Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tänne:

 

hoitotarinat

hoitsua koskevat asiat

 

 

♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Vieraskirja  << <  4  5  6  7  8  9  10  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: kisse

17.11.2013 16:53
Tänään on mun eka päivä karva kuonon kennelissä .Jännittää tosi paljon .Ajatella mä saan olla yks hoitaja.Ollaan vihdoin perillä.Mä meen vaan sisälle .Seinällä on lappu jossa lukee käytä Tico lenkillä ja ruoko se . Olen kaupassa Ticon hihna on se punainen.Otan Ricon hihnan ja lähden käyttämään sitä lenkillä. Olemme kävelleet jo kaksi kilometriä ja mua palelee ihan Simona sitten Tico pysähtyy ja katsoo mua säälivästi niin että on pakko silittää sitä mutta se pöliikin mun lapasen ja lähtee karkuun. `` Voi Ei se on irti!!!!`` huuhdahdan . Huudan sitä mutta se ei palaa.Kyyneleet vierivät poskeani pitkin ``Mitä sanon Joskulle?``Sitten näen tiellä jonkun oudon esineen ..... Se on mun Kapanen lautan lapaseni takaisin käteeni siellä Tico onkin Tico....Tico ja jänis huudan Ticoa ja se lopettaa jäniksen jahtaamisen sitten lautan Ticolle kaulapannan ja lahdelle kohti Karvakuonoa

Vastaus:

Wau, sinulla sitten riittää ideoita. Kivasti keksitty tuo että löysit lapun missä oli ohjeita. Oikeinkirjoituksessa on vähän paranneltavaa. Muista laittaa piste aina kun lopetat lauseen ja iso alkukirjain kun aloitat, niin minunkin on helpompi lukea tekstiä. Puheenvuorot voit kirjoittaa "Näin", mutta hienoa. Saat 4 tassua

Nimi: Anna

15.11.2013 13:10
ANtaudu rosvo kuule heti,tai soitan poliisille, kuulin,jonkun huutavan takaani. Olen.. kaikki kuuntelivat henkeäänsä pidätellen, kun rosvo otti naamion pois, ja katsoin rosvoa uskomatta silmiäni, Jade, nuy ymmärrän, miksi olin niin onnellinen tultuasi rosvon lähelle.....

Vastaus:

Okei :D Vielä ei ole paljastunut rosvon henkilöllisyyttä, pidät vähän turhankin paljon jännitystä yllä. Mutta hyvä, odotan jännityksellä

Nimi: Alicia

08.11.2013 13:45
Istuin bussissa ja katsoin ikkunasta ulos. Kädessäni oli lappu, missä oli kennelin osoite. Olin menossa hoitamaan ensimmäistä kertaa Kukkaa, hoitokoiraani. Pian bussi olikin jo sen kohdalla ja jäin pois. Kävelin kennelin pihalle, ja alkoi kuulua haukahduksia. Menin sisälle varovasti, ja sitten etsin kennelin ylläpitäjän.
- Hei, minä olen Alicia. Aloittaisin tänään Kukan hoitamisen, esittelin itseni.
- Moi, Kukka on täällä. Voit vaikka aluksi käydä sen kanssa lenkillä ja tulla sitten harjaamaan sen, hän sanoi kävellessämme Kukan luo.
- Tuossa on talutuhihna, nähdään pian! Hän huudahti ja jätti minut omilleen. Menin ulos ja aloin kävellä läheistä polkua pitkin. Pian huomasin, että Kukka oli todella rauhallinen ja kuuliainen koira.
Kello alkoi näyttää 14.00 ja palasin samaa reittiä kennelille. Vein Kukan omaan koppiinsa ja hain harjan. Pidin Kukkaa aloillaan, koska en tiennyt minkälainen harjattava se on. Huomasin, että sitä ei tarvinnut pitää aloillaan. Kukka rentoutui ja pian lopetin harjaamisen. Vein harjan omalle paikalleen ja menin ylläpitäjän luo.
- Kukka on nyt hoidettu, lähden 15.00 bussilla kotiin, sopiiko? kysyin.
- Vallan mainiota, nähdään pian! Hän sanoi ja juoksin bussipysäkille.

Vastaus:

Kiva ensimmäinen tarina, tästäkin on vain nousu ylöspäin. Kiva että kävit Kukan kanssa lenkillä, siitä olisi voinut hieman kertoa lisääkin. Nimeni on siis Josku, et tainnut sitä huomata kun kerroit kokoajan hänestä. Mutta hyvä, saat 4 tassua

Nimi: Fani & Myy

07.11.2013 21:47
Koulun kello rävähti soimaan ja luokka riensi ulos, pois tunkkaisesta luokasta. Tulin viimeisien joukossa ulos ystävieni kanssa. Ahh, vihdoin koulu loppui, ajattelin iloisena. Olin suunnitellu edellisenä iltana meneväni tänään heti koulun jälkeen karvikseen. Läksyt voisin tehdä bussissa. Hain takkini ja miltei hypähtelin koulun ovista ulos lähimmälle pysäkille.

Linja-auto pysähtyi ja hyppäsin pois kyydistä. Olisikohan karviksessa jotain syötävää? Ajattelin ja hymyilin kurisevalle vatsalleni. Pian Karvakuono näkyi edessäni. Pari koiraa juoksi ulkona aitauksissa ja joku hahmo -mitä en erottanut kunnolla vielä- hääri pihalla. Pian tunnistin hahmon Joskuksi. "Hei!" Hän huudahti ja lopetti haravoimisen. "Hei," vastasin hymyillen ja pysähdyin hänen luokse, "tulin moikkaamaan Myytä."
"Oi, sepä kiva. Se on tuolla sisällä," Josku viittasi rakennukseen, "ajattelinkin juuri päästää sen ulos." Nyökkäsin hymyillen ja lähdin pienen syystuulen puhaltaessa kävelemään kohti taloa josta kuului koirien vaimeita haukahduksia.

