää pari minuuttia ja sitten pauke loppuu"MITÄ!Ei sen näin lyhyt pitänyt olla." Sitten paikalle saapuu ampulanssi joka menee sinne missä ilotulitukset ammutaan sitten kuuluu kova ääni mikrofonista joka sanoo näin " Anteeksi tulitus pitää keskeyttää. Yksi ampujista on loukkaantunut emmekä voi jatkaa ilman häntä anteeksi olemme hyvin pahoillamme." Minä ja Tico lähdimme takaisiin karvikselle. Annan Ticolle ruokaa,hoidin sen kynnet,pesin ja harjasin sen.Sitten lähdin kotiin. LOPPU!!!

Vastaus:

Oho, aikamoista vilskettä tapahtuikin tarinassasi. Ticosta et kyllä maininnut mitä se tuumasi asiasta tai mitä se teki kun pikkutyttö tarrasi sen korvasta kiinni. Muista vain kertoa mitä koirakin tekee niin hyvä tulee. Hienoa, saat 4 tassua

Nimi: Omenapiirakka

31.12.2013 16:13
Oli uusivuosi olin lähtemässä Karvikselle. Lunta oli satanut vähäisen ajattelin mennä Vilperin kanssa Karviksen hallille treenamaan vähän agilityä.Niin minä saavuin vihdoinkin Karviksella olin läpimärkä lumesta kun oli satanut lunta.Huhuilin Vilperiä ihmettelin missä se oli. "Huhuu Vilperi,missä olet?" huhuilin sitä.Kunnes yhtäkkiä Vilperi juoksi sohvan takaa niin kovalla vauhdilla jalkoihni niin,että kaaduin melkein lattialla.KKun menin pukemaan Josku kysyi "Mihin olet menossa?".Sanoin,että menen Vilperin kanssa Karviksen hallille treenaaman vähän agilityä.Niin minä ja Vilperi lähdimme kävelemään hallia kohti

Saavuimme hallille värisin kylmyyttä Vilperiä ei näyttänyt paleltavan se vain riehui niin,että lumi lähtisi sen turkista pois.Niin me saavuimme sisälle siellä oli upean näköistä sanoin Vilperille "Mennään nyt äkkiä sisälle." Niin me menimme sisälle riisuin ulkovaatteeni naulakkoon ja menimme peremmälle. "Pitää varmaan mennä tuonne." Sanoin Vilperille ja osoitin ovea kohti.

Menimme ovesta sisään ja näimme paljon koiria ja niiden hoitajia siellä oli siellä myös yksi valmentamassa. Sanoin Vilperille "Mennään sekaan vaan." Niin menimme sinne muiden joukkoon puhuin ensin valmentajan kanssa ja sen jälkeen menimme yhdelle esteelle.Esteellä oli nainen ja hänelllä oli paljon Vilperiä isompi koira en saanut rotua päähäni millään en vain tiennyt mikä koira se oli.Minua pelotti hieman koira sillä ajattelin,että se voi hyökätä Vilperin tai minun kimppuun Vilperiä ei pelottanut sen sijaan se yritti tehdä tuttavuuta koiran kanssa.Mutta sitten tapahtui joita kauheaa koira hyökkäsi Vilperin kippuun se iski kiinni Vilperin kaulaan ja yritti purra sitä huusin vain jotain paniikissa.Saimme naisen kanssa irotettua koiran Vilperistäse yritti iskeä uudelleen mutta nostin Vilperin syliini ja vein sen kauemmas.

Kysyin äkkiä valmentajalta tietäisikö han missä lähin eläinlääkäri on hän vastasi,että tässä on lähellä eläinlääkäri.Niin puin äkkiä vaatteet ja otin Vilperin syliini juoksin pihalle ja näin taksin tulevan tieltä.Huidoin käsiäni merkiksi sanoin,että pitää päästä eläinlääkärin sillä oli kiire.Niin taksi ajoi eläinlääkäriaseman pihaan taksikuski kysyi rahaa kaivoin taskujani minullaoli lompakko mukana kaivoin sitä ja siltä löytyi 5 euroa kysyin "Riittääkö tämä? taksikuski tuhahti vain,että "No tämän kerran se käy." Huusin vielä "Kiitos!" Ja niin juoksin sisälle.Juoksin äkkiä vastaanotolle ja sieltä pääsin odotushuoneeseen siinä vain kesti ja kesti kunnes 3 tuntia oli mennyt kutsui lääkäri minut sisään kysyin mitä Vilperille oli tehty ja hän vastasi,että Vilperi oli ollut pienessä leikkauksessa ja,että se pääsisi huomenna pois.Niin lähdin helpottuneena pois eläinlääkäristä poikkesin Karviksen kautta ja kerroin muille kaiken muut olivat kauhistuneita mutta sanoin,että kaikki on hyvin.Niin hain seuraavana päivänä Vilperin pois se oli ihan hyvässä kunnossa mutta meidän piti käyä elänlääkärissä vielä muutaman kerran mutta jo 2 viikon päästä Vilperi oli jo oma energinen ja vauhdikas itsensä.Siinä oli mun tarina tällä kertaa.(:

Vastaus:

Hui, olipa jännä tarina ja hienosti keksitkin juonen jota en osannut aavistaa. Hyvä! Saat 6 tassua!

Nimi: Nienke

31.12.2013 15:19
Lähti kun ammuttuna (viikon haaste 31.12.-11.1.2013)
äiti on antanut minulle luvan olla uuden vuoden Karvakuonossa. Olen riemuissani, aivan kuten Chesskin. Tai itseasiassa, se on innosta sekaisin aina, kun sanon sille jotakin. Sama se. Kävelen mietteissäni kohti Karvakuonoa ja kiljaisen, kun törmään johonkin. Se joku on Karvakuonon seinä. Kohautan olkiani ja astelen kuistille. Kuulen oven takaa töminää, ja vilkaisen taakseni, että portti on varmasti kiinni, ja avaan oven. Vastaani syöksähtää muutama koira, jotka painelevat melkein heti sisälle. Ihmetellen avaan olohuoneen oven ja syy selviää minulle.

Huoneessa ovat kaikki Karvakuonon koirat, hoitajat, ja tietenkin Josku. Chess makaa kuusen alla uikuttaen. Kun se huomaa minut, se hyppää ylös niin että kuusi heilahtaa.
"Wou Chess, rauhassa! eihän siitä ole viikkoakaan kun saitte kuusen viimeksi kaadettua", Josku sanoo Chessille. Se nyökyttää päätään hetken kiivaasti saaden hoitajat nauramaan ja juoksee sitten minun luokseni. Chess viuhtoo sinne tänne koko sen ajan, kun valmistelemme illallista. Lopulta Josku paimentaa sen leikkihuoneeseen, kun se meinaa vetää pöytäliinan alas kulhoineen kaikkineen. Josku huokaisee ja pyöräyttää silmiään, kun Chess ulvoo etutassut leikkihuoneen ikkunaa vasten.
"Mitä ihmettä tuon koiran kanssa pitäisi tehdä?" säikähdän perinpohjaisesti ja sylissäni kantama uunikala meinaa pudota maahan.
"Chessiä ei saa myydä, ei saa! Minä ostan sen, jos meinaat antaa Chessin pois!" Josku katsoo minuun päin ja hymyilee.
"En minä ole Chessiä myymässä, sehän tuo vain lisäväriä kenneliin. Mutta tuo vouhotus pitää saada loppumaan, ja jos sinä et saa sitä koulutettua, soitamme ammattikouluttajalle. Chess pysyy täällä, vaikka se sekoaisi entisestään. Selvä?" Huoahdan helpotuksesta.
"Selvä. Minä ainakin yritän, jos en muuhun pysty." Josku nyökkää ja menee hakemaan toisen mehukannun keittiöstä. Lasken kalavuoan pöydälle ja käyn sitten puhuttelemassa Chessiä. Kun se on vähän rauhoittunut, annan sille narupallon, luppakorvan ja pehmopupun ja palaan valmistelemaan ruokaa. Minä ja Minttu olemme saaneet tehtäväksi jälkiruoan. Charlot Russe - rahkakääretorttu - on melko helppo valmistaa.
"Sinä saat vatkata munat ja sokerin vaahdoksi, okei?" ohjeistan Mimiä samalla tiiraten ohjetta.
"Ja Minttu, voisitko sinä vahtia uunia ja pistää juustopalat sinne?" Minttu nyökkää.
Itse alan pilkkoa aprikooseja rahkaa varten. Yhtäkkiä Mimi kiljaisee ja yläpuolelleni roiskuu munasössöä.
"Minä sanoin vaahdoksi, Mimi, vaahdoksi!" voihkaisen venyttäessäni taikinaa. Mimi on lisännyt siihen jauhoja.
"Noh, siitä tehdään sitten pannukakkuja. Ota uudet munat jääkaapista ja katso, että vatkaat vain munat ja sokerin, sillä ne ovat viimeiset." Mimi nyökkää ja kytkee tehosekoittimen takaisin pistorasiaan. Pilkottuani aprikoosit otan rahkan jääkaapista ja sekoitan ne sinne. Laitan rahkan takaisin kylmettymään, kunnes Mimi saisi vaahdon tehtyä. Jonkin ajan odottelun kuluttua Minttu käärii vaahtosekoituksen rullille ja työntää uuniin.
"Ajastatko sen 14 minuutiksi?" pyydän Mintulta. Sinä aikana kun rullat paistuvat uunissa, me pesemme laseja ja viemme niitä pöytään. Kun kääreet ovat paistuneet, Minttu ottaa ne uunista ja Mimi päällystää kulhon niillä huolellisesti. Sen jälkeen kumoamme rahkan kulhoon ja viemme sen jääkaappiin.

Kun kaikki ovat istuneet pöytään, Josku nousee ylös ja rykäisee. Jokainen kääntää katseensa häneen.
"Taas on kulunut vuosi, jona olemme kokeneet menetyksiä, takaisinpaluita ja monia uusia asioita. Karvakuonokin on kehittynyt paljon. Toivottavasti ensi vuosi on yhtä antoisa. Kiitän teitä tästä vuodesta, hoitajat. Jatkakaa samaan malliin!" Josku kohottaa lasinsa ja kaikki muutkin tekevät niin. Kippistän Mintun kanssa niin että mehua roiskuu laseista. Naureskellen alamme syödä, ja otan lautaselleni lihamureketta. Pääruoan jälkeen tulee jälkiruoka, ja menemme jääkaapille hakemaan tortun. Käännämme sen tarjottimelle ympäri ja se hytisee hetken äklöttävästi, mutta asettuu sitten. Koristelemme tortun vielä pikaisesti valkosuklaarouheella ja mintunlehdillä, ja kannamme sitten luomuksen pöytään. Charlot Russe menee nopeasti kaupaksi, ja ruoan päätteeksi kaikki voihkivat tuoleillaan ähkyssä. Sitten Josku havaitsee kellon olevan pian kuusi, ja viemme koirat kellariin, kun toiset siivoavat. Josku napsauttaa levysoittimen päälle ja ilman täyttää rauhallinen, mutta hauskankuuloinen kappale. Chess pökkää päänsä syliini - Josku on päästänyt sen leikkihuoneesta. Silittelen puolinukuksissa olevaa koiraa onnellisena. Josku nyökkää ja katsoo kelloaan. Ensimmäinen raketti ampaisee taivaalle ujeltaen ja pamahtaa. Chess säpsähtää sylissäni, mutta ei hermoile sen enempää. Hymyilen portaiden viereisellä seinällä jököttävälle suihkepullolle, joka erittää koiria rauhoittavaa suihketta, mutta ei vaikuta ihmisiin millään lailla. Onneksi olimme äidin kanssa löytäneet niitä muutaman ja tuoneet Karvakuonoon. Kisse napsauttaa television päälle ja hapuilen viereisestä hyllystä itselleni Koiramme - lehden. Selailen sivuja kiinnostuneena, kun Mimi pukkaa minua kivuliaasti kylkeen ja osoittaa Joskua, joka viittoo hoitajia ja muutamia urheimpia koiria mukaansa pihalle ilotulitusta katsomaan. Käsken Chessin istua ja lähden nousemaan portaita ylös. Josku ottaa eteisen pöydältä tähtisädetikkupaketteja. Hän jakaa niitä jokaiselle kuusi.
"Voitte ottaa tulen tuolta portin vierestä ulkotulista", Josku sanoo. Otan käteeni ensimmäisen tikun ja väännän sen kahvan kulman muotoiseksi. Sitten tökkään kärjen tuleen. Ei kulu pitkään, kun se alkaa rätistä ja päästä kimpoilevat tähteä muistuttavat kipinät. Alan pyörittää tikkua kädessäni, ja sen savu jättää ilmaan ympyrän. Minttu kirjoittaa ilmaan toistuvasti 'Neppa', kun taas Mimi on vaihtanut taannoisen lumiukkomme kädet tähtisädetikuiksi. Kun olen pyörittänyt tikkua tarpeeksi, teen siihen koukun ja viskaan pihakoivuun, jossa se alkaa singota kipinöitä maahan. Minttu matkii minua ja saa tikkunsa melkein latvaan saakka. Josku naureskelee meidän keksinnöillemme, ja katselemme sitten hetken ilotulitusta. Sen jälkeen palaamme kellariin, jossa Chess hyppää syliini uikuttamaan heti kun pääsen istumaan. Silitän sen päätä ja halaan sitä lujasti. Voi toista. Josku käy vaihtamassa sumuttimen ja Chesskin rauhoittuu.

Puoliltaöin Josku kutsuu meidät jälleen pihalle, ja ihastelemme vuoden vaihtumisen ilotulitusta.
"49, 48, 47, 46, 45..." Josku laskee sekunteja kellostaan. Käytämme loput tähtisädetikut loppun.
"3, 2, 1... HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!" Metsän ylle pamahtaa kullanvärinen ilotulitus, joka muodostaa kuvion '2014'. Hypimme pihalla kiljuen ja halailemme toisiamme. Yhtäkkiä Chess ryntää rohkeuspuuskan saattelemana pihalle ja nuolee nenääni, kunnes lähellä pamahtaa ja se syöksyy ulvoen takaisin sisään. Hymyilen kuitenkin leveästi. Chess voitti pelkonsa, vaikka vain kolmeksi sekuntiksi. Onhan sekin jo alku. Menemme takaisin sisään, ja päästyämme kellariin, Josku ojentaa kaikille jäätelöannokset. Koirat saavat muutaman herkkupalan per kuono. Pelailemme lopun iltaa, kunnes isältä tulee kotiintulosoitto.

Vastaus:

Ihana hilpeä tarina ja kuvailit taas hienosti kaiken. Joissain kohdissa olisi voinut olla enemmän kappaleenjakoa niin teksti olisi ollut helpompi luettava. Mutta tosi kiva tarina, saat yhteensä 12 tassua. Onnea!

Nimi: Nienke

30.12.2013 10:17
Mutanaama (viikon haaste 3.11.-10.11.2012)
Kävelen leutona aamupäivänä kohti Karvakuonoa. Siis todella leutona, lumi on sulanut muutamista kohdista. Jonkin aikaa käveltyäni vastaan tulee tuttu rujon huvittava Karvakuonon-kyltti, ja kymmenen minuutin kuluttua pyyhin rapaa kengistäni kennelrakennuksen kuistilla. Vastaani syöksyy tuttu koiralauma joka toivottaa minut tervetulleeksi. Chess loikkaa vatsani päälle ja nuolee naamani läpimäräksi. Nauraen pyyhin hihaan naamaani ja nousen ylös. En kuitenkaan näe ketään eteishuoneessa, joka hämmästyttää minua. Katsahdan ilmoitustaululle. Siinä kiikkuu vaaleanpunainen muistilappu.
'Hei rakkaat karvakuonolaiset! Olen hoitajakadulla siivoamassa paikkoja, sillä kaikki on kuin pommin jäljiltä. Apu voisi olla mukavaa. Tulen kuitenkin kello neljään mennessä. ~Josku'
En juuri epäröi, kun haen Chessin hihnan kaapistani ja kiinnitän sen nartun pantaan. Lähdemme ulos. Päästyämme hoitajakadun ja satamakadun risteykseen Chess huomaa jotakin jumalaista.
Valtava kuralätäkkö.
Kiskon koiraa voimieni takaa hoitajakadulle päin, mutta jalkani lipeää ja meinaan kaatua. Siinä samassa Chess syöksyy kieriskelemään mudassa ja saan karjua ääneni käheäksi ennen kuin se suostuu luokseni.
"Chess,hyi! Tämä tietää pesua." Chess vinkaisee 'pesu' sanan kohdalla. Jatkamme eteenpäin hoitajakadulle, ja toivon ettei kukaan näkisi rapaista koiraani.
Katu tosiaan on kuin trombin jäljiltä. Joulukuusi nojaa hoitajien kaupan katosta vasten ja kurkisteltuani ikkunoista sisään, kaupoissa on sama tuhottu näkymä, jopa kahvilassa, jossa pöytiä on nurin ja kassakone on pudonnut tiskin taakse lattialle. Hetken kierreltyämme nään Joskun koiratarvikeliikkeessä. Menemme Chessin kanssa sisään. Yläpuolellamme oleva kello kilahtaa, kun avaan oven. Josku huomaa meidät.
"Ai hei Nienke! Ihanaa että tulit avuksi. Missä Chess on rypenyt?"
"tuolla Satamakadun risteyksessä", vastaan nolostellen. Josku kehottaa minua päästämään Chessin koiranhoitohuoneeseen. Vietyäni uikuttavan nartun sinne Josku pyytää minut seuraamaan. Treeniosaston hylly on kaatunut kumoon kuin dominonappula, ja kuin ihmeen kaupalla sitä seuraava on pysynyt pystyssä. Alamme työntää hyllyä seisaalleen, ja saammekin sen nostettua. Josku pyyhkäisee otsaansa. Asettelemme tavarat hyllylle ja menemme kumpikin eri suuntiin siivoamaan kauppaa.

"No niin, ensimmäinen kauppa kunnossa. Jäljellä enää seitsemän", Josku sanoo lannistettuna ja huokaisee. Yhtäkkiä kuulen kadulta ääniä. Avaan oven.
Kadulla seisovat Mimi, Minttu, Kisse sekä viisi muuta hoitajaa. Josku piristyy.
"Tytöt! tulkaa tännepäin. Kisse ja Ada menevät kahvilaan, Omenapiirakka hoitajien kauppaan, minä tulen sinne myöhemmin, Essu ja Senja kirjastoon, Maris jäätelökioskille ja loput minun mukaani." Jakaudumme ryhmiksi ja minä, Mimi, Minttu ja Cinnaksi esittäytynyt tyttö seuraamme Joskua.
"Selvä. Mimi, Cinna, Nienke, menisittekö nostamaan kuusta? ja Minttu, tulisitko auttamaan minua leikkipaikan korjaamisessa?" Minttu nyökkää. Me haemme tikkaat ja alamme nostaa aukion kuusta pystyyn.

Saamme urakan tehtyä, kun katulamput ovat jo syttyneet. Josku tarjoaa meille juomista ja syömistä kahvilasta, ja juttelevana ryhmänä lähdemme kohti Karvakuonoa, kun keksin jotakin.
"Tulen ihan kohta perässä!" huudan muille ja lähden juoksemaan Satamakadulle Chess perässäni. Juoksen, kunnes näen sen, mitä odotinkin. Kipaisen takaisin muiden luo.


"...ja katujyrätkö olivat syyllisiä hoitajakadun kaaokseen?" Josku kysyy hämmästyneenä.
"Jep. Ne ja vanhan venevuokraamon purkaminen. Koska hoitajakatu on vain vähän ylempänä, maan tärähtely vaikutti siihen enemmän. Purkuaikataulussa oli eilinen päivä, ja isä kertoi, että uuden asfaltin levitys ja purkaminen tapahtuisi samoihin aikoihin. Isä on töissä siinä firmassa, joka kilpailutti urakan", selitän suu vaahdossa. Josku nyökkää.
"No, hyvä että asia saatiin selvitettyä." Muiden hoitajien mentyä pois keittiöstä Josku tulee luokseni.
"Kiitos, että autoit minua hoitajakadun siivoamisessa ja selvitit mysteerin. Tässä sinulle ja Chessille pieni lahja", Josku sanoo ja hymyilee. Avaan pakkauksen ja hämmästyn, kun sieltä paljastuu vinkuva pehmopupu. Virnistän Joskulle ja kipaisen sitten Chessin häkille.
"Katso mitä sä sait, tyttö!" Chess haukahtaa ja syöksyy pupun kimppuun. Nauraen revin pupun Chessin suusta.
"Hei! revi narupalloasi mielummin, hösläri." heitän pupun lelukoriin ja vedän sieltä narupallon. Chess meinaa seota riemusta. Revimme naruparkaa, kunnes isä tulee hakemaan minua.

Vastaus:

Kiva tarina ja huolellisesti kirjoitettu. Käytit elävää kieltä, tosi hienoa Nienke! Ja taas hienosti suoritettu haaste. Saat 7 tassua + 4 tassua. :) Eli 11 tassua, hyvä!

Nimi: Nienke

29.12.2013 11:53
Perheen uusi hetkellinen tulokas (viikon haaste 21.10.-28.10.2012 & 29.9.-6.10.2012 voi luoja, viikon haaste- addikti ilmoittautuu :DD mutku en ikinä keksi mitään itte.)