"MYY!" Kiljaisin yllättyneenä, kun koira oli heti ovella vastassa antamassa minulle naamapesun. "Myy...." Hykertelin kun koiran nuolemisesta ei tullut loppua. Nousin ylös ja pudistelin hieman vaatteitani. "Ai moi Neppa ja Lumi," silitin muita koiria ja suunnistin sitten keittiöön. "Moi," Minttu ja Kermis sanoivat yhtäaikaa huomatessaan minut. "Hmm, oiskohan täällä jotain ruokaa," mietin ääneen availlen eri kaappeja. "Joo," Minttu osoittisuurta säkkiä, "tossa on noita lampaan makusia nappuloita."
"Ei kun mä meinasin ittelleni. En Myylle," naurahdin ja Minttu sekä Kermis yhtyivät siihen. "Jaa, tuolta jääkaapista pitäisi löytyä jugurttia," Jusku hymyilee keittiön ovella.

Koiran karva tuntui ihanan pehmeältä ja sen silmät katsoivat minuun selvästi nauttien silittelystäni. "Kultapieni..." Mumisin ja painoin suukon Myyn päälaelle. Kuulin takaani kynsien rapinaa. Käännähdin ja tunsin kuinka varovainen hymy kaartui huulilleni. "Tedi.... Terve kamu," hymyilin ja silitin koiran päätä, mun se lipaisi poskeani häntä heiluen. Toinen käteni silitti Myytä ja toinen Tediä, joka oli kllahtanut kyljelleen viereeni. "Jaa, muistatkos mitä sillon sovittiin, kun mä lähdin?" Kysyin niiltä tutuilta suklaanruskeilta silmiltä, "mä lupasin että tuun moikkaamaan taas," hymyilin, "ootkos ollut ihm... Siis koiriksi?" naurahdin hieman. Eteisestä kuului oven avaus - ilmeisesti joku oli tullut sisään - ja Tedi ponkaisi pystyyn haistaessaan ilmeisesti tutun ihmisen. "No meneppä kurkkaamaan, että ketä siellä on," kehotin berniä, joka hölkötti eteiseen.

Heiluttelin palloa Myyn kuonon edessä. "Kato miten hienon pallon mä oon sulle ostanu. Leikitäänkö vähän?" Kysyin koiralta. Myy vastasi haukahtamalla innoissaan pari kertaa ja niin minä heitin pallon komeassa kaaressa märälle nurmikolle. Tolleri ryntäsi heti perään häntä kovasti heiluen. Leikimme Myyn kanssa pitkään ja päätin, että heti kun kerkeän kauppaan, niin ostan sille nameja, jotta voin opettaa sille pari temppua. "Mennäänkö sisälle?" Kysyin ja laitoin pallon verkkareideni taskuun. "Jospa sä saisit vähän ruokaa. Käviskö?" Hymyilin ja lähdin innokkaan koiran kanssa sisälle.

Loppu :)

Vastaus:

Ihana tarina ja kivasti kirjoitat. Nyt kun luin tarinaa olet jo eronnut karviksesta joten en sen kummempaa kommenttia anna

Nimi: Eveliina

05.11.2013 14:59
hups... tilipas paljon virheitä... unohdin tarkistaa textin.

Vastaus:

ei ainakaan minua haitannut :)

Nimi: Eveliina

05.11.2013 14:58
Ah, ihanaa, pitkästä aikaa karviksessa,ajattelin, kun kävelin kohti karvista. -Paitsi sää ei oikein miellytä. Kun sataa oikein vettäkin, kivaa. Sisälle mennessä olin ravistellut sateenvarjoni, oti takin pois, ja kutsuin Ksaperia. -Kaspeer! Huusin, ja hetken kuluttua se tulikin kulman takaa. Tule, tänään harjaan sinut oikein kunolla. Sanoin. Kasper haukahti, ja lähdin etsimään harjaa ja shampoota, ja kynsisaksia.

Noniin Kasper, tule. Istu. Sanoin sille. Ja aloin harjata sitä. Hehhehhhehhhehhh... Kasper.! Eiii..... Anelin, kun se nuoli kasvoni läpimäriksi. Hassu koira. Oletpa innokas. Harjasin sen loppuun, ja se menikin hyvin. Sitten leikkasin sen kyynnet. Aluksi se ei olisi haluunnut sitä. Mutta suostui, kun annoin sille palkkioksi joka kerta namin. Noin, hyvä, Kassu. Se oli hauskaa, sanoin, ja katsoin puhelimeeni.-vOI, TÄYTYY MENNÄ, MEILLÄ ON NYT RUOKA AIKA, sanoin kasperille, ja lähdin.

Vastaus:

KJiva tarina ja hyvä että hoidit Kasperin kynnet. Teit juuri oikein, että annoit namin. Mutta juu, saat tästä 4 tassua, hyvä!

Nimi: Minttu

03.11.2013 17:54
JATKOA...

Kiiruhdin kaapilleni jåhakemaan Nepan valjaat. Neppa itse ravasi perässäni ja välillä eteisässä ja vipelsi pian takaisin. Se vinkui jo innostuneena ja törmäili pari kertaa tarkoituksettoman lujaa jalkoihini.
- Joo joo, pääset lenkille! Minä sanoin nauraen ja yritin keplotella valjaita Nepalle, joka kohelsi ympäri ämpäri. En ehtinyt saada flexin hihnaa kiinni valjaisiin, kun Neppa ryntäsi yllättäen eteiseen. Juoksin sen perään, kun kuulin ulko-oven avautuvan. Astuessani eteiseen huomasin, että Neppa oli päässyt jonkun rapsuteltavaksi.
- Onko tämä karvapallo sinun? hän kysyi nauraen.
- Minunhan se, sanoin ja kiirehdin laittamaan Nepalle hihnan kiinni. - Kiitos Fani!
Avasin ulko-oven.
Hetkinen...
- FANI! minä karjaisin ja syöksyin tytön päälle niin, että tämä kiljaisi pelästyksestä. Hän joutui riuhtomaan itsensä irti halauksistani.
- Fani! Et tiedäkkään, kuinkan hiljaista täällä on ollut ilman sinua! Onhan tänne tullut paljon uusiakin hoitajia, esimerkiksi Sinttu ja Senja, tosi kivoja ihmisiä... Ja pari uutta koiraakin on tullut, odotas kun pääsen esittelemään...
- Minttu! Fani nauroi ja kompuroi ylös lattilta, jonne hän oli kaatunut päästessään irti syleilystäni. - Rauhoitu! Ja sama koskee sinua!
Viimeiset sanat oli omistettu Nepalle, joka pomppi ympärillämme kuin pörröinen superpallo.
Autoin Fanin ylös ja halasimme ensimmäistä kertaa kunnolla. Oli aina yhtä ihana tunne, kun joku vanha hoitaja palaa Karvakuonoon!
- Ketä ajattelit tällä kertaa hoitaa? minä kysyin ja poimin Nepan hihan maasta.
- Myytä mietiskelin, Fani sanoi ja heitti takkinsa naulakkoon. - Onko Josku sisällä?
- Hän meni varmaan koirien kopeille päin, minä sanoin pidättelin oikealla kädelläni Neppaa, joka riuhtoi itseään ovesta ulos.
- Okei, menen sinne. Nähdään taas!
- Nähdään!
Astuin Nepan kanssa vihoin viileään syysilmaan. Ovi painui kiinni, mutta odotti se sama tyttö, jonka kanssa olin viettänyt jo monta ihanaa hetkeä!

Neppa nuuskutti kaikkea, mihin kuono ylsi. Puunjuuria, tienpientareita, vastaantulijoita ja syksyn viimeisiä vehreitä ruohonkorsia.
Neppa teki tarpeensa melkein heti päästyään ovesta ulos. Korjasin ne tottuneesti pussiin ja heitin lähimpään roskikseen.
Kirpeä syystuuli väreili ilmassa, ja oikean käteni peukaloa hiukan paleli, mutta oli ihanaa olla taas Nepan kanssa yhdessä! Siinä oli se sama Neppa, jonka kanssa olin ollut lenkillä, kisoissa, leirillä ja jopa vaelluksella. Hymy pyrki kasvoilleni, kun muistelin Nepan tönäisseen minut ojaan vaellukselta tultaessa.
Samassa Neppa jäykistyi. Se nuuskutti kiivaasti eteensä ja sen kirsu värähteli hiljaa. Nepan korvat kohosivat tarkkaavaisiksi, ja tajusin, että kulman takaa on tulossa koira. Varauduin siihen, että Neppa ei liikkuisi minnekään ennekuin koira oli ohittanut meidät, yllättäen Neppa riuhtaisi äkisti hihnasta ja flexi lipesi sormieni välistä. Neppa lähti laukkaamaan vastaantulevan koiran luokse.
- Neppa tänne! huusin hädissäni. Tästä ei hyvää seuraisi. Neppa ei tunnetusti tullut aina hyvin toimeen vieraiden koirien kanssa.
Kulman takaa alkoi kuulua innokasta haukkua. Kiirehdin polkua pitkin Nepan luokse.
Siellähän oli Mimi! Mimi taran, Morriksen, Lillin ja Nepan kanssa. Huomasin, että Mimillä oli täysi työ pidellä kolmea villinä hyppivää koiraa, joten kiirehdin auttamaan.
- Neppa, tuhma koira! Ei saa ryntäillä noin! toruin koiraa, joka nyki valjaissaan päästäkseen takaisin kavereittensa luo. Mimi huokaisi helpotuksesta ja selvitteli koiriensa hihnat.
- Kiitos vaan...Minttu?
Mimin kasvoille levisi onnellinen hymy hänen tunnistaessa minut.
- Ihana nähdä Minttu! hän sanoi hymyillen. - Ei olla pitkään aikaan nähty vai mitä?
- Ei niin, minä sanoin ja oikaisin solmuun menneen hihnan. - On ollut koulukiireitä ja sellaista, tiedät varmaan.
- Joo, Mimi nyökkäsi. - Se on välillä rankkaa. Olisi kiva rupatella, mutta nämä karvaturrit ovat niin innoissaan, että vetävät minut kohta kumoon. Nähdään kennlillä!
- Joo, moikka! mikä sanoin ja vilkutin Mimin ja koiralauman perään. Tajusin äkkiä, etten ollut muistanut kertoa Mimille Fanin palaamisesta. No, minä ajattelin. On oikeus ja kohtuus, että Mimi saa itse kokea sen riemun.

Kuv saavuin kennelille, oli jo melkein pimeää. Avasin Karviksen oven. Neppa puikahti sisään olohuoneeseen, josta kuului Fanin ja Mimin innokasta puheensorinaa. Kävin heittämässä Nepan valjaat ja flexin kaappiini. Menin käymään olohuoneessa ennen lähtöäni.
- Ai moi Minttu! Fani sanoi ja silitteli Myytä, joka oli hänen jalkojensa juuressa. - Juteltiin tässä Mimin kanssa viime kuukausien tapahtumista.
- Minttu! Mikset kertonut minulle Fanin tulosta? Sain melkein sydänkohatuksen! Mimi sanoin ilkikurisesti hymyillein.
- Unohdin! minä nauroin ja kumarruin vielä rapsuttammaan Neppaa. - Alan tästä sitten lähteä. Nähdään taas joku päivä!
Puin takin päälleni ja avasin ulko-oven. Sain vastaani Joskun, Senjan sekä Sintun, jotka toivat kukin kahta koiraa sisälle.
- Moi Minttu! Senja sanoi. - Ollaan tuomassa koiria sisälle. Luvassa on kylmä yö
- Minä tästä lähen, sanoin ja avasin ovea enemmän, jotta kaikki kolme mahtuivat koirineen sisään. - Senja, olisitko niin ystävällinen, että antaisit Nepalle iltaruuan?
- Juu, tottakai! Senja sanoi hymyillen. Vilkutin kaikille kolmelle ja lähdin sitten kävelemään bussipysäkille päin. Oli kylmä, tuuli puhalsi lehtiä puista ja hämärä alkoi laskeutua kennelin ylle. Kasvoni kuitenkin säteilivät kesäisen aurinkoisesti Karvakuonon kennelin kadotessa puiden taakse.