Kello on kahdeksan, kun läimäisen herätyskellon hiljaiseksi ja lasken Sofin alas sängystäni. Samassa muistan mikä päivä nyt on. Chess tulee meille yökylään! Heitän peiton syrjään ja (valitettavasti) Sofin päälle. Kissa mouruaa hetken peiton alla ja työntyy sitten sen sisuksista. Puen äkkiä päälleni ja juoksen kiljuen isän ja äidin makuuhuoneeseen.
"HERÄTYS! me lähdetään hakemaan Chessiä NYT!" kiskon isän peiton pois ja avaan verhot. Äitikin avaa silmänsä, kun sokaiseva aamuaurinko työntyy hänen silmiinsä. Hoputan isää pukemaan ja kipitän itse alakertaan. Ahmin murot nopeasti naamaani ja yskin hetken, kun osa juuttui kurkkuun. Sieppaan reppuni ovenpielestä ja syöksyn autotalliin odottamaan isää. Kun hän sitten saa aikaiseksi raahata itsensä autoon, puhkun tarmoa.
"Iskä, eihän äiti saa mitään astma-infektiota?" kysyn isältä selaillessani radiokanavia.
"Ei, hän on ottanut lääkkeensä. Nienke, älä räplää niitä vastaanottimia, ne menevät rikki." vedän käteni pois nappulalta ja jätän suomipopin soimaan.

Josku on meitä vastassa, kun pääsemme Karvakuonon ovesta sisälle. Ensimmäisenä käyn tervehtimässä Chessiä.
"Nienke! Moi", Minttu hihkaisee takaani. Nousen pystyyn ja käännyn.
"Mä saan Chessin tänään yökylään!" sanon riemuissani. Minttu nyökkää iloisesti.
"Me lähdetään Nepan kanssa kelkkaradalle. Nähdään!" kävelen Chessin häkille ja nostan sen korin ylös. Chess seuraa vierestä uteliaana. Vien korin takakonttiin ja palaan hakemaan Chessin ruoka- ja vesikuppeja. Pakattuani ne reppuuni etsin Chessin kaikki lelut sekä sen unilelun ja annan ne isän kannettavaksi. Josku lainaa minulle kennelin vanhoja turvavyövaljaita, ja hän pitelee Chessistä kiinni, kun ähellän ne sille päälle. Tarkistan vielä, että kaikki on mukana. Jep. Talutan Chessin autoon ja kytken sen takapenkin turvavyöhön. avaan toisen puolen oven ja istun nartun viereen. Veljet, tästä tulisi hauskaa.

Viemme ensin kaikki tavarat paikoilleen isän kanssa, ja palaan sitten hakemaan Chessiä.
"Täällä sitten asuu leijonakuningatar, jota kannattaa varoa", selitän sille. Chess katsoo minuun silmät ymmyrkäisinä. Naurahdan ja avaan ulko-oven. Kerään voimia ulko-eteisessä ja astun sisään.

Chess haukahtaa. Sofi tassuttelee yläkerran tasanteelle, huomaa koiran sen reviirillä, nostaa karvat pystyyn ja sähisee. Sylki roiskuu minulle asti. Minun arvoni ei tosiaankaan tainnut nousta Sofin näkökulmassa. Pöljä Chess vain heiluttaa kissalle häntää ja seuraa minua Sofin ohi omaan huoneeseeni. Asetan korin sänkyni päähän ja lelukopan huoneen toiselle puolelle. Vien ruokakupit keittiöön ja laitan turvavyövaljaat, hihnan ja kaulapannan naulakkoon. Sitten haen Chessin omasta huoneestani ja menemme pihalle.

Heittelen lumipalloja Chessille. Miinusasteita on ehkä puoli, joten pallot pysyvät kasassa mutta rikkoutuvat heti kun osuvat johonkin. Tässä tapauksessa Chessin kuonoon. Muutaman pienemmän ja vetisemmän Chess onnistuu syömään, ja lopuksi Chess piehtaroi näyttävästi lumihangessa. Muutama naapuri katsoo hieman ihmeissään. Nauruni raikuu kadulla. Leikimme vielä naapurin tytön kanssa koiralumisotaa, jonka lopuksi Chessin turkista roikkuu valtavia lumipaakkuja. Menemme sisään, ja paimennan Chessin kylpyhuoneeseen. Kuivaan sen tassut ja turkin ja irroitan paakut. Chess nuolaisee nenääni, kun käärin sen pyyhkeeseen. Kannan painavan lastin keittiöön, jossa kaadan Chessin ruokakuppiin raksuja. Laitan myös lisää vettä juomakuppiin, ja teen itselleni kaakaota. Istun pöytään ja katselen ikkunasta ulos. Ulkona ollessamme hiljainen lumisade on yltynyt kunnon myräkäksi. Samassa tapahtuu jotakin ihmeellistä. Sofi kävelee keittiöön ja sähähtää aluksi Chessille, mutta kun Chess väistyy ruokakuppinsa edestä, Sofi puskee sen etujalkaa! Tuijotan näitä kahta monttu auki, kunnes Chess alkaa pökkiä päällään pohjettani ja tajuan istuvani edelleen kaakaomuki toisessa kädessä keittiön pöydän ääressä. Hörppään kaakaon loppuun ja nousen ylös.

Illalla äiti lämmittää saunan, ja antaa Chessillekin luvan tulla, jos pesisin sen ennen saunaan menemistä.
"En lupaa yhtään mitään", puuskahdan ja retuutan Chessin kylpyammeeseen. Se pyristelee ulisten vastaan, ja kylpyamme moikuu sen talloessa sitä. Avaan hanan ja kaadan koirashampoota kädelleni. Säälimättömästi alan vaahdottaa Chessin turkkia välittämättä sen haukkumisesta. Huuhtelen koiran vielä kunnolla ja kuivaan sen. Chess istuu kylpyammeessa hetken pöllämystyneenä ja annan sille herkun. Siihen Chess herää. Avaan saunan oven ja Chess loikkaa alimmalle lauteelle. Kiipeän itsekin sisälle ja lyön löylyä kiukaalle. Äiti istuu polvet koukussa ylimmällä lauteella. Hiki virtaa, ja kahdesti käymme Chessin kanssa vilvoittelemassa parvekkeella. Tarjoan sille vettä kupista, ja Chess latkii sen kiitollisena. Sen turkki on aivan märkä hiestä. Raukka joutuu kahdesti kylpyyn saman päivän aikana. Lopulta Chess loikkaa lauteiden alle ja ulahtaa helpotuksesta käydessään maate kylmille kaakeleille.
"Onhan tuosta koirasta aika lailla enemmän seuraa kuin Sofista", äiti hymähtää kun silittelen Chessiä lauteen reunalta. Nyökkään. Oikeastaan Sofi on meillä sen takia, että se on oma kasvattimme. Sofikin on saanut jo yhden pentueen, ja pennut ovat hyvin haluttuja. Elämmekin suuresti Sofin suvun pentueiden ja varausmaksujen kontolla. Jo nyt meillä on viisi varausta Sofin seuraavalle pentueelle, jonka se saa todennäköisesti kolmen-neljän vuoden päästä. Nousen lauteilta ja käyn suihkussa. Sitten on taas Chessin kylpyrääkin aika.

Iltapalalle mennessämme Chessin turkki näyttää pöyheämmältä kuin koskaan. Ilmastointilaitteesta huriseva ilma pelmustaa turkkia vielä entisestään, ja kipasen ottamassa kuvan Joskua varten. Lähetän kuvan sähköpostiin. Hetken kuluttua Josku vastaa, ettei ikinä ollut nähnyt Chessiä yhtä siistinä. Vastasin hymynaamalla ja annan Chessille vaivihkaa puolet kinkkuvoileivästäni.

Yritän ohjata Chessiä sen omaan koriin, mutta sheltie ei suostu nukkumaan omassa pedissään vaan vaatii minun viereeni. Huokaisten annan koiran hypätä sänkyyni. Nukun jonkin aikaa, kunnes herään siihen, että Chess makaa vatsani päällä ja kuolaa naamalleni. Siirrän koiran varovaisesti pois päältäni ja nukahdan uudelleen Chessin kainaloon.

Aamulla Chess nuolee minut hereille. Kikattaen avaan silmäni ja annan sille kunnon pusun. Chess on varastanut yön aikana peittoni näköjään itselleen. Sofi seisoo ovenraossa ja luikahtaa pois, kun nousen istumaan. Chess möngertää peiton alla ja loikkaa sängyn päästä pois. Äiti kutsuu minua aamupalalle.
"Huomenta", sanon haukotellen. Äiti katsahtaa minuun silmälasiensa takaa ja hymyilee.
"Huomenta. Kuule, mitäs sanoisit jos ommeltaisiin Chessille oma unilelu?"
"Joo!" ruokin pikavauhtia Chessin ja Sofin, puen päälleni ja päästän Chessin juoksemaan pihalla siksi aikaa, kun etsimme varastosta äidin vanhan ompelukoneen. Äiti virittelee langat kohdilleen, kun minä ehdin tilkkukorista sopivaa kangasta leluun. Päädyn kolmeen kankaanpalaan: marjanpunaiseen, jossa on pieniä valkoisia kukkasia, rusehtavanvihreään ruutukuvioiseen sekä keltaiseen koiranpentukankaaseen. Äiti etsii vanhan luppakorvakoirakaavan arkistoistaan ja alamme tehdä lelua.

Tunnin kuluttua päästän Chessin sisään. Haen lelun keittiön pöydältä ja heiluttelen sitä sen edessä. Chess heilauttaa häntäänsä ja syöksyy lelun kimppuun. Se pysyy kasassa äidin tekemien ekstraresorien ansiosta. Revimme leluparkaa, kunnes isä tulee sisään ja sanoo, että meidän pitää lähteä. Käyn hakemassa Chessin lelukopan ja korin, kun isä hakee muita tarvikkeita. Laitan tottuneesti ympäriinsä viuhtovalle koiralle valjaat ja talutan sen autoon. Vien loput tavarat takakonttiin ja istahdan takapenkille. Yökylä on mennyt nopeasti, ehkä liiankin. Mutta varmasti saan Chessin uudelleenkin yökylään, ajattelen ja piristyn.

Kävelen Chessin kanssa pihan läpi. Chess piristyy nuuhkiessaan tuttuja hajuja, ja sen korvat ovat aivan pystyssä. Avaan oven ja Chess jolkottelee ohitseni Joskun rapsutettavaksi lelu suussaan.
"Joku on tainnut saada uuden pehmolelun", Josku sanoo ja kiskoo luppakorvaa leikillään Chessiltä. Hymyilen vastaukseksi.
"Sain muuten sen sinun kuvasi. Ikinä en ole nähnyt Chessiä niin hienona", Josku kehuu.
"Ommeltiin se lelu äidin kanssa. Toivottavasti kestää." Josku nyökkää ja johdattaa minut piparille ja maitolasilliselle, samalla kun Chess peuhaa muiden koirien kanssa jälleennäkemisen riemusta. Isä antaa minulle luvan jäädä kennelille loppupäiväksikin.

"No, miten meni?" Mimi kysyy, kun lösöämme sohvalla katsomassa televisiota koirien kanssa.
"Hyvin. Saunottiinkin Chessin kanssa, vähän tuli hiki mutta hyvin selvittiin", kerron samalla kun silittelen Chessin selkää sen maatessa sylissäni.
"Muistan kun Neppa oli meillä eka kertaa yötä", Minttu sanoo haikeana.
"Kävikö mitä?" kysyn uteliaana.
"Sohvatyynyt riekaleina ja auto ojassa", Minttu tokaisee lyhyesti. Nauramme Mimin kanssa niin, että meinaamme pudota sohvalta. Minttukin nauraa ja suukottaa Neppaa kuonolle. Neppa pärskähtää. Kikatamme vielä tovin yhdessä, kunnes minun täytyy lähteä.