Vastaus:

Waau, pitkä tarina jossa oli paljon puhetta ja eloisuutta. Kivasti otit nyt enemmän käyttöön puheentyyliä ja hauska tarina kokonaisuudessaan! Saat yhteensä 14 tassua, hienoa Minttu!

Nimi: Sinttu

03.11.2013 08:55
Tulin karvakuonoon ,menin hakemaan Lumin sisältä Lumi hyppi iloiena minua vasten . -Noniin Lumi oletko valmis pieneen metsä lenkiin? Lumi haukahti iloisesti kun kiinnitin hihnan sen pantaan. Lähdimme kävelemään kohti metsää kun pääsimme riittävän syvälle metikköön niin lumi huomasi kissan juoksevanvanhaan latoon joka oli polun vieressä kävelin Lumin kanssa rauhallisesti ladon ohi jatkuu...

Vastaus:

Ihanan eloisasti alkoi :). Odotan innolla jatkoa (vähän pidempää?)

Nimi: Fani

02.11.2013 09:28
Suoritan nyt uusimman haasteen :)

Hiekka rahisi kenkieni alla, kun kävelin Myyn kanssa hiekkatietä pitkin. Käännyimme tutulle polulle, joka johti metsään. Pikkuinen tuuli heilutteli puiden paljaita oksia ja liikutteli maassa makaavia lehtiä. Metsässä oli ihanan hiljaista, vain tuulenhuminaa ja eläinten ääniä. Myy haisteli maan tuoksuja aivan tohkeissaan, joten päätin pysähtyä odottamaan sitä. Katsoin, kuinka tolleri pyöri hetken nenä maassa ja teki sitten tarpeensa. "Hyvä tyttö," kehuin sitä hymyillen ja jatkoimme matkaa.

Kävelimme polulla todella pitkään, melkein puoli tuntia oli jo mennyt, kun metsän keskeltä aukesi iso pelto. Se ei ollut se sama pelto, millä oli ennen joskus Tedin kanssa käynyt, vaan paljon suurempi ja siellä oli taloja. Ei, vaan latoja ja talleja, huomasin, kun katsoin niitä pitkilaisia rakennuksia paremmin. Lisäksi pellolla aitauksessa käyskenteli pari upeaa hyvosta. "Mennäänkö kattomaan heppoja?" Kuiskasin Myylle joka vilkiaisi minuun.

Ojensin käteni ja silitin varovasti kauniin orin turpaa. Sitten kiinnitin huomioni Myyhyn, joka ei näyttönyt yhtäön aristavan näitä isoja olentoja, vaan haisteli havosen jalkaa puisen aidan raosta. "Moi," kuulin takaani heleän tytön äänen. Käännyin ja hymyilin tälle, "ai moi. Me käveltiin Myyn kanssa tästä ohi ja aateltiin tulla moikkaamaan näitä heppoja."
"Moi Myy," tyttö kumartui silittämään koiraa, "ihana koira sulla."
"No se on mun hoitokoira, tuolta Karvakuonosta," hymyilin, "mitkä näitten heppojen nimet on?"
"Toi ori jota sä silität on Mante ja toi vaalee tuolla heman pidemmällä on Jekku," tyttö osoitti tallia, "sä voit käydä Myyn kanssa kattomassa noita muitakin hevosia, jos sä haluat."
Vilkaisin Myyhyn, joka näytti tulevan hevosten kanssa toimeen hyvin: "no kyllähän me voitais käydä niitä tervehtimässä, vai mitä Myy?"

Tallissa tuoksui vahvasti heinää, lanta ja hevoset. Pari ikäistäni ja minua nuorempaa tyttöä jutteli satulahuoneessa. Myy haisteli pitkän tovin jotakin heinäkasaa ja kun katsoin tarkemmin, niin huomasin heinien seassa olevan myös lantaa. "Hyi Myy, mä en halua, että sä oot ihan likanen, kunm e palataan takasin karvikseen," nyrpistin nenääni hajulle. Pieni hirnahdus kuului takaani. Käännyin hymyillen tamman puoleen, "moi, mikäs sun nimi on?" Silitin sen turpaa ja katselin kuinka Myy oli edelleenkin heinäkasassa innoissaan. Nooh, antaa sen nyt sitten nauttia sydämensä kyllyydestä, kun kerrankin tänne tultiin, ajattelin ja hymyilin innokkaalle koiralle. "Sen nimi on Vida. Vida tarkoittaa elämää," ehkä noin 10-vuotias saparopäinen tyttö hymyili minulle ujosti. "Onpas ihana heppa."
"Joo, se on mun lempihevonen. Tosi kiltti ja tottelee hyvin"" tyttö nytkäytti päätään Myyn suuntaan," mikä toi koira on?"
"Se on Myy, novascotiannoutaja. Me tultiin vähän moikkaamaan heppoja," hymyilin.
"Meillä oli ennen täällä tallilla sellanen tallikoira. Riksi. Se tais olla joku saksanpaimenkoira tai sen sekotus. Tosi kiltti ja vanha," tyttö kumartui silittämään Myytä, joka oli ottanut sangon pureskeltavakseen. "Myy," toruin ja otin ämpärin kahvan sen hampailta pois. "Meidän pitää varmaan jo kohta lähteä, kun tarkoituksena oli olla vain sellainen puolentunnin lenkki, mutta kellohan on jo melkein kolme," naurahdin ja nykäisin kevyesti Myyn hihnasta. Se vilkaisi minuun ja taisi ymmmärtää, että nyt lähdetään,joten se tassutteli luokseni häntä heiluen. "Moikka, tulkaa vaan joskus uudestaankin hevosia moikkaamaan. Meillä on täällä yksi varsakin!" Minun ikäiseni tyttö, jonka olin nähnyt ulkona, huusi meille satulahuoneesta. "Joo, me tullaan joskus taas! Moikka!" Huudahdin takaisin ja sanoin vielä heipat saparopäiselle pikkutytölle. "No niin, mennäänpäs takaisin karvikseen Myy," hymyilin sille ja lähdimme tallin avoimista ovista ulos.