Toivottavasti tällaisia muistoja tulee vastaan vielä monta Chessin kanssa.

//voisitko lisätä luppakorvalelun Chessin tavaroihin? (: voin kyllä maksaa siitä jotain.

Vastaus:

Wau miten hieno ja piitkä tarina. Kirjoitit tosi kivasti ja teillä vaikutti olevan todella hauskaa! Hurjan paljon ideoita sinulta kyllä löytyy ja ihania hetkiä Chessin kanssa. Hienoa, saat tästä 21 tassua, hurjaa! Ja lisään pehmolelun, ei tarvitse maksaa.

Nimi: Nienke

28.12.2013 16:44
Agilitymestari (Viikon haaste 10.11.- 17.11.2013 & 27.7- 7.7 ... nää on vaan ihania ;D)
Tänään olisivat juoksukisat, joihin osallistuin Chessin kanssa. Olin päässyt jo kuudelta Karvakuonoon, kun isä oli kyydinnyt minut matkalla töihin. Josku oli käynyt avaamassa oven ja palasi nukkumaan. Kävelen koirahäkeille.
"Chess!" Harmaankirjava koira nostaa päänsä korista ja juoksee jalkoihini peuhaamaan. Se on selvästi aivan riemuissaan, kun tulin sen luo. Kuten joka päivä. Kun Chess on lakannut hyperventiloimasta, napsautan sen hihnaan ja rapsuttelen sitä, kunnes kuulen kuistilta kolinaa ja Mimin huhuilun. Käyn avaamassa oven ja Tara syöksähtää ohitseni Morris vanavedessään. Lili on tussahtanut nenälleen ja vinkuu olohuoneen ovella.
"Hei pikkuiset! Lili, älä itke. Mimi auttaa." Tyrskähdän kun Mimi lässyttää hoitokoirilleen. Mimi nostaa katseensa.
"Ai moi Nia." virnistän lempinimelleni. Chess kiehnää edelleen jaloissani.
"Kuule, lähdetäänkö ennen kisoja hallille Agilityä treenaamaan? Vois olla hauskaa. Josku sanoi että sillä tavalla saisi Chessinkin energiaa purettua."
"Joo, mä vaan ruok-"
"Joskun kanssa ruokittiin jo. Tule!" Mimi käy ottamassa koiriensa kaulapannat ja hihnat kaapistaan, ja ihailen hetken Morriksen nimilaatan säihkettä kattolampun valossa. Mimi pukee vielä vastaan pyristelevälle Lilille sademantelin sekä Taralle ja Morrikselle heijastinhuivit. Nolostun hieman, Chessillä on vain antiikinaikainen kaulapanta ja hihna, jotka olen saanut Joskulta näin alkuun. Mimi ei näytä huomaavan sitä.
"Mennään."

Agilityhallissa ei ole meidän lisäksemme muita kuin lunnikoira, joka opettelee putkeen menemistä. Totta puhuen, minua jännittää, kuunteleeko Chess minua laisinkaan. Aivan kuin Mimi olisi lukenut ajatukseni, sillä hän lainaa koirapilliään minulle.
"Tara ja Morris ei tarvitse sitä, ne tottelee muutenkin. Muista: kaksi lyhyttä on luoksetulokäsky, yksi lyhyt hyppy, neljä lyhyttä putki, neljä pitkää lauta, viisi lyhyttä tarkoittavat muuta estettä, kolme pitkää pysähdystä ja yksi pitkä vapaakäsky. Josku on opettanut kaikille Karviksen koirille ne käskyt." Nyökkään. Kaipa minä nuo muistan. Käsken Chessin seurata ja otan siltä hihnan pois. Hämmästyksekseni se ei lähde lipettiin, vaan tapittaa minua edelleen nappisilmillään. Ohjaan koiran radan alkuun, jossa on hyppyeste, ja puhallan lyhyesti. Chess ampaisee esteen yli ja kaartaa putkea kohti. Sekunnin murto-osan se meinaa kiertää putken, mutta puhallan pilliin neljä kertaa nopeasti ja se sukeltaa putkeen. Putken jälkeen on kolme estettä, jonka jälkeen lauta. Chess hiljentää vauhtiaan ja haukahtaa. Puhallan neljä pitkää kertaa, ja Chess lähtee astelemaan epäluuloisesti kohti lautaa. Laudalta pois se kävelee jo rohkeammin. Kiihdytän koiran vauhtia seuraavalle esteelle juoksemalla radan vieressä ja puhallan käskyjä. Päästyään viimeisen esteen yli (rengaseste) Chess jolkottaa luokseni ja lysähtää jalkojeni päälle huohottamaan.
"Se meni hyvin, ottaen huomioon että olet hoitanut tuota kolme päivää", Mimi sanoo ihailua äänessään. Paisun ylpeydestä. Chess nuolaisee kättäni, ja annan sille herkkupalan. Seuraamme vielä Mimin koirien suoritukset ja siirrymme Chessin kanssa kahvioon, kun Mimi vie Lilin pienten koirien radalle. Sille meinaa pari kertaa käydä köpelösti vähän isommille koirille tarkoitetuilla esteillä, mutta pienellä avittamisella se pääsee hienosti niistäkin yli. Mimi kävelee luokseni kahvioon ja tilaa itselleen korvapuustin ja teetä. Itse tyydyn maitokahviin.
"Chess on tosiaankin agilitykoira", sanon Mimille ja pyörittelen lusikkaa kahvissani. Mimi nyökkää ja haukkaa palan korvapuustistaan. Juttelemme jonkin aikaa kilpailuista, joihin Mimi on ilmoittautunut Morriksen kanssa, ja lähdemme sitten kävelemään koirien kanssa kohti kilpailukenttää.

Kenttä on täynnä lunta, joka tosin on niin kevyttä, että siinä voi juosta.
"Ai kun kiva haaste", Mimi tokaisee sarkastisesti. "Morris vihaa sitä, kun sen helmoihin tarttuu lumipaakkuja." Nyökkään ja katson Chessiä, jonka häntä vispaa kuin helikopterin siivet. Jep, halukkuudesta emme ainakaan saisi kehitettyä ongelmia. Pian Josku pyyhältää paikalle koiralauman kanssa. Lähempää katsottuna huomaamme mukana vaaleanruskean kirjavan collienartun.
"Friidu!" Mimi hihkaisee. "ja Misty, Cassy, Caza ja Rio!" suupieleni kohoavat, kun Friidu yrittää napata lähtölistaa Joskun kädestä. Kävelemme koirien kanssa lähtöön (Morriksen hypätessä metrin ilmaan aina kun sen jalka uppoaa lumeen tallattuun polkuun) ja etsimme omien koiriemme radat. Näytän Mimille peukkua, kun Josku kuuluttaa kisan alkavaksi. Sormeni hapuilevat hihnan pikalukkoa, kun Josku laskee lähtönumeroita.
"Kolme...kaksi...yksi... NYT!" irroitan lukon samalla hetkellä kun kuulen laukauksen ja lähden juoksemaan radan viertä, että ehtisin maaliin ennen koiraani. Päästyäni maaliin huudan Chessille "tänne", joka vain lisää sen pontta. Sheltie melkein lentää lumen yläpuolella kuin rasvattu salama. Viime metreillä musta australiankelpie nousee sen vierelle, ja koirat käyvät kiivasta kamppailua maalilinjaan asti. Kelpie kuitenkin tussahtaa pienesti lumeen, ja alan karjua silkasta ilosta tajuttuani Chessin voittaneen. Mimi kannustaa Morrista edelleen juoksemaan luokseen, kun minä halailen ja suukottelen pientä mestariani. Kävelemme palkintojenjakoon, jossa Chess nostetaan voittajan pallille. Se vikisee ja yrittää hypätä luokseni, mutta lasken käsiäni alaspäin ja Chess asettuu istumaan pallille. Sille asetetaan seppele kaulaan ja minut pyydetään sen luo. Meinaan alkaa kirkua saadessani metallipokaalin ja palkintonamipussin käsiini, mutta hillitsen itseni. Hymyilen Joskulle, joka ottaa minusta ja Chessistä kuvan. Sen jälkeen vien seppeleen tavaroidemme luo ja käymme Mimin kanssa ostamassa kojuista Chessille lilan narupallon ja Morrikselle lohdutuslelun, jota se alkaakin heti raadella. Kävelemme rupatellen Joskun autolle ja laitamme tavarat takakonttiin ylälokeroihin ja annamme koirien hypätä alas. Mimi ottaa Lilin kuitenkin syliinsä. Juttelemme Joskun kanssa koko matkan Karvakuonoon saakka.

Karvakuonossa ruokimme Mimin kanssa koirat ja leikimme niiden kanssa vielä leikkihuoneessa. Chess kiskoo uutta narupalloaan ponnekkaasti, kunnes se väsähtää. Vien pienen tyttöseni häkkiin, jossa Felix ja Salli nukkuvat jo tyytyväisinä. Chess menee makaamaan pedilleen, mutta alkaa vinkua, kun meinaan lähteä. Istun paikallani Chessin pää polvella silittelemässä sen korvia, kunnes se nukahtaa syliini. Varovaisesti nostan sen pään petiin ja hipsin sitten hakemaan tavaroitani ja vaatteitani. Hetken odottelun jälkeen isän Audi kaartaa pihaan ja hyppään kyytiin.
"Mitenkäs meni?" hän kysyy ja katsoo minuun.
"Hyvin, käytiin Chessin kanssa agilityhallilla ja juoksukisoissa jotka Chess voitti!" Kotimatkan ajan papatan kisatapahtumia isälle, joka nyökkäilee sopivissa kohdissa. Tyytyväisenä menen suoraan nukkumaan ja yllätyn, kun Sofi käpertyy kainalooni kerälle. Hymyilen pimeässä onnellisena. Aika lailla kaikesta.

//ai niin, Chessille temppuihin "seuraa" ja "tänne" sekä "hyppää" "putki" ja "lauta". hehe :D

Vastaus:

Hieno ja vauhdikas tarina. Et tainnutkaan tehdä tuota 27-7.7 haastetta jossa piti opettaa koripalloa? Mutta ei se mitään, agility olikin vauhdikasta. Tosin en ole koskaan kuullut että agilityssä opetettaisiin pillikäskyillä, yleensä sitä ohjataan kädellä. ja vielä en suosittele Chessin kanssa menemään keinulautoja ja puomeja kun eka pitää opetella putket ja esteet hyvin :) Mutta kiva tarina. Saat 8 tassua + 4 extraa eli 12 tassua! Hyvä!

Nimi: Minttu

27.12.2013 19:15
UUTTA VUOTTA ODOTELLEN

Kävelin Karvikselle päin sakeassa lumipyryssä. Pidän siitä, kun lumihiutaleet leijailevat rauhallisesti maahan luoden kimmeltävät nietokset, mutta nyt jäähileet lentelivät silmiini ja tuuli piiskasi kasvoja. Pakkastakin oli varmaan reilut viisi astetta. Hyvähän se vain oli, että saatiin lunta maahan, mutta jouluna ei ollut satanut muuta kuin vettä, joten valkea joulu oli jäänyt haaveeksi.
Karvakuonon portti näkyi jo. Vai oliko se portti? Kenties se oli vain harha, joka johtui kinosten muovaamasta maisemasta ja silmiin kohmettuneista jääkiteistä.
Ei, oli se kennelin portti. Nostin takkini kaulukset pystyyn, tungin käteni takintaskuihin ja sipsuttelin portille.
Nykäisin porttia, mutta se oli jäätynyt pahasti kiinni. Kohmeiset sormet olivat lähes tunnottomat, joten minulla ei ollut aikaa seistä tässä odottelemassa kevättä. Hölkkäsin portin luota muutaman metrin taaksepäin ja pyrähdin juoksuun aitaa kohti. Ponkaisin pehmeästä maasta vauhtia ja lensin komeassa kaaressa aidan yli. Tömähdin maahan ja syljin lunta suustani. Olin sentään päässyt iadan paremmalle puolelle. Nousin haparoiden ylös ja ravasin kennelin ovelle.
Ovi ei sentään ollut jäässä, joten pääsin heti sisään. Sanoinkuvaamattoman ihana lämpö tulvahti kirpeään talvi-ilmaan. Kolautin oven perässäni kiinni ja heitin takkini naulakkoon. Neppa sisputteli eteiseen häntä heiluen ja suu naurussa.
- Heippa vaan Neppa, minä sanoin ja vedin pipon päästäni. - Onko täällä muita?
Kuin vastaukseksi Neppa kääntyi ympäri ja ravasi olohuoneeseen, josta kuului rauhallista puheensorinaa. Seurasin Neppaa ja näin olohuoneen sohvalla Senjan ja Nienken. Tedi makoili Senjan jaloissa ja Chess tavoitteli jäpälillään joulukuusen yläoksilla keikkuvaa lasienkeliä.
- Heipähei Minttu, Senja tervehti reippaasti. Hänellä oli kädessään kutomapuikot joista levittyi kaunista palmikkoneuletta. - Yritän tässä parhaillani virkata itselleni uutta kaulahuivia. Ilma on sen verran kolea.
Mielestäni "kolea" oli hieman vähättelevä käsite. Nienke näytti olevan samaa mieltä.
- Semmoinen myrsky siellä on, että jäädytään pystyyn jos raotetaan ovea, hän nyökytteli heilautettuaan kättään tervehdykseksi. - Eipä ole muita hoitajia näkynyt koko päivänä, vaikka olen ollut täällä jo aamukymmenestä.
- Missä Josku on? minä kysyin ja istahdin lattialle Nepan viereen. Hautasin kohmeiset sormeni sen lämpimään karvaan.
- Lähti kai käymään Hoitajakadulla, Senja sanoi ja pujotti näppärästi kolme silmukkaa apupuikolle. - Tarkistaa varmaan, ovatko asiat kunnossa ennen vuodenvaihdetta. Pyysi tarkistamaan, että ovatko nuo kuusenkoristeet kaikki ehjiä, kun koirat täällä vipeltävät kaiket päivät. Hän ei halua vielä viedä kuusta pois, ja onhan se minunkin mielestäni aika hieno.
- ryhdytään hommiin vaikka heti, Nienke sanoi ja pomppasi innoissaan ylös sohvalta. - Ulkona on niin kaamea keli, ettei sisällä viihdy toimettomana kukaan!
- Tehdään vaan, minä myönnyin. - Koiriakaan ei viitsi nyt käyttää lenkillä. Neppa inhoaa jo pientä vesitippaa, niin olisi turha edes yrittää saada sitä tuonne.
- Pieni hetki, sanoi Senja, joka kalasti parhaillaan pudonnutta

Nienke raahasi keittiöstä metalliset taloustikkaan, jotka hän täräytti kuusenjuureen. Latvatähti kaipasi tomutusta, joten siitä oli hyvä aloittaa. Koirat olivat ryhmittyneet sohvalle ja seurasivat kiinnostuneina puuhiamme.
- No, kuka kiipeää? Senja kysyi. Kaikki olivat hiljaa. Kymmenen sekunnin päästä Senja huokaisi ja sanoi:- Selvä, pitäkää tikkaista kiinni.
Nienke piteli tikkaita vasemmalta puolelta, minä oikealta. Senja kiipesi varovasti kolme askelmaa ylös. Hän huojahti uhkaavasti, mutta säilytti tasapainonsa. Senja sai tähdestä kiinni. Samalla hetkellä kuului pieni kalajdus, ja tikkaat vajosivat pari senttiä oikealle. Kaikki hyytyivät niille sijoilleen, minä tuijotin tikkaita, Nienke seisoi suu auki valahtaen kalpeaksi ja Senja piteli yhä tähdestä kiinni. Sitten kuului rysähdys ja tikkaan rämähtivät lopullisesti.
Kaikki tapahtui salamannopeasti. Minä ja Nienke syöksyimme refleksinomaisesti kauas tikkaista, mutta Senja lensi tikkailta alas. Hän tömähti sohvalle, josta koirat olivat sekunttia aiemmin ehtineet paeta eteiseen. Vilkaisin pelästyneenä Senjaa, mutta hän näytti onneksi olevan täysin kunnossa. Hän puristi yhä kädessään hopeatähteä.
Ehdimme helpottua vain hetkeksi. Kuusi alkoi nimittäin huojua todella vaarallisesti. Nienke viittoili meitä kauhuissaan pois kuusen alta. Minä kompuroin ylös lattialta ja Senja pomppasi pois sohvalta. Ehdimme juuri pois alta, kun kuusi keinahti vielä kerran, jähmettyi paikoilleen ja kaatui sitten varoittamatta keskelle valkoista lattiaa.
Vartaloni reagoi nopeammin kuin aivoni, ja syöksyin ottamaan kiinni kullanhohtoisen lasienkelin, sillä koristeet putoilivat yksitellen kuusen oksilta alas.
Neppa ryntäsi eteisestä ja sai suuhunsa suuren punaisen pallon, jonka se kantoi jalkoihini. Sen jälkeen jähmetyimme katsomaan, kun koristeet putoilivat ryöppynä alas kuusesta. Pian ne kaikki olivat lattialla ja tuli hiljaista Vain yksi puinen pallo riippui vielä ylempänä lattiasta. Sitten se tipahti alas, pyöri lattialla pari sekunttia ja pysähtyi sitten jättäen jälkneensä karmivan hiljaisuuden.
Tuijotimme sanaa sanomatta hävityksen kauhistusta. Koirat vikisivät hiljaa ja Neppa painoi päänsä alas nuuhkien vaimeasti.
- No, ainakin saatiin kaikki koristeet pois kuusesta, sanoin ontolla äänellä ja tajusin vasta sitten lakata puristamasta lasienkeliä siruiksi.
- Me kuollaan! Senja uikuitti.
- Eikö kuolla, Nienke sanoi värisevällä äänellä, vaikka näytti siltä että edessä olisi polttorovio. - Nyt vain siivotaan ja äkkiä!
Nienke oli sillä hetkellä ainoa, jolla oli järkeä päässä, vaikka hänen puheensa kuullostikin kankealta. Tietenkin meidän piti siivota. Joskuhan saattaisi olla kennelillä minä hetkenä hyvänsä. Kamalinta oli, ettei tiennyt, tulisiko hän kahden tunnin vai puolen minuutin päästä.
- Olet oikeassa, Senja sanoi toinuttuaan järkytyksestä. - Nienke, hae rikkalapio ja lakaise neulaset lattialta. Minttu, tarkista ovatko kaikki koristeet ehjiä. Minä suoristan kuusen. Yritetään pitää koirat poissa. Täällä voi olla lasinsiruja.
Nienke riensi hakemaan rikkalapiota keittiöstä ja Senja kävi kuusen kimppuun. Minä kävin läpi koristeet. Kankaansta valmistetut jätin pois, mutta minua huolettikin eniten kaikki lasiset esineet. Niitä ei onneksi näyttänyt olevan. Vain yksi lasipallo oli vierähtänyt sohvannurkkaan, josta poimin sen turvaan. Nyt olin iloinen että olin pelastanut lasienkelin, vaikka olisin voinut saada oksan silmään, sillä lasisia koristeita en olisi pystynyt kasaan kokoamaan
Kun olin saanut koristeet kerättyä yhteen pinoon, oli Senjakin saanut kuusen pystyyn ja Nienke lakaisi lattilata viimeisiä havunneulasia. Huokaisin toistaiseksi helpotuksesta. Nyt piti enää ripustaa koristeet kuuseen.
- Tulkaa auttamaan! minä sanoin. - Josku on täällä varmasti pian ja koristeita on paljon. Ei Neppa, se ei ole oikea pipari!
Ryhdyimme yhdessä koristelemaan kuusta. Kun ripustimme koristeet yhdessä, oli kuusi pian taas koreana ja hienona.
Lysähdimme sohvalle rättiväsyneinä. Koirat tassutelivat viereemme. Katselimme kaikki muutaman minuutin hiljaa joulukuusta, joka kimalsi kattolampun loisteessa. Sitten minä sanoin:- Nyt kun saatiin tämä katastrofi hoidettua, voisin vielä leikkata Nepan kynnet.

Josku saapui lopulta kennelille. Hänen perässään tulvahti eteiseen pari kirkasta lumihiutaletta. Hän hymisi hiljaa itsekseen tullessaan olohuoneeseen. Minä trimmasin Nepan kynsiä, Senja neuloi kaulahuiviaan ja Nienke heitteli Chessille palloa.
- Moikka! Mitäs te olette puuhanneet? Josku kysyi ja istui minun ja Senjan viereen sohvalle.
- Eipä mitään erikoista, Nienke sanoi. Hänen kasvoillaan oli hieman liian viaton emme-ole-tehneet-mitään-ilme. Josku arvasi heti, että jokin oli vinossa.
- Mitä kaaosta te olette oikein aiheuttaneet? hän kysyi muka vakavana mutta ei voinut estää kasvoilleen pyrkivää hymynkaretta.
- No tuota, Senja sanoi katse tiiviisti kaulaliinassaan. - Kuusi rämähti lattialle ja kaikki koristeet tippuivat alas mutta mitään ei mennyt rikki ja saimme kuusen taas pystyyn.
Hän sanoi kaiken hyvin nopeasti. Olohuoneeseen lakseutui hiljaisuus.
Josku katsoi ilmeettömänä jokaista meitä silmiin. Sitten hän äkkiä purskahti nauruun.
- Voi hyvä tavaton, hän kikatti. - Aika hyvin omette onnistuneet jälkenne peittämään!
- No joo, minä mutisin, mutta tunsin ilon kuplivan sisälläni.
Josku nauroi heleästi pitkään. Sitten hän suoristi selkänsä ja sanoi:- No, täytyypä muistaa teitä sitten ensi vuonna kun kuusi pitää taas hoitaa julhakuntoon!