Loppu :3

Vastaus:

Ihana tarina josta tuli jotenkin rauhallinen olo. Kuvailit mukavasti ja sait aikaan rauhallisen tunnelman. Kiva tarina ja hauskaa että Myy pääsi tutustumaan hevosiin! Saat 7 tassua + 4 extraa. Eli 11 tassua. HYVÄ!

Nimi: Anna

30.10.2013 13:12
Siis kuka sinä olet!? Huusin karviksen pihalla, kun huomasin kaikkien kerääntyneen rosvon ympärille. O-o- olen.............
Jatkuu!!!!!!!

Vastaus:

tämän olisi voinut laittaa edelliseen pätkään :D

Nimi: Anna

29.10.2013 17:05
Kun pääsin rosvon luo, huomasin Jaden heiluttavan häntää. - Jade, mikä sinulla on? Kysyin, kun se alkoikin tehdä rosvon kanssa tuttavuutta. Menin lähemmäs, ja huomasinkin, että rosvo oli tutun näköinen. Siitä en piitannut. Sanoin: Soitan poliisille, senkin varas, ellet antaudu. Sitten kuin tyhjästä, rosvo alkoi itkeä. Älä soita, älä, kiltti. Äänikin oli todella tuttu. Miksi itket, rosvo? Kysyin tuimalla äänellä. - Anna kuin selitän, rosvo vastasi. Blingg, pääsäni välähti. Nyt tiesin kuka se oli. Ensin autoin rosvon alas puusta. Jade, paikka, sanoin sille, kun se yritti lähteä vielä poiskin. Laitoin sen hihnaan, ja lähdimme rosvon kanssa takaisin karvikseen. Jatkuu!!!!!!!!!!!

Vastaus:

Oi, kuullostaa jännittävältä ja hauskasti keksitty, ettet paljasta vielä rosvon nimeä. Muista kumminkin laittaa vuorosanat vaikka "lainausmerkkeihin" niin ne on helpompi erottaa ja pystyy myös lukemaan paremmin ;). Mutta hyvä, odotellen jatkoa.

Nimi: Fani

28.10.2013 16:25
Tanssahtelin tuttua tietä pitkin, joka oli sateen jälkeen hieman kurainen, mutta se ei minua haitannut. Palaisin taas Karvakuonoon! Miksikö? Yksinkertaisesti vain rakastin tätä paikka. Pienen mutkan takaa karvis vihdoin tuli esiin. Tihensin askeleitani ja tunsin kuinka hymy kaartui huulilleni.

Pihalla ei näyttänyt olevan ketään. Johtuu varmaan huonosta säästä, ajattelin ja huomasin kuinka pieniä sadepisaroita tippui hiljalleen maahan. Avasin tottuneesti oven ja astuin eteiseen potkaisten kengät jalastani. "Huhuu?" Huutelin astuessani peremmälle. Kuulin takaani tassujen rapinaa ja kimppuuni hyökkäsi lauma innosta puhkuvia koiria. Tunnistin kaikki niistä: "Ella, Tuisku, Neppa, Kukka ja Felix! No moi moi! On kyllä ollu ikävä!"" Lepertelin ja silittelin tuttuja koiria. "Hmm, mutta missäs se Myy on?" Kysyin ääneen ja nousin ylös lattialta. "Kuka tuli....?" Kuulin Mintun kävelevän luokseni Mimi häntä seuraten. "Minttu ja Mimi!" Huudahdin ja halasin heitä. "Fani?" Mimi katsoi minua selvästi ilahtuneena, mutta hieman hämmentyneenä.
"Jep jep... En minä kauaa täältä poissa sitten pysynytkään. Lupasinhan, että tulisin vielä takaisin. Noh, missäs muut ovat?" Hymyilin ja iskin silmää. Oli ihana palata takaisin!

Kaikki hoitajat olivat olleet olohuoneessa juttelemassa ja olin halannut, tervehtinyt ja vaihtanut kuulumisia niin monen tutun hoitajan kanssa, että pääni meni aivan pyörälle. Minttu, Mimi, Kermis, Cinna, Inga, Anna, Eveliina, Ada..... Ja sitten vielä esittäydyin ja tervehdin kaikkia uusia hoitajia (joita oli tämän minun "taukoni" jälkeen ehtinyt tulla jo todella monta..) Omenapiirakka, Kari, Sinttu, Nora, Maris, Senja, Helmi. Senjan kanssa rupattelin hieman pidempään, sillä olihan hän Tedin, entisen hoitsuni uusi hoitaja. "Kaikki on täällä juuri niin kuin ennenkin. Sama vamha karvis!" Naurahdin ja käännyin sitten hymyilevän Joskun puoleen, "apua, tässähan melkein unohtui Myy... Pääsisinkö tapaamaan sitä?"
"Tottakai! Luulempa että Myy on...." Josku mietti hetken, "aivan, annoin Myylle juuri ruokaa. Se on varmastikkin vielä keittiössä." Nyökkäsin malttamattomana ja menein sen enempää sanomatta keittiöön pikku tolleriani etsimään.