Neppa rouskutti nappuloitaan keittiössä kun puin takkia päälleni. Senja, Nienke ja Josku tulivat hyvästelemään minut ovelle.
- Hyvää uutta vuotta nyt sitten jos ei sitä ennen nähdä, Josku sanoi.
- Kiitos samoin, minä vastasin ja halasin vielä Neppaa, joka oli tullut keittiöstä suupieliään nuoleskellen.
- Moikka Neppa! Muista olla yhtä kiltti koira vielä ensi vuonnakin, minä sanoin ja rapsutin sitä leulan alta. Sitten vilkutin kaikille vielä kerran ja astuin ovesta ulos.
Ulkona ei enää tuullut tai myrskynnyt. Lumi oli asettunut pehmeiksi nietoksiksi kennelin ympärille. Hanget kimalsivat minulle tietä portille, kun jätin taakseni taas yhden vuoden Karvakuonon kennelissä.

LOPPU:)

Tuli taas tämmöinen vähän pitempi tarina :D

Vastaus:

Ihana tarina ja kirjoitat todella hyvin ja kuvailevasti. Hassu ajatus että näinkin pitkään tarinaan pääsisältönä oli tuo katastrofaalinen kuusen tippuminen :D Mutta hieno ja hauska tarina. Saat 10 tassua (ja papukaijamerkin)

Nimi: Nienke

27.12.2013 13:54
Lumikoira (viikon haaste 5.9.-12.9.2013)
Sofi ei enää nuku sängyssäni, sillä haisen koiralta. Se on selkeästi puolueellinen katti.
"Hei, älä viitsi", tuhahdan kissalle laitettuani aamuruuan. Sofi ei edes vilkaise ruokakippoonsa päin vaan häipyy häntä pystyssä isän työhuoneeseen. Ärtyneenä nappaan reppuni ja paiskaan oven kiinni takanani. Lähden marssimaan kohti Karvakuonoa.

Päästyäni sisälle huljutan sormiani kuuman vesihanan alla. Sormiani pistelee, kun niihin palailee tunto. Heitän reppuni sohvalle ja otan vastaan Chessin pusutulvan.
"Moi tyttönen, oletko jo unohtanut eilisen seikkailumme?" Josku vilkaisee minua ihmeissään, muttei sano minulle mitään. Heittelen palloa, kunnes Chess meinaa törmätä ikkunaan ja Josku kehottaa meitä menemään pihalle.

Pihalla näen Kissen. En ole aivan varma, onko hän mukava vai kuinka, mutta siedettävä hän ainakin on. Jostain syystä tunnen itseni ääliöksi puhuessani hänen kanssaan.
"Moi. Tiedätkö, missä Mimi ja Minttu ovat?"
"Eivät ole vielä tulleet. Kuule, haluaisitko lähteä mun kanssa tallille?" Katson tyttöä ihmeissäni.
"Vau... tai siis joo. Otetaanko koirat mukaan?"
"Tietenkin." Tico tassuttelee Kissen selän takaa ja heiluttaa häntäänsä Chessille. Chess haukahtaa Ticolle. Helpotun, ettei se murise, sillä muuten Ticolle tulisi tupenrapinat. Lähdemme kävelemään risteykseen. Kisse tutkii tienviittaa.
"Tännepäin." Kävelemme vanhaa hiekkatietä pitkin metsän keskellä. On aivan rauhallista, puut humisevat ja kaksi koiraa vinkuvat ja tempovat hihnoissaan hevosen hajusta hullaantuneina. Hetken käveltyämme tie päättyy tarhoille. Kaksi komeaa täykkäriä katselee meitä tarhastaan loimet päällä. Niiden hengitys höyryää, kun ne juoksevat hännät pystyssä aidanviertä ja seuraavat meitä. Chess on aivan sekaisin riemusta, kuten Ticokin. Koirat alkavat painia lumihangessa.
"TICO!" uros pomppaa heti jaloilleen ja tulee katuvan näköisenä takaisin Kissen luo. Minä puolestani saan jahdata Chessiä pitkään, ennen kuin se kyyristyy heinäkasan päälle tekemään pissaa ja koppaan sen kaulapannasta kiinni.
"Etpäs päässytkään karkaamaan, riiviö", sanon ja rapsutan Chessin korvantausta. Se urahtelee innokkaasti. "Pösilö", totean ja kävelemme sisään tallin.

"Onko täällä ketään?" huhuilen talliin. Suurin osa hevosista on karsinoissaan, joiden ovissa on komeat nimikyltit. Pysähdyn yhden kohdalla.
"Master's Eternity?"
katselen tummaa, pörhökarvaista ruunaa.
"Oletko se tosiaan sinä? Chami?" Hevonen hörähtää kuullessaan nimensä.
"Hei herätys." Kisse näyttää turhautuneelta, samoin kuin Tico. Chess on sitä potenssiin kymmenen. Takaamme kuuluu pirteä ääni.
"Hei! keitäs te olette?" ratsastushousuinen nainen katselee meitä ystävällisesti.
"Ööm, me hoidetaan näitä Karvakuonossa ja Kisse näki uuden tallin kyltin-" papatan hermostuneena.
"Sehän mukavaa. Haluaisitteko tulla teelle? Täällä tallissa on aika kylmä. Ai niin, minä olen Alina", nainen sanoo ja johdattaa meidät toimistoon. Chess haukahtaa iloisesti huomatessaan sekarotuisen koiran makaavan lattialla patterin vieressä.
"Tytöt, tässä on Dinia", Alina esittelee meille koiran. "Se on ihan kiltti, mutta ruokansa varastamista se ei siedä. Sokeria?" Istahdamme kahteen nojatuoliin ja otamme teekupit vastaan. Chess tekee tuttavuutta Dinian kanssa, Tico makaa Kissen jaloissa heiluttaen raukeasti häntäänsä. Alina kertoo meille tallista, ja me kerromme hoitokoiristamme ja Karvakuonosta. Alina joutuu kuitenkin lähtemään, kun ratsastustunnit alkavat, ja me tulkitsemme sen kehotukseksi poistua.

Kotimatkalla Chess pyörii lumihangessa ja hyppelehtii minun ympärilläni iloisesti. Selkeästi muidenkin kuin Karvakuonon koirien kanssa kommunikointi teki sille oikein hyvää. Päästyämme pihaan Mimi juoksee minua vastaan.
"Missä sä olet ollut?!" silmäkulmastani nään, että Kisse menee juttelemaan toisen hoitajan kanssa. Chess pökkää minua polveen niin, että hypin hetken aikaa yhdellä jalalla.
"Käytiin Kissen kanssa katsomassa sitä uutta tallia. Ihan kiva paikka." vastaan rauhallisesti. Mimi nyökkää rauhoittuneena.
"Tule valitsemaan kaappia. Sun entinen kaappis on jo varattu", Mimi kehottaa. Seuraan häntä.

Valitsen kirkkaanvalkoisen kaapin, johon on (luultavasti hiekkapuhalluksella) koristeltu jääkukkamaisia kuvioita. Käyn kirjoittamassa nimikylttiin 'Nienke' ja laitan Chessin hihnan ja reppuni kaappiin. Sen ovi kumahtaa vaimeasti, kun lukitsen oven ja laitan avaimen kaulallani riippuvaan avainnauhaan. Josku huutelee meidät syömään pipareita ja juomaan maitoa keittiöön. Syömisen jälkeen päästämme koirat vielä ulos juoksemaan. Chess tulee luokseni täysin lumessa. Kaikki nauravat, ja Josku ottaa kuvan kameraansa.

Tätä on onni.

//jee! kaksi tarinaa 2 päivässä :DDD

Vastaus:

Ihana tarina ja tosi kiva hoitopäivä taisi olla. Vielä vähän olisi voinut ehkä kertoa lisää Chessin tempuista ja siten elävöittää tarinaa, mutta hyvä ja kivan pitkä tarina! Hienoa, saat yhteeensä 12 tassua kun extrat tulevat mukaan

Nimi: essu

27.12.2013 10:47
Jouluaatto Scooterin kanssa. Heräsin aamulla unisena ja huomasin kuusen alla ISON kasan lahjoja. Näin jo kaukaa, että joissakin luki Scooter. Hymyilin ja menin syömään aamupalaa. Ajattelin samalla tätä päivää. meille oli tulossa iso kasa vieraita, mutta halusin viettää joulun Scooterin kanssa karviksessa. Puin vaatteet ja heti tulikin jo äitini. Kysyin äidiltäni, että saanko viettää jouluaaton karviksessa Scooterin kanssa? Äiti sanoi: Mutta meille tulee serkut ja mummo ja ukki. Sanoin: tiedän, mutta voinhan minä olla niitten kanssa joulupäivän? Äiti sanoi: Niin, no... okei sitten, tulet tänään klo: 19.00 kotiin illalla. Sanoin tietysti ok. Pakkasin lahjat kuusen alta ja lähdin karvikseen. Scooter odotteli jo kovasti. Karviksessakin kaikki oli jo jouluista joten vedin vain tonttulakin päähän ja lahjat kuusen alle niin,että Scooter ei näe. laitoin Scooterin kanssa jouluruokaa. Scooterillakin oli oma jouluruoka, jossa oli: mustin murkina makkaraa, napuja, makaronilaatikkoa ja yksi luuherkku. Jouluruoan jälkeen pidettiin ruokalepo. Scooter tuli viereeni. 30 minuutin ruokalevon jälkeen lähdettiin viemään haudoille kynttilöitä, mutta Scooter jäi kotiin koska sinne ei saa tuoda koiria. Kun palasin karvikseen niin äitini soitti minulle. Äiti vain muistutteli, että muista tulla sovitussa ajassa kotiin. Avattiin Scooterin kanssa paketit. Scooter haukahteli ja pyöri ympärilläni, koska Scooterin kaikkein paras joululahja oli kun sanoin rakastavani Scooteria.

LOPPU:3

Vastaus:

Ihana jouluaatto, muista vain välillä kappaleenjaot. Mutta kiva ja teillä olikin touhukas jouluaatto. Hienoa, saat 5 tassua!

Nimi: Nienke

26.12.2013 20:10
Luku 1 - Elävien kirjaan
Herätyskelloni pärähtää soimaan. Sängyssäni nukkunut (huomaa mennyt aika) angorakissa Sofi sähähtää kynnet esillä ja loikkaa alas. Mennessään se raapaisee pitkän naarmun jalkaani.
"SOFI, HYI!" kiljaisen ja hyppään sängystä ennen kuin peittoni täplittyy verestä. Puhdistan haavan vessassa ja laitan siihen laastarin. Sen tehtyäni haen eväät keittiöstä, puen päälleni, nappaan avaimeni ja lähden ulos pistävään pakkasilmaan.

Suuntaan kohti Karvakuonon kenneliä, jonne olen päässyt Chestnut - nimisen sheltien hoitajaksi. Nettisivuilta olen päässyt jo fiilistelemään höseltäjän hoitajuutta ja lueskellut hoito-ohjeita. Alan nauraa ääneen nähdessäni puolittain ojassa makaavan haalean oranssin kyltin "kennel Karvakuonon ~ 500m" josta on pureksittu palasia pois. Voi luoja, viimeksi täällä käytyäni oli kyltti ollut pystyssä ja suunnilleen ehjäkin. Virnuilen typerästi melkein koko matkan kennelille saakka.
"Moi. Kuka olet?" suunnilleen minun ikäiseni tyttö hyppää kuistin kaiteelta alas sohjoiseen maahan.
"Nienke", vastaan hitusen hämilläni. "Kuka sinä sitten olet?"
"Kisse. Hoidan Ticoa." 'Tico' ei sano minulle mitään, ja sen selkeästi näkee naamastani.
"Tico. Tuo suomenpystykorva tuolla noin", Kisse sanoo ja osoittaa kakkostarhassa riekkuvaa koiraa. "Et taida olla täkäläinen?"
"Olen minä, siis hoitanutkin täällä, siitä vain on aikaa. Tietäisitkö sanoa, missä Chess - niminen koira on?"
"Olet siis se Joskun paljon mainostama 'vanha konkari, joka aloitti jälleen täällä hoitamisen' vai? Sinulle on tervetuloseremoniakin pykätty", Kisse toteaa virnistellen. "Chess on leikkihuoneessa. Mene sisään vain, ei ne sua syö", Kisse jatkaa ja lähtee talutushihnaa pyöritellen hakemaan Ticoa tarhasta. Nielaisen ja astun sisään.

"TERVETULOA TAKAISIN!" mitä tahansa olen kuvitellutkin, en tosiaan tällaista. Minttu juoksee olohuoneesta nauraen ja Mimi kampeaa itsensä vaatenaulakosta takkien seasta. Halaan kumpaakin. Josku tulee keittiöstä iloisena.
"Sinua on tosiaan ollut ikävä! Et häivy enää ikinä, lupaatko?" Mimi katsoo minuun vetoavasti.
"Lupaan. Onko Chessy täällä?"
"Chess", Minttu korjaa ja viittoo minut mukaansa.

Siniharmaan värinen koira paiskautuu minua vasten ja nuolee naamani litimäräksi. Nauraen kampean itseni sen alta ja rapsutan sen korvia.
"Tuo ilmeisesti tarkoitti, että sinä hyväksyt minut hoitajaksesi?" Chess kierähtää selälleen ja rapsutan sen vatsaa. Narttu inisee mielihyvästä. Minttu naureskelee minulle Nepan viereltä, ja Mimi on häipynyt hakemaan Morrista. Nappaan lelukorista kovin rakastetun näköisen vetolelunja meinaan antaa sen toisen pään Chessille, kun silmäni osuvat pieniin nimikirjaimiin.
Jade & N.
Vaivun päiväunelmiini siihen asti, kunnes Chess kyllästyy ja töytäisee minut hereille. Kiskomme köyttä, kunnes Mimi ja Morris ilmestyvät leikkihuoneeseen ja päätämme lähteä lenkille kolmistaan.

Metsätie on liukas, ja Chess meinaa vetää minut kolmesti kumoon viuhtoessaan sata lasissa eteenpäin. Lopulta se riuhtaisee niin äkkiä, että kaadun päistikkaa lumihankeen ja lähtee jahtaamaan jänistä, jonka se oli nähnyt.
"OTTAKAA SE KIINNI!" Mimi ojentaa minulle kätensä kun Minttu usuttaa Nepan Chessin perään ja juoksee itse perästä liukastellen. Pääsen ylös, ja juoksemme Mimin, Taran ja Morriksen kanssa metsäpolkua pitkin. Lili vinkuu Mimin kainalossa pelokkaasti. Yhtäkkiä edessämme aukeaa järven salmi, jonka rannalla Minttu ja Neppa kiertelevät hätääntyneinä.
"Mitä kävi?"
"Chess liukui tuonne jäälle", Minttu sanoo ja osoittaa Chessiä, jonka jalat harittavat, että se pysyisi pystyssä.
"Mutta sehän on vielä todella ohutta!" vingahdan. Josku ei tästä tykkäisi. Ensimmäinen päivä ja koira hengenvaarassa. Ja entä jos Chess putoaisi jäihin!
"Minulla on idea", Mimi toteaa kauempaa. Käännymme ja katsomme häntä kysyvästi. "Morris hiipii jäätä pitkin Chessin luo, ottaa sen hihnasta kiinni ja raahaa perässään rannalle tuolta, jossa jää on paksumpaa", Mimi selittää ja huitaisee kauemmas. Nyökkään, sillä parempaakaan suunnitelmaa ei ole. Mimi irroittaa Morriksen hihnan ja ohjaa sen jäälle. Henkeä pidätellen seuraamme sen etenemistä jään halki vapisevaa Chessiä kohti. Päästyään sen luo Morris nuolaisee rauhoittavasti Chessin korvantausta ja nappaa hihnan suuhunsa. Mimi kävelee rantaa pitkin kohtaan, jossa jää on vahvempaa ja kutsuu Morrista. Se lähtee jälleen rauhallisena jäätä pitkin. Chess yrittää ensin kävellä, mutta Morris haukahtaa sille ja narttu painuu matalaksi jäätä vasten. Kun koirat ovat melkein rannassa, Chess ulvaisee ja sen alla rusahtaa pelottavasti. Jäähän repeää railo, ja Morris hivuttautuu automaattisesti jäätä vasten.
"CHESS!" olen aivan paniikissa. Mimi ja Minttukin näyttävät neuvottomilta.
"Se ei tajua hypätä..." saan yllättävän rohkeuspuuskan ja ryntään jäälle.
"HEI!"
katkaisen pensaasta pitkän kepin ja lähden kontallani Chessiä kohden. Viskaan kepin railon toiselle puolelle, ja Chess loikkaa perään. Tyrkkään sen takapuolesta pitkään luisuun rannalle asti, jossa Mimi ottaa sen kiinni. Lähden rantaa kohti mahallani, ja tärisen helpotuksesta, kun pääsen maalle. Chess tulee luokseni häntää heiluttaen. Silittelen sitä helpotuksesta turtana.
"Sinä hullu olisit voinut kuolla!" Mimi kiljaisee edelleen hieman shokissa. Morris pukkaa hänet lumihankeen ja Tara ja Lili alkavat pestä Mimi-raasun naamaa. Minttu on valunut lysyyn Nepan lämmintä selkää vasten.
"kuulkaa... jos kierrettäisiin koirapuiston kautta niin saataisiin shokki selvitettyä?"
kumpikin nyökkää voipuneena.


Koirapuistossa on vilinää. Tapaamani Kisse on siellä, sen lisäksi hovawart, pekingeesi, samojedi ja berninpaimenkoira, jonka ulkoiluttaja yrittää kiskoa keppiä sen suusta.
"TED?" koira tunnistaa nimensä ja jolkottaa luokseni. Sen ulkoiluttaja katsoo pöllämystyneenä, kun rapsuttelen koiraa joka örisee onnellisena.
"Tedi, tänne! MITÄ SINÄ TEET MINUN HOITOKOIRALLENI?!" Ted palaa tytön luo ja katsoo minuun kaihoisasti.
"Ted on... minun entinen hoitokoirani", soperran vaikeana. "Olen Nienke. A-anteeksi..." tytön ilme sulaa.
"Ei mitään. Minä olen Senja. Ted ei aina tottele minua", hän hymähtää.
"Minä voisin joskus auttaa. Se pudottaa kepin kun sille murisee ja-" Mimi pukkaa minua kylkeen ja tajuan päästää hihnassaan tempovan Chess-raukan juoksentelemaan puuterilumeen.
"Kuulostaa mukavalta. Jutellaan lisää siitä sitten", Senja toteaa ilahtuneena. Nyökkään, ja seuraamme kun Senja ja Ted kävelevät kohti agilityhallia. Pyyhkäisen poskeltani jotakin märkää, ja tajuan sen olevan kyynel.
"Älä huoli, Senja huolehtii Tedistä hyvin. Kuten Annakin Jadesta", Minttu taputtaa selkääni lohduttavasti. Annamme koirien juosta vielä hetken, ja alamme sitten harjoitella temppuja. Seikkailustamme viisastuneena opetan Chessille luoksetuloa.
"Chess, tänne!" kutsun koiraa ja vilautan makupalaa ennen kuin suljen sen nyrkkiini. Chess ampaisee kohti minua ja sen häntä lyö vasten pohjettani kun kehun narttua. Kun Chess taitaa luoksetulon melko hyvin, alan opettaa seuraamista. Lopulta väsähtänyt Chess lysähtää hankeen keräämään voimia, ja päätämme sitten palata Karvikselle.

"No, miten meni?" Josku kysyy meiltä eteisessä. Vilkaisen Mimiä ja Minttua. "Hyvin, käytiin koirapuistossa", sanon ja pidän ääneni vakaana. Viemme koirat olohuoneeseen odottamaan ruokaa.
"tapahtumarikas päivä", totean keittiössä etsiessäni Chessin raksupussia. Lasken kuppiin vähän vettä ja sekoitan sörsseliin vielä pari ruokalusikallista jauhelihaa.
"Jep", Mimi naurahtaa ja avaa keittiön oven. "Hei, syömään!"
Neppa, Morris, Lili, Tara ja Chess kiihdyttävät keittiöön ja upottavat päänsä ruokakuppeihin.
"Hei, äläs hotki!" sanon Chessille, kun se meinaa tukehtua jauhelihakokkareeseen. Istumme keittiön lattialle katselemaan koirien syömistä. Neppa lykkää vesipisaroita tippuvan kuononsa Mintun syliin ja huokaisee syvään. Katsahdan kelloa.
"Mun pitäisi varmaan alkaa lähteä, kotiväki hermostuu", sanon ja halaan Chessiä vielä lujaa. Hyvästelen Mimin ja Mintun ja menen pukemaan. Chess nappaa kaulaliinani ja juoksee se suussaan olohuoneeseen. "Hölmö", tuhahdan ja juoksen perään.

Kotona peseydyn kunnolla ennen kuin menen Sofin luokse. Otan sen syliini ja rapsutan vatsasta, niin että kermanvärinen aluskarva pöllyää. Sofi maukaisee vaativasti
ja annan sen hypätä alas. Syön vielä iltapalaa ja menen sitten sänkyyn.

Olin palannut Karvakuonon kirjoihin näyttävällä tavalla.

Vastaus:

Waaau, ihana ensimmäinen tarina ja voi kun olenkin kaivannut hyvää kirjoittajaa :) Ihanaa, todella kivasti kirjoitettu, olisit kumminkin minulle voinut kertoa tapahtuneesta ;D. Mutta tosi hyvä ja oli kiva lukea. Hienoa, saat 11 tassua :)

Nimi: kisse

25.12.2013 22:37
JATKUU..."Anteeks vaan mut miten sä oot tollasen koiran kun et ees tiedä mitään koirista siis et voi olla noin ääliö! Poika koiralla muka juoksu?HAH HAH vuoden koiravitsi." Tokaisin Mustin omistajalle."Mutku.... Mä oon luullu...." Sopertaa Mustin omistaja.Otin Ticon hihnaan ja häivyin äkkiä koira-puistosta. Kävelimme kolmen kilometrin kaupunki lenkin.Kun tulimme karvikselle vein Ticon häkkiin ja lähdin bussipysäkille ja katsoin aikataulua bussi tulisi kahdenkymmenen minuutin päästä. Niinpä odottelin pysäkillä 20 minuuttia. Pian bussi tulikin mutkan takaa ja pääsin kotiin.