Kipon ääressä kaunis novascotiannoutaja nuolikippoaan perusteellisesti, vaikken nähnyt että siellä olisi enään mitään ruokaa ollut. Haistaessani minut, se ponnahti ylös ja tuli luokseni häntä heiluen. "Moi. Sä oletkin varmaan Myy," hymyilin rapsuttaen koiraa varovasti haulasta. Se haisteli käsiäni ja kasvojani ja lopuksi nuolaisi minua ranteesta. "Tykkäät vai silittelystä?" Naurahdin ja jatkoin sitten, "mä oon kyllä kuullu, että sä tykkäät myös ulkona olemisesta. Pitääkö paikkansa? Jospa me mentäis pikku lenkille. Käviskö?" Kysyin koiralta jonka silmät alkoivat tuikkia ja vartalo innosta täristen sanasta: ulkona. Naurahdin ja menin Joskun luokse toiseen huoneeseen Myy seuraten minun perässäni. "Ajattelin, että jos me mentäis Myyn kanssa lenkille, niin voinko mä lainata jotain hihnaa?
"Tottaka! Siinä eteisen naulakossa pitäisi roikkua viimeisenä Myynpanta ja hihna," Josku nyökkäsi hymyillen.

Vettä ripotteli hieman harmaalta taivaalta, mutta se ei minua haitannut. Oikeastaan se tuntui mukavalta, kun silloin tällöin pikku pisara tipahti kasvoille. Myytäkään pikku tihutus ei näytännnyt suuresti vaivaavan: se hölkötteli iloisesti eteenpäin ja pysähtyi aina jonkun kiinnostavan halju kohdalla tutkimaan sitä paremmin. Jytymm!.... Taivaalta kuului ka hätkähdin hieman. Katsoin ylöt taivaalle, tummiin pilviin, mitkä enteilivät rankkasadetta. Jyrrrr! Pilvet "murisivat" taas. "Hmm, meidän ehkä olisi parasta jo ääntyä takaisin päin," tuumin ja nykäisin kevyesti Myyn mustasta hihnasta, "mennään Myy!"

Viiden minuutin päästä vettä alkoi satamaan. Ensin hiljalleen, mutta hetken päästä se yltyi kunnon rankkasateeksi. Silmäilin tyytyväisenä Myytä, jota ei näyttänyt sade haittaavan sen enempää, kuin äskeinen tihutus. Se hyppelehti edessäni välillä pysähtyen jonkun ihanan hajun vuoksi. "Faniiii!" Kuulin jonkun huutavan takaa päin. Käännyin katsomaan taakseni yrittäen tihrustaa sateen läpi tulijaa. "Minttu! Ai tekin ootte lenkillä!" Hymyilin ja pysähdyin häntä sekä Neppaa odottamaan. Myy katsoi Neppaa innostuneena ja vispasi häntäänsä puolelta toiselle. "Joo, tosin unohdin, että juuri kolmekis oli luvattu tämä rankkasade," Minttu huokaisi ja nosti takin hupun päänsä päälle. Lähdimme kävelemään yhtämatkaa takaisin karvakuonoon jutellen mitä karvakuonossa oli ehtinyt tapahtua poissaoloni aikana.

"Myy!" Kilajahdin, kun tolleri eteiseen päästyään ravisteli vedet päälleni. Se katsoi minua sellaisella ilmeellä, että olisin vaikka voinut vannoa, että se virnisti minulle ja tempulleen. Pudistelin päätäni hymyillen ajatukselle. Otin pienen pyyhkeen, johon kuivasin sen märät tassut ja tepasteli. Sitten keittiöön, missä laskin sen kuppiin raikasta vettä. Myy haisteli vesikuppia, muttei juonut siitä ja hölkötteli olohuoneeseen. Kävin kaapilla, mistä hain puhelimeni ja laitoin pikaisen viestin kotiin, että tulisin pian syömään. Painoin lähetä-nappia ja kuulin samaan aikaan oudon äänen. Kuin jokin olisi mennyt rikki. Myy, ajattelin kauhuissani, Joskuhan oli kertonut, että Myy tykkää pureskella tavaroita.....

"Voi sun kanssas. Myy, ei!" Komensin napakasti ja menin hakemaan rikki menneen kaukosäätimen turvaan sen teräviltä hampailta. Myy makasi matolla katsoen minuun hölmistyneenä, miksi se oli ottanut leluni pois? Nostin kaukosäätimen yhden kaapin päälle -mistä Myy sitä ei saisi- ja nappasin jonkun koiran lelun maasta. "Kato, tällä sä voit leikkiä," näytin punottua vetolelua ja heiluttelin sitä sen mustan kirstun edessä. Ja Myyhän lähti heti mukaan leikkiin! Se tarrasi innosta puhkuen hampaansa lelun toiseen päähän ja alkoi vetää sitä minun kanssani. Leikkimme kesti pitkään. Aina välillä jompikumpi luovutti, mutta leikkiä jatkettiin miltei heti taas. Lopuksi lysähdin sohvalle ja nostin käteni ylös lopettamisen merkiksi: "Myy, kuinka sä voit jaksaa yhtä leikkiä noin kauan?" Naurahdin ja suukotin koiran pehmoista päätä, kun se hyppäsi viereeni. "Oot sä kyllä ihana," mutisin sen pehmoiseen karvaan.

Loppu :3

Vastaus:

Faniiiii <3 Oih, ihana ensimmäinen tarina. Kirjoitit niin huolellisesti ja hyvin, että oli ilo lukea tuota tarinaa ;) Myyn kanssa tuleekin tapahtumaan vaikka mitä vielä :D! Mullekkin tuli enemmän intoa kun nyt palasit. Kiva kun tutustuitkin Myyhyn ensin. Joissain kohdissa kannattaa ehkä käyttää sanaa se, ettei tule liikaa Myytä sinne tekstiin :D Mutta saat tästä 9 tassua ;)

Nimi: Anna

20.10.2013 11:39
Jade, paikka! Huusin, kun se kiisi kohti puuhun juuttunutta rosvoa. Apuaahh! Rosvo huusi, kun menin lähemmäksi sitä. Rosvolla oli päällään musta asu. Jatkuu!!!!