Vastaus:

Oho, aika ilkeää :D Mutta juu, hyvä tarina :) Saat koko pitkästä jatkotarinasta 7 tassua, hyvä :)

Nimi: kisse

22.12.2013 21:25
JATKOA...... Lähdin Ticon kanssa lenkille kävelimme kirkon ohi kohti S-markettia päivä-kodin kautta koira-puistoon. Koira puisto oli tyhjillään siellä oli vain jättimäinen rotwaileri. Hui että miten iso se oli. Se oli kolme kertaa Ticon kokoinen plus yksi kääpiö villakoira vähän pelottavaa... Onneksi koira vaikutti ystävällisestä. Joten uskalsin päästää Ticon irti.Ei ehkä olisikaan pitänyt päästää,sillä jätti koira hyökkäsi Ticon kimppuun."Musti!!! Tänne!! Päästä irti!!!" Huusi koiran avuton omistaja. Ihmettelin kyllä kun tyttö oli saanut tuollaisen jätin sillä sen äänikin oli niin hento että tuskin sitä kuulukaan. Niinpä minä juoksun koirien luo ja erotin ne toisistaan. Onneksi molemmat selvisivät naarmuttaa.Jätti koiran omistaja juoksee minun luo ja anelee armoa "Anteeksi anteeksi ei se yleensä tee noin ehkä tuolla sun poika koiralla on juoksu kun Musti noin käyttäytyy." "Ju-ju-ju-juoksu?"Tutisin. "Nii etkö oo juoksusta ikinä kuuluu eiks se tuu aina poika koirille viikoittain?"Kysyi idiootti Mustin omistaja. "Olen kyllä kuullut juoksusta,mutta ei se noin kyllä mene... JATKUU....

Vastaus:

Hui, olipa siinä toimintaa kerrakseen :D Ja tuo loppu oli hauska! Älä kumminkaan tee tarinasta liian pitkää :)

Nimi: kisse

20.12.2013 19:33
JATKOA... Tico oli vihdoin syönyt ruokansa.Nyt se pääsi ansaitulle levolle rassukka oli niin väsynyt,että simahti totaalisesti. Se meni kielille lumihankeen ja nukahti se nukkui syvästi 30minuuttia ja heräsi kolmessakymmenessä minuutissa olin kaavaillut runon joka kertoi millainen Tico on tässä se nyt on: Mä piparia haukkaan voi pientä Tico raukkaa. Niin pieni koira maassa makaa haassa. Sen keho kaunis on kuin lämmin aamuin. Voi nuo pienet nappi silmät ne tuijottaa.Ja kaverit on vaan jaa.Täst koirast luopua en vois vaikka pakko kai ois.siinä runo Ricosta JATKUU...

Vastaus:

Voi miten väsynyt se olikaan, kumminkin lumihankeen ei koiran ole hyvä antaa nukahtaa ettei se vain palelluta itseään. Hieno runo ja kivasti keksitty. :) Jatkossa tassut..

Nimi: Alpha

20.12.2013 17:32
Joulu lähestyi lähestymistään. Karvakuonossakin alkoi jo olla joulutunnelmaa, ja lähellä oli pieni kylä, mutta päätin silti lähteä Wennin kanssa vähän kauemmaksi, lähimpään kaupunkiin. Nousin siis aamulla ylös jo aikaisin, jotta ehtisimme varmasti bussiin. Vaihdoin vaatteet nopeasti ja menin syömään aamupalaa. Wenni tepsutteli luokseni kevyin askelin. Kaadoin sen kuppiin ruokaa ja vaihdoin veden sen juomakupista. Wenni haisteli aluksi ruokaa epäluuloisena, mutta söi sen kuitenkin pian hyvällä halulla.

Kun olin itsekin syönyt, katsoin kelloani. Bussi lähtisi vartin päästä. Halusin olla varmasti ajoissa, joten puin jo ulkovaatteet päälleni, laitoin Wennille pannan ja hihnan ja lähdin ulos. Siellä satoi lunta. Wenni pomppi innoissaan lumihangessa ja sen turkki oli jo aivan valkoinen lumesta. Vedin Wennin hihnasta lähelleni ja kävelin bussipysäkille. Jäimme odottamaan bussia. Silmäilin kelloani rauhattomana, kun bussia ei näkynyt. Pian se kuitenkin kurvasi metsän takaa ja jarrutti eteemme. Bussin ovet aukesivat ja astuin sisään Wenni perässäni. Annoin kuljettajalle tarvittavat rahat ja istuin vapaalle penkille.
Wenni asettui istumaan rauhallisesti jalkojeni juureen. Takanamme istui joku tuntematon nainen ruskean villakoiran kanssa. Naisen villakoira räksytti Wennille kaiken aikaa. Muut matkustajat katsoivat tännepäin. Minua nolotti, ja olin jo aivan punainen. Onneksi Wenni ei sentään yhtynyt villakoiran meteliin. Se vain katsoi koiraa rauhallisesti penkkien välistä. ’’Hiljaa, Romeo!’’, kuulin naisen sanovan koiralleen tiukalla äänensävyllä. Romeoksi kutsuttu koira lopetti räkyttämisen ja katsoi omistajaansa nöyrtyneenä. Miltei huokaisin ääneen helpotuksesta, kun muut matkustajatkin käänsivät päänsä pois meistä.

Ei kestänyt kauaa, kun saavuimme jo pysäkille jossa meidän oli määrä jäädä pois. ’’Tule Wenni’’, sanoin Wennille iloisella äänellä. Wenni oli siihen asti maannut lattialla pää etutassujen päälle mutta nyt se ikään kuin ’’heräsi’’. Se nousi pystyyn salamannopeasti ja kiiti jalkojeni juureen. Kävelimme muiden tällä pysäkillä pois jäävien ihmisten perässä ulos bussista. Vilkaisin taakseni bussin ovella. Villakoiran omistava nainen jäi vielä bussiin. Wenni katsoi minua odottaen ja kävelin sen perässä ulos. Lähdin kävelemään kadulla Wenni vierelläni. Mielessäni oli tietty kauppa, ja suuntasin siis sinne.

Kävelin Wennin kanssa lumisia katuja jonkin aikaa, ja kohta kauppa jo näkyikin. Astuin sisään ja katselin ympärilleni. Kauppa oli koristeltu jouluisesti ja hyllyt olivat täynnä tavaroita. Jätin Wennin kaupan eteiseen. Se asettui makaamaan matolle. Lähdin kiertelemään kauppaa. Jonkin aikaa katselin tavaroita ja poimin hyllystä milloin minkäkin esineen, mutta kohta astuin esiin hyllyjen takaa jonkin verran tavaroita sylissäni. Menin maksamaan tavarat ja lähdin kaupasta Wennin kanssa toisessa kädessäni talutushihna ja toisessa kauppakassi. Kävin vielä muutamassa kaupassa, mutta niistä en löytänyt paljon mitään. Katsoin kelloani. Huomasin sen olevan jo paljon. Aika oli kulunut nopeasti. Lähdin kävelemään kohti bussipysäkkiä.

Kun saavuimme bussipysäkille, olimme niin ajoissa, että jäin Wennin kanssa leikkimään lumihankeen. Minulla oli niin hauskaa, etten melkein huomannut bussin tuloa. Nousin seisomaan, pyyhin tumpulla lumet pois vaatteistani ja sanoin Wennille: ’’Tule Wenni, nyt mennään’’ Astuin sisään bussiin Wenni perässäni, annoin kuljettajalle rahat ja istuin vapaalle paikalle. Nyt vapaata penkkiä ei ollut vaikea löytää, bussissa oli vain muutama henkilö. Matka kesti yhtä kauan kuin edellinenkin. Sen ajan kuluttua nousin pois bussista Wennin kanssa. Menimme sisälle Karvakuonoon ja siellä annoin Wennille ruokaa.

Loppu.


//Taas vähän tylsä, tein osan aika kiireellä. Mutta toivottavasti kelpaa!

Vastaus:

Kiva tarina ja kiva että kävitte vähän ostoksilla Wennin kanssa. Tuo bussimatka oli hauskasti kirjoitettu ja oikein hyvä rauhallinen hoitotarina. Ja hienon pitkä :) Saat 9 tassua, hyvä!

Nimi: kisse

19.12.2013 21:07
Leivoimme pilareita yhdessä äitini ja pikkuveljeni kanssa.Minä tein Ticolle kaksi sydämen muotoista."Oh hoh kello on jo kaksi pitääpäs lähteä bussipysäkille."Huikkasin ja otin Ticolle ostamani punaiset valjaat ja piparit joihin olin makealla koiran herkku kuorutteella T <3 K.Olin vihdoin perillä.Menin Ticon häkille."katsohan onko pikku ukkeli terve?"Kysyin Ticolta.Se hyppäsi aitaa vasten ja näytti siltä kuin olisi sanonut."Tietenkin luulitko että olen vielä kipeä." Lähdimme metsälenkille. Näimme seitsämän jänistä.Sitten rupesimme treenaamaan koiratanssia,sillä Ticohan oli ollut kilpailemassa koira tanssissa.Yritin opettaa Ticolle uutta tanssi sarjaa joka meni näin:hyppy,kumarrus,pyörähdys,hyppy,kumarrus.Se onnistui ihan okoosti,koska Tico ei malttanut kumartaa lopuksi palkitsin Ticon ja annoin sille ruokaa



Vastaus:

Kiva, koiratanssi onkin hauskaa koirille. Olisit voinut kertoa enemmän hieman tanssisarjan opetuksesta mutta ihan hyvä :) Osasipa se sitten hyvin. Saat 3 tassua

Nimi: essu

15.12.2013 09:38
Nyt kerronmiten Scooter ja minun oma koira tapasivat. Olin käyttämässä Renneä lenkillä.(mun oma koira) Oltiin pitkällä lenkillä, kunnes huomasin karviksen suoraan edessäni. Tuli mieleen Scooter. Joten rupesin miettimään hetken. Keksin, että otan Rennen mukaan karvikseen. Aluksi epäilin ettei siitä tulisi mitään, mutta kokeiltava on. Onneksi Josku oli siellä. Käveltiin Rennen kanssa karviksenulko-ovelle pyyhittiin tassut Renneltä ja mentiin sisään. Kun olin saanut takinja muut vaatteet naulakkoon niin näinjo Scooterin ja Rennen nuuskimassa toisiaan. Eikä pelkästään nuuskimassa vaan leikkimässä. He kierivät toistensa päältä ja hyppivät yli ja leikkivät veto leikkiä Scooterin vetolelulla

Vastaus:

Ihanaa että ne tulivat toimeen :). Kivasti keksitty että ne voisivat tavata. Olisi voinut jatkua vielä, muista kirjoittaa tarinoihin selvät lopetukset ja jatkuu- merkit jos jatkat tarinaa. Saat 3 tassua

©2019 Virtuaalikennel Karvakuonon - suntuubi.com