Vastaus:

Oho, alkoipa hurjasti. Toivottavasti saadaan pian lisää infoa siitä, että miksi rosvo on puussa, mitä on tapahtunut ja missä te olette ;)

Nimi: Eveliina

07.10.2013 19:40
Hain Kasperin sisältä ja lähdin lenkille. Se ulvoi korviahuumaavasti, kun lintu lensi ylitsemme. Kassu.... Ajattelin, kun se hiljeni. Ei... Samassa sain idean. Menisin juoksulenkille. Niin tein. Lähdin hölkkäämään kohti puroa, jolla Kasper saisi juoda. Lenkki sujui mukavasti koko matkan ajan. Takaisin tullessamme huomasin että Kasper läähätti, hyvä sain sen väsytettyä, ajattelin vielä, ennen kuin päästin Kasperin sisään ja lähdin.

Vastaus:

Tarina alkoi hieman yllättäen ja tapahtumat etenivät niin nopeati, että tuli sellainen ajatus, että sinulla oli kiire kirjoittaa ja tässä tarinassa on hirveä kiire saada kaikki valmiiksi. Eli hieman enemmän rauhallisuutta, kuvailua ja vuorosanoja :) Kiva kumminkin tuo juoksulenkki! Se on hyvä että Kasperkin saa käyttää energiaa ;) Saat 3 tassua

Nimi: Minttu

29.09.2013 12:55
HOITAMASSA PITKÄSTÄ AIKAA

Hölkkäsin Karvakuonolle päin. Ilma oli kolea ja viileä, oli jo melkein lokakuu. Nostin takkini kauluksen paremmin ylös ja työnsin kädet taskuihini. Lapaset olivat hyvät, mutta viima onnistui silti puikkelehtimaan niiden läpi kohmeesta kankeisiin sormiini.
En ollut ehtinyt käydä Karviksessa pitkään aikaan, ja minulla oli ikävä jo kaikkea: Neppaa, muita hoitajia, Joskua, ihanan pitkiä lenkkejä Karviksen maastopoluilla...
Karviksen portti näkyi jo lisäsin vielä vähän vauhtia ja juoksin lopunmatkaa kennelille. Siellä minua odotti kaksi tuntematonta hoitajaa.
- Moi, sanoin hengästyneena ja astuin portista sisään. Jalkoihini ryntäsi kaksi karvapalloa, jotka tunnistin Lumiksi ja Tediksi.
. Moikka, toine hoitajista sanoi. - Minä olen Sinttu ja tuo on Senja. Hoidamme Lumia ja Tediä. Olet varmaan Minttu?
- Joo, sanoin ja rapsutelin Tediä, joka kuolasi kengilleni. - Näkyikö Neppaa sisällä?
- Siellä se makoili sohvalla Titan vieressä, Senja sanoi.
- Okei, kiitos tiedosta. Nähdään taas! minä sanoin huiskautin kättäni ja katosin kennelin ovesta sisään. Olisi ollt mukava jäädä rupattelemaan uusien hoitajien kanssa, mutta ikävä Nepasta painoi minua liikaa.
Olin juuri saanut oven suljettua, kun äkkiarvaamatta alkoi kuulua tassujen rapinaa pian jalkoihini törmäsi musta karvakorva. Neppa uikutti, haukkui, vinkui, murisi ja nuoli naamaani samaan aikaan. Kumarruin rapsuttamaan sitä ja vedin sisääni sen ihanaa tuoksua. Neppa vinkui ja sen suu oli leveässä naurussa. Sekin oli onnellinen jälleennäkemisestämme.
- Moimoimoimoimoi Neppa! lepertelin sille kun nousin taas seisomaan. - Miten on pikku Nepalla aika mennyt, miten on?
Neppa hyppi jalkojani vasten ja haukkui riemuisasti. Kun se oli minua aikansa haistellut ja nuuhkinut, se hölkötti keittiöön päin ja palasi pian Josku mukanaan.
- Heipä hei Minttu, Josku sanoi ja virnisti. - Olin kuulevinani, että tulit käymään.
- Joo, minä sanoin ja heitin laukkuni naulakkoon pudottaen samalla lapaseni, jotka Neppa kiirehti pelastamaan. - En ole ehtinyt pitkään aikaan pistäytyä täällä. On ollut kuolokiireitä sun muuta...
- No, mitä siitä, hyvä että tulit nyt käymään, Josku sanoi. - Oletteko menossa lenkille?
- Joo, ihan kohta, haen vain hihnan, sanoin hymyillen ja katseliin onnelisena, kun Neppa järsi punaisen lapaseni peukaloa puhki.

JATKUUU... Tuli vähän lyhyt alkuosa, mutta kirjoitan viimeistää parin päivän päästä loppuun :)

Vastaus:

Ihana ja eläväinen tarina. Olenkin odottanut tarinoitasi :) Yksi pieni vinkki: Tarinastasi ei hirveästi saanut selville, millaisia uudet hoitajat olivat ja mitä mieltä olit heistä. Esim, puheenvuoron jälkeen olisit voinut laittaa vaikka näin..Moikka, toinen hoitajista huudahti innoissaan tai Siellä se makoili sohvalla Titan vieressä, Senja totesi hiljaa.
Mutta ihanaa Minttu, kivasti alkoi!

Nimi: Anna

28.09.2013 11:24
Jade! Huusin kun se lähti mustan hahmon perään. Jadeeee! Mutta koira vain juoksi täyttä vauhtia eteenpäin. Se ei välittänyt huudoistani, ennen sitä, kun kuului rasahdus, ja Jade katosi. Ihan kuin maa olisi niellyt sen. Juoksin Jaden putoamispaikalle niin nopeasti kuin pystyin. Ei! huusin, kun Jade uikutti kuopan pohjalla. Mitä ihmettä! Ällistelin, kun tajusin, että olin edellisenä päivänä kävellyt Jaden kanssa samasta kohtaa, eikä siinä ollut kuopaa. -No, ei voi mitään. Aloin miettiä, miten saisin Jaden pois kuopasta. Keksin ratkaisun melkein heti. Tein hihnaan silmukan, pudotin sen alas, ja toivoin, että se menee Jaden ympärille. Niin se meni. Jes! Ajattelin, kun hinasin Jaden ylös. Seuraavaksi tarkistin, ettei Jadelle ollut sattunut mitään. Pieni naarmu, mutta se paranee. SEuraavassa hetkessä huusin jo Jadelle, etsi rosvo, etsi. Ja Jadehan meni täyttä vauhtia kohti rosvoa, joka oli ilmeisestikin juuttunut puuhun... Jatkuu!!

Vastaus:

Alkoipa todella jännittävästi! Huhhuh! Muista kumminkin laittaa kappaleenjakoa. Odotan jännityksellä mitä seuraavaksi tapahtuu!

Nimi: Senja

22.09.2013 21:54
Aamulla lähdin jännittyneenä kävelemään kohti karvakuonoa. Kun oli pihalla näin muita koirien kanssa kuiskimassa katseet minuun. Menin sisälle ja ravasin heti Tedin tykö, se oli niin ihana! hain Tedille hihnan ja menin pihalle. Tedi veti minut perässään muitten tykö, olin vähän ujona ja sanoin hiljaa:
- Moi, olen Senja
Kaikki tervehti ystävällisesti. Juttelimme hetken aikaa ja sitten lähdin Tedin kanssa metsään. Metsässä juoksi peura ja Tedi lähti vetäen perään. Sain jotenkin piiteddyä Tedin paikallaan yritin saada sen huomion minun mutta se ei onnistunut, näin maassa kepin otin sen käteeni äkkiä ja näytin Tedille, Tedi ei enää muistanutkaan peuraa kun halusi kepin. Päästin hetken kuluttua Tedin irti ja heitin sille kepin, Tedi lähti kepin perään kuin salama ja toi sen nätisti minulle ja kehuin tietysti paljon. Kun tulimme metsästä vein Tedin ulkotarhaan. Ja menin syömään leipää ja juomaan mehua, kun olin syönyt menin hakemaan Tedin tarhasta. Menin Tedin kanssa kävelemään vähän tielle ja Tedi kakkasi Tien reunaan, kun yritin ottaa kakkapussia taskusta niin taskussani ei ollutkaan muuta kuin nakin palasia ja naksutin. Huomasin toisen hoitajan ja kysyin
- Hei! Onko sinulla kakkapusseja? Tedi kakkasi ja unohdin kakkapussit.
- On minulla !
Siivosin Tedin kakan ja jatkoin matkaa, käännyimme kun olimme menneet aika pitkälle ja juoksimme takaisin kennelille.
Tedi läähätti ja kuolasi paljon annoin sille vettä ja se joi veden tosi nopeasti kupista vein sen vielä pissalle lähellä olevalle puunjuurelle. Kello oli jo 17:08 ja minun piti olla kotona kuudelta ja kävellessä kotiin meni 45 minuuttia. Vein Tedin sisälle ja annoin sille vettä ja royal canin kuivaruokaa jota kaivoin jostain pussista joka oli aivan lopuillaan. En olisi vielä halunnut lähteä mutta oli pakko, silitin Tediä ja sanoin sille heippa ja öitä ja lähdin ulos hitaasti kävellen. Kotona intoilin kuinka kivaa, hauskaa siellä oli ja kuinka IHANA ja MUKAVA ja KILTTI Tedi oli!

Eka hoitotarina. Tää oli vähän tämmöinen ja toi loppu oli kauheen nopee.

Vastaus:

Ihana ensimmäinen hoitotarina. Ehdittekin tehdä kaikenlaista hauskaa jo ekana päivänä yhdessä. Hienoa Senja, saat tästä 5 tassua :)

Nimi: Sini

21.09.2013 15:28
Saanko Sallin hoitsuksi?

Vastaus:

kysy vieraskirjassa ja muista perustelut!

Nimi: Sinttu

19.09.2013 18:01
Minä kävelin metsän poikki Karvakuonoon oli aurinkoista ja lämmintä.
En malttanut odottaa että pääsen viemään Lumin rantaan kävelylle ja sen jäälkeen on pitkä ja rentouttava hoito hetki.Saavuin Karviksen pihaan menin sisälle ja kun tuli Lumin luokse niin Lumi hyppi innoissaan minua vasten. -Rauhoituppas nyt Lumi .sanoin sille.
Oti Lumen hihnan ja lähdin metsä polulle joka vei rantaa . Kun tulimme rantaan lähdimme vieretysten juoksemaan kohti merta .
Sitten kun olimme rannassa pelleilleet ja leikkineet 2h tuli aika palata Karvikseen , Kävelimme taas samaa metsä polkua pitkin takaisin. Kun pääsimme sisälle vein Lumin omaan paikkaansa ja harjasin sen turkin ja hieroin sitä 5 min .

Jatkoa tulee .....

Vastaus:

Kiva tarinan alku! Hyvin kerroit mitä teitte. Teetkö viikon haastetta?

Nimi: Anna

15.09.2013 21:21
En nähnyt, kuka tuli, mutta ainakin Jade murisi. Se ei ainakaan pitänyt vieraasta. Menin ovelle, enkä nähnyt siellä ketään. Huhuilin vähän aikaa, kunnes tajusin, ettei kukaan ollut tullut. Menin ulos Jade kannoillani, ja näin jonkin mustan vilahduksen, joka meni kohti metsään jokin säkki käsissään, ja juoksin sisälle, hain Jaden hihnan, ja lähdin täyttä vauhtia perään.

Jatkuu....

Vastaus:

Oi, jännittävää! Osasit hyvin kirjoittaa kohdasta jännittävän, hyvä. Odotankin malttamattomana jatkoa :)

©2019 Virtuaalikennel Karvakuonon - suntuubi.